Eheytetty koulupäivä

Tovi sitten kirjoittelin luokanopettajien liiton ylläpitämään properuskoulu-blogiin tekstin siitä, miten minun mielestäni peruskoulua voisi uudistaa. Näkökulmia on monia, mutta tässä tekstissä keskityn eheytetyn koulupäivän puffaamiseen.

Kolmannen sukupolven koulupäivä

Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.

Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.

Sipoo ei ole siltojen rakentajan maineessa, mutta tässä asiassa kunnalla olisi tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Mukava-hankeessa alusta asti mukana olleella Etelä-Sipoon koululla on monivuotista osaamista ja loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.

Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.