Väkeä riitti ihan mukavasti, mutta vähän jäin pohtimaan, mikä ero näissä oli syysmarkkinoihin. Jos ei huomioida sitä, että leipomoyrittäjät möivät nyt myös joulutorttuja, tai että muutamalla pöydällä oli tonttuja, niin aivan samat kauppiaat ovat joka markkinoilla, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Harmillista siksi, että henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon käsityöläismyyjäisten tai -markkinoiden hengestä, tunnelmasta ja usein uniikista valikoimasta.
Kotimatkalla sitten täysin yllättäen törmäsinkin pikkuruiseen joulupajaan käsitöineen; emalia, posliinia ja keramiikkaa. Aivan kotiristeyksemme kohdalla oli kyltti "joulupaja, Rajakyläntie 26". Tytöt sopivasti nukkuivat takapenkillä, joten ajoimme pari sataa metriä talomme ohi kohti suhteellisen suurta omakotitaloa. Takapihalla tosiaan oli tunnelmallinen joululahja-aitta sisustettu huvimajaan. Ilmeisesti talon asukkailla on erilaisiin sisustus yms. tuotteisiin erikoistunut yritys, jonka tehtaanmyymälä on Porvoossa ja nyt joulun aikaan he ilahduttavat naapurustoa kotikutoisella lähimyymälällä. Loistava idea! Sisäänkäytyäni tuntui, että on pakko ostaa jotain jo ihan sen takia, että oman kylän ihmisiä on kannustettava jatkamaan (ilmeisesti) perinnettä. Pukin konttiin löytyi lahjoja tädille ja siskolle, vieläpä aika edulliseen hintaan.
Virallisestihan asumme lähiössä, mutta ei lähiö aina ole tunteeton talorykelmä. Pienet asiat, kuten joulupaja takapihalla, luovat yhteenkuuluvuutta ja mukavuutta. Eihän tämä hassumpi paikka olekaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti