Nyt on päätöksessään Sipoon sotkut. Lounais-Sipoo siirtyy Helsingille vajaan vuoden päästä, mikä ei nyt suoranaisesti yllätys ollut. En oikein rehellisesti sanottuna ymmärtänyt miksi osa pohjois-sipoolaisista kyynelehti päätöksen kuultuaan. Todennäköisempää olisi ollut voittaa samalla viikolla loton ja jokerin pääpotit, kuin saada Sipoon valitus läpi KHO:ssa.
Pientä haikeutta tunnen toki minäkin. Osa paikoista on niin vahvasti Sipoolaisia, että tuntuu lopullisten hyvästien hetkeltä. Muutoin olen ollut alusta asti monista syistä rajansiirron kannalla. En olisi luottanut pätkääkään rkp:läisten lupauksiin kunnan eteläosien kehittämisestä, oli paine mikä hyvänsä. Nyt meni osa kuntaa, eikä heille vieläkään ole mennyt perille, että maa kehittyy Helsingin ympärillä ja Helsingin suuntaan. Vielä löytyy ruotsinkielisiä kavereita Sipoosta itään ja unelma ikuisesta Itä-Uudenmaan liitosta omana autonomisena alueenaan elää vahvana.
Toivon kuitenkin, että Helsinkikin pitää sanansa ja suunnittelee todellakin pikaisesti alueelle raideliikennettä ja monipuolista asutusta palveluineen. Ja toisaalta on reilu korvausten kanssa. Sipoon neljä uusinta suomenkielistä päiväkotia ja uusi, viimeisen päälle upea koulukeskus jäävät luovutettavalle alueelle. Voi toki todeta, etteivät nallekarkit mene aina tasan, mutta yhteistyön on jatkuttava vuosia eteenpäin, joten kaikkia siltoja ei kannata kummaltakaan puolelta polttaa. Vaikka C.Liljeström on tainnut niin jo omalta osaltaan tehdä, ehkä joku vaaleissakin sen vielä muistaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti