Huh, sairauslomalla on hirveä hoppu. Toki normaaleihin toimiin kuluu yllättävän paljon aikaa yhden jalan ja kahden kepin taiteilussa, mutta kyllä muutakin puuhaa riittää. Puolueosastomme Länsimäki-lehti on taittovaiheessa, joten juttujen oikolukeminen, kuvien siirtely ja kaikenlainen postittelu on vienyt aikaa, olen lukenut ja kommentoinut järjettömät määrät eri ohjelmapapereita ja kirjoitellut joitain pätkiä ja puhunut puhelimessa. Ja kun kotitekniikka ei ole ihan samoissa nopeuksissa kuin työkoneet, niin täysiä työpäiviähän tässä tulee.
Olen onneksi ehtinyt lukeakin. Sain loppuun toissa iltana Mende Nazerin tarinan Orja. Kirja kertoo Sudanilaisesta naisesta, joka lapsena siepataan orjaksi ja loppujen lopuksi hän monen vuoden jälkeen onnistuu karkaamaan Lontoossa. Tarina on todella raju. Jo takakannesta onneksi selviää, että tällä tapauksella on onnellinen loppu, muutoin ei ehkä pystyisi lukemaan loppuun asti. Tapahtumat sijoittuvat muutaman vuoden päähän, ei siis kauas historiaan, silmien sulkeminen on aika hankalaa.
Ylihuomenna suuntaan Peijakseen ja kipsi onneksi vaihdetaan kolmeksi viikoksi "walker-tukeen". Pääsen siis liikkumaan huomattavasti helpommin, kun jalkaterä käännetään 90 asteen kulmaan ja tuen päälle saa varata. Samalla poistetaan ompeleet, eli voiton puolella ollaan. Allianssi-risteily olisi 12.-13.3., jos vaikka jo pääsisi reissuunkin :) Tänään aion mennä kyllä lautakunnan kokoukseen, taksilla ovelta ovelle, eiköhän tuo onnistu. Isompi operaatio on päästä iltapäivällä suihkuun. Tässä yhteydessä on luonteva kiitellä kavereita. Monena päivänä joku on tullut kyläilemään lounaslaatikoiden kanssa, unohtamatta kahviherkkuja. On soiteltu ja tarjottu kauppa-apua jne. Korvaamatonta tukea, kiitos tuhannesti. Ihana huomata, että vielä löytyy niin läheisiä ystäviä, että aikaa löytyy tällaiseen.
Nyt takaisin sohvalle lepuuttamaan aivoja töllön eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti