Joulu on jo ovella

Joulukuu, eli jouluun ei ole kuin muutama huonosti nukuttu yö.

Viime viikolla oli Hetan päiväkodissa puurojuhla. Ensimmäinen puurojuhla, aika jännää. Oli mukava tavata muiden vanhempiakin, kun en ehtinyt syksyllä vanhempainiltaan. Ryhmä vaan on niin pieni ja monikulttuurinen, ettei meitä ollut "tätien" lisäksi kuin 5. Hämyisissä tunnelmissa riisipuuroa, glögiä, pipareita ja joulumuori tottakai. Heta sai adventtikynttilän ja Eevi pelikortit ja ksylitolipastilleja...Rasiasta taitaa aika pitkään olla enemmän iloa helistimenä :)

Eilen leivottiin Sipoossa ensimmäiset piparit. Heta kauli ja Eevi tökötti. Tai paineli Hetakin ja teki sormenreikiä, mutta kaulin oli selvästi homman paras osa. Varsinkin kun kahva irtosi ja sillä pääsi nuijimaan otsaa. En ole vielä päässyt yli vaiheesta, jossa leipomisessa kivointa on taikinan syöminen - no, se ei varmaan periydy, sillä Hetan mielestä taikinamöykyt oli hirvittäviä. Yksi rutistus nyrkkiin ja vauhdilla kanveesiin. Eevillä puolestaan meni hermo, kun muotti jäi sormiin kiinni ja mummi kielsi rutistelemasta uunia odottavia pipareita lyttyyn. Hauskaa oli. Kotona ehditään onneksi vielä kerran pitää piparitalkoot ennen pohjoiseen matkaamista. Joulu siis vietetään koko joukolla Pyhän maisemissa.

Sen verran jobin postiakin, että molemmat likat on nyt kuumeessa ja nuhassa. Heta jää huomenna kotiin. Peukut pystyssä, että Eevi nukkuu edes vähän yöllä.