Hyvä Espoolaiset!

Ihan ei reagointini ole reaaliaikaista, mutta onnittelut Espoon Demareille työvoitosta ja muille espoolaisille siirtymisestä uuteen aikakauteen! Puoltava metropäätös on iso asia ja erittäin tärkeä koko pääkaupunkiseudun kannalta. Ympäristövaikutukset ovat selkeät ja pitkällä tähtäimellä päätös tullee näkymään myös asunto- ja maankäyttöpolitiikassa. Seudullisen kehittymisen kannalta on ehdotonta, että raideliikenne jatkuu sujuvana idästä länteen, ilman vaihtoja. Vielä kun saadaan raiteet Mellunmäestä kohti Porvoota, niin ollaan oikealla tiellä. Tukholma on malliesimerkki toimivan kehäradan vaikutuksista ihmisten ja elinkeinoelämän kannalta. Asiaa paremmin tuntevat sanovat, että Uppsala ympäristöineen olisi "syrjäytynyt" täysin ilman pääkaupunkia kiertävää rataa. Ruotsissa demareiden visioiden läpivieminen ja Ruotsin kilpailukyvyn takaaminen on tietysti aikaisemmin ollut helpompaa kuin meillä. Saas nähdä kuinka siellä nyt porvareiden vaalivoiton jälkeen asiat etenevät. Viimeksi porvarihallituksen ja Bildtin aikaan kaikki hankkeet seisahtuivat.

Päättäjistä osa arvostelee kunta- ja palvelurakenneuudistuksprosessin olleen pelkkä iso kupla, en sanoisi näin. Ehkä mitään kouriintuntuvaa ei vielä ole, mutta henki on muuttunut. Nyt Espoon päätös, Sipoossa kuohuu ja Vantaa menee vahvasti eteenpäin monine hankkeineen. Puhumattakaan kasvusta länsi-Uusimaalla. Ainakin keskustelua käydään, päätöksiä tehdään ja ymmärrys lisääntyy, jollei puitelaki ihmeitä saakaan aikaan. Ei kai tyylillä ole väliä, jos lopputulos on se mitä uudistuksella haettiinkin?

Tuuletusta ja kumartelua

Huh. Jäsenäänestyksessä sijalla 15.! Olo on helpottunut ja todella tyytyväinen. Kiitokset kaikille tovereille, joiden kuponkiin numeroni piirtyi ja kiitokset jo edelliseen viestiin tulleista onnitteluista. Tältä pohjalta on todella mukava fiilis jatkaa. Neljä vuotta sitten olin listalla 28., eli nousu sisäisessä vaalissa oli huima. Toivottavasti maaliskuussa voidaan todeta sama ilmiö. Ja ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen, että jäsenäänestyksen tulos tuli lähes nollamainostuksella. Elokuun lopulla minulla oli yksi ilmoitus Demarissa ja oman osaston jäsenkirjeiden mukana meni tietysti maininta ehdokkuudesta. Voin siis hyvillä mielin ajatella, että työ kuluneen neljän vuoden aikana on omassa porukassa ollut ihmisten mieleen tai ainakin nimi on jäänyt mieleen. Ylihuomenna on ensimmäinen virallinen tukiryhmätapaaminen Hakaniemessä. Tervetuloa uudetkin, eli te, jotka odotitte kehtaako sen kampanjassa olla mukana :) Tarkat ohjeet saa puhelimitse, jos numero on tiedossa tai sitten hanna.kuntsi@luukku.com . Mukavalla ja isolla porukalla mikä vaan on mahdollista!

Liikkeessä 10 vuotta

Kotoisat Sipoon markkinat koittivat jälleen. Enpä muista missä muualla olisin viettänyt syyskuun viimeistä sunnuntaita viimeiseen kymmeneen vuoteen.

24.9.06 tokat ek-vaalit lähestyvät

Niin, nyt todellakin on poliittisen patikointini 10-vuotis juhlavuosi. Olin ensimmäistä kertaa ehdokkaana kunnallisvaaleissa 1996 Sipoossa ja aloin vaalityön arkana Sipoon Demareiden kojulla. Teltta oli täsmälleen samalla paikalla kuin tänäänkin. Tai eihän se ole siitä koskaan mihinkään liikkunut. Muistaakseni -96 jaettiin esitteiden lisäksi omppuja, tänään paistettiin tukiryhmäläisten kanssa vohveleita. Olisiko pääteltävä linjan pehmenneen ajan myötä...

Markkinoilla on talkoissa oltava - asui Sipoossa tai ei. On jo joukko ihmisiä, joiden kanssa hymyillen tavataan ainoastaan kerran vuodessa, tietysti Nikkilässä Demareiden kojulla. Vaihdetaan kuulumisia ja kerrataan ketä vanhoja tuttuja ollaan jo bongattu tai vaihtoehtoisesti ihmetellään missä kukakin on, miksei ole näkynyt. Mitä enemmän tulee ikää (ja lapsia), sitä tärkeämmiltä rutiinit tuntuvat, eikö se näin ole...

Vielä noin 17 tuntia jännitystä ja sitten selviävät tulokset puolueen jäsenäänestyksestä. Kyllä vatsassa kipristelee, vaikka muuta yritän vakuutella.

PARAS koulujen ja vapaa-ajan osalta

Kotiuduin tovi sitten HEV-sektorikokouksesta, eli Helsinki-Espoo-Vantaa sivistystoimen sd-luottamushenkilöt ja virkamiehet oli kutsuttu kuulemaan ja keskustelemaan PARAS-hankkeen annista kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja koulutoimen osalta. Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä taustoitti tilannetta ja sitten pyöriteltiin aihetta porukalla.

Koulutoimen osalta homma on selkeämpi, vaikea, mutta selkeämmin hahmotettavissa. Tiedossa on tarve saada lisää aloituspaikkoja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakouluihin, huoli erityisopetuksen kasvavista tuntimääristä jne. Lukioverkon selvitys on meneillään, eli suomeksi sanottuna tarkoittanee koulujen sulkemisia ja suurempien "yksiköiden" tavoittelua. Ensiarvoisen tärkeää on tietysti kasvattaa oppilaaksiottoalueita yli kuntarajojen, jotta meille erityisen tärkeä periaate lähikoulusta toteutuisi (erityisesti peruskoulussa). Pitkä on tie, epäilisin. Yksikköhinnat heittelevät valtavasti kuntien välillä, Vantaa tuottaa lukiopalvelut selkeästi muita halvemmalla. Laatua ei silti ole menetetty, aina tietysti löytyy heikompia kouluja, mutta niin löytyy muistakin pääkaupunkiseudun kunnista. Keskustelussa nousikin esiin tärkeä seikka kustannusten ja laatutavoitteiden homogenisoinnista, tavoitteiden tulee olla kaikilla samat, jotta ylikunnallinen kouluverkko toimii. Ammatillisen koulutuksen puolella avainasemaan nousee koulutuksen järjestäjien ja kuntien yhteistoiminta. Valmistelussa jo pitkällä on mm. Evtekin ja Laurean pohjilta perustettava osakeyhtiö-malli, jolle haettaneen toimilupaa jo ensi tammikuussa. Koulutuskuntayhtymien "aina avoin perälauta" pyritään tukkimaan uudella yhtiömuodolla. Saas nähdä. Olen liian huonosti perehtynyt muiden maiden vastaaviin esimerkkeihin, jotta voisin suoraan sanoa mitä mieltä olen oy-muodosta ja pelkään, että niin ovat monet muutkin luottamushenkilöt. Toivottavasti ei mennä vauhtisokeina rytisten ryteikköön. Logistiselle uudistamiselle sen sijaan olisi erityisesti sairaanhoidon ja tekniikan- ja liikenteen oppilaitosten kohdalla tilausta. Ironista, että teli-oppilaitoksissa yhtenä linjana on usein logistiikka :) Mutta siis kampus-ajattelu on mielestäni paikallaan myös toisen asteen koulutuksessa. Uusia ammattilaisia tarvitaan kipeästi, ammatilliseen koulutuksen kustannustehokkuuteen, houkuttelevuuteen ja laatuun on kiinnitettävä enenevässä määrin huomiota.

Nuorisopalveluissa yhteistyö on monessa suhteessa paljon muita sektoreita pidemmällä. Nuorethan eivät ole koskaan tunteneet kuntarajoja, tiloja ja tapahtumia on koluttu aina ristiin rastiin. Ja toisaalta lakisääteisten tehtävien puute uhkaa jättää nuorisotoimet keskustelun ulkopuolle. Erityisopetusta tarvitsevien nuorten määrä näkyy tottakai myös nuorisotyöntekijöiden arjessa lisääntyvänä erityisnuorisotyönä, eiväkä ongelmat pysähdy kunnan rajalle. Ja ainakin Helsingissä käydään keskustelua lähitalojen kohtalosta, pitäisikö toiminta keskittää suurempiin tiloihin vai pitää yllä mahdollisimman kattavaa verkostoa. Minun vastaukseni on kyllä lähitoiminnalle, samalla tavalla kuin kuntien pitää panostaa lähiliikuntapaikkoihin. Suurempia hankkeita on järkevä jakaa, hiihtoputki yksille, moottorirata toisille jne. Kuriositeettina, kuka haluaa hiihtoputken riskit tai moottoriradan melut...

Kovasti on kaikenlaista tälläkin saralla meneillään ja virkamieskunnat valmistelevat asioita kiivaaseen tahtiin. Kysymys kuuluukin, missä ja milloin linjat vedetään? Björklund sanoi tänään viisaasti, että poliitikkojen tehtävä olisi nyt keskustella siitä mitä halutaan, ei miten halutaan. Kyllä virkamiehet palikoita sitten vääntelevät. Ongelma vaan on se, että asioiden noustessa luottamushenkilöiden keskuudessa keskusteluun, on valmistelu jo niin pitkällä, että suuria linjoja on ihan turha vedellä. Neuvottelukunnan alaiset työryhmät ja ylin virkamiesjohto tekee PARAS toimia niin vauhdikkaasti, etteivät edes kaupunginhallitusten jäsenet ole aina kärryillä, puhumattakaan lautakuntien edustajista. Voi olla, että asiat etenevät parhaiten, kun kunnallispoliitikot eivät asioihin sotkeennu, mutta hassulta tuntuu. Mitkä ovat sosialidemokraattien tavoitteet vaikkapa kulttuuripalveluiden osalta? Vastaus tietysti voi olla, että vallitseva tilanne on hyvä, jatketaan näin. Tärkeää olisi kuitenkin pohtia vastaus yhdessä. Toki varsinainen HEV-konferenssi on vasta tuloillaan, mutta ei yhdessä päivässä metropolia rakenneta, senhän sanoo vanha sananlaskukin - vai oliko se Rooma.

Ehkä järkevintä kaiken kaikkiaan olisi keskittyä vaikeimpien kysymysten läpiviemiseen, eli maankäyttö- ja asuntopolitiikan tehostaminen ja koulutuksen järkeistäminen nostettaisiin ykkösiksi ja muita asioita tarkasteltaisiin ajan myötä. Tai sitten mennään näin, luovassa kaaoksessa ja yllätetään itsemmekin (ja erityisesti kuntalaiset) lopputuloksesta - sehän saattaa olla loistava.

sitä sun tätä

Onpas mukavaa istua läppärin alla ja näpytellä tekstiä. Assu oli työreissussa ja kone matkasi mukana. Tyttöjen kanssa kolmisin monta päivää, eikä pääse hengähtämään edes nettiin hetkeksi, puhumattakaan vierotusoireista, joita liian pitkä ero spider-pasianssista aiheuttaa. Tilanne nyt siis korjaantunut, hyvä, alkoi puhelinlasku hirvittämään.

Oli tänään mielenkiintoista muutenkin. Saman iltapäivän aikana sidontaa ja Jyrki Kataista, spooky. Olimme siis tukiryhmäläisten kanssa studioyleisönä Ruben/Joonas-kuvauksissa. Ihan nasta keikka. Aika monta avustaja- ja yleisökeikkaa tehneenä sijoittaisin tämän päiväisen top kolmeen. Ilmoitetut ajat pitivät, studio ei läkähdyttänyt, tarjoilut olivat hyvät ja maksettava palkkio kohtuullinen. Voinemme mennä uudelleen. Mikäli Eeville löytyy hoitaja...Tänään ei ollut kovin vieraskorea (lue:huusi koko ajan) ollessaan Kaisalla. Täytyy hankkia maksullinen hoitaja, niin omatunto ei kolkuta, vaikka tyyppi olisi kärtty.

Pitäisi teatteri-iltaa väsäillä myös. Kirsi-Kaisa Sinisalo tulee runo-musiikkijutulla esiintymään Länsimäen koululle ti 21.11. klo 19.00. Tämä siis ennakkomainoksena laadukkaan teatteritaiteen ystäville. Metrolla pääsee kätevästi ja väliaikatarjoilu tulee olemaan hyvä (äitini hoitaa). Lippuja saa minulta lähempänä ko. ajankohtaa.

Eipä muuta kuin hyvää yötä!

Kriittisyyttä hyväntekeväisyyteen

Toivun onneksi nopeaan tahtiin "viisureiden" poistosta. Ei haitannut, vaikka verenpaine taas hivenen nousi, kun lauantai-illan ratoksi katselin Elämä lapselle- konserttia. Sanon heti alkuun, ettei kukaan turhaan vedä herne-maissi-paprikaa nenäänsä, että tuen Lastenklinikoiden kummien toimintaa, kaikki laitehankinnat ovat varmasti tulleet tarpeeseen ja osastoilla olisi paljon ankeampaa ilman lahjoituksia. Mutta mutta... Miten olisi kansallinen tempaus, jolla innostettaisiin niin yrityksiä kuin yksityisiä ihmisiäkin vaatimaan lasten erikoissairaanhoitoa kustannettavaksi verovaroin? Yhdestä hyväntekeväisyysjärjestöstä on tullut ikäänkuin toivomuskaivo, jolle klinikat toimittavat listoja tarvittavista laitteista ja saavat sitten jotain jollain aikataululla ja muuten ei tapahdu mitään. Kummit-lehdessä esiteltiin tällaisiä toivomuslistoja ja esimerkiksi Turun lastenklinikan kohdalla oli leikkauspöytä, käytössä olevat kun ovat vuodelta 1968. Eikö tämän nyt - herranjestas sentään - pitäisi olla itsestäänselvä hankinta sairaanhoitopiirin toimesta!? Sinne se pyyntö pitäisi toimittaa, eikä Kummeille.

On erittäin huolestuttavaa, jos meillä ikäänkuin valutaan jenkeistä tuttuun hyväntekeväisyys-meininkiin. Kukaan ei juuri tunnu aiheesta edes julkisuudessa puhuvan. Ehkäpä poliitikot pääsevät helpolla, kun joku muu kantaa vastuun arasta alueesta. Ei tarvitse priorisoida, kun kolmas taho hoitaa lasten kalleimman hoidon. Olisi mielenkiintoista nähdä hankintalista, milloin viimeksi on hankittu julkisin varoin keskoskaappi jollekin lastenklinikalle?

Eikä Kummienkaan toiminta niin loisteliaan pyyteetöntä ole. Jos konserttia hieman kriittisin silmin katsoi, kuten aiempiakin, niin nousee muutamia pohdinnan aiheita. Ja nämä siis vain minun provosoivia huomioitani. Välissä tulee aina perheiden selviytymistarinoita, koskettavaa ja konkretisoivaa. Mutta onko joku joskus nähnyt, että pätkässä olisi esiintynyt parantumattomasti sairas tai vaikeavammainen lapsi? CP-vammainen, autisti, kehitysvammainen, sydänlapsi, jolle ei löydy leikkaushoitoa, epileptikko tms.? Ilmeisesti myöskään Lastenlinna ei kuulu hyväntekeväisyyden piiriin, tai jos kuuluu, niin sieltä ei ole koskaan kuvaa. Jopa vakavan sairauden läpikäyneistä lapsista haetaan "mediaseksikkäät" tapaukset. Tapaukset, joissa on helppo osoittaa, kuinka "juuri sinun lahjoittamasi summa pelasti hengen", onnellisen lopun tarinoita. Tottakai toimitaan niin kuin on helpointa rahaa saada, mutta Lastenklinikan kummit ovat toimineet jo niin kauan, että toivoisi hieman syvyyttä ja uusia avauksia. Järjestöllä olisi varmasti painoarvoa puhua lääkäri- ja hoitajapulasta, tilaongelmista, pitkäaikaissairaiden lasten hoidosta jne. Vaan sepä ei olekaan enää niin mukava aihe. Tai on helppo tässä kohtaa vetää raja julkisen vallan vastuun ja yksityisen hyväntekijän välille. Tekopyhää vai ei? Toisaalta ei, onhan jokaisella vapaus valita ja hyvä, että tekevät näyttävää työtä, mutta toisaalta kyllä, koska heidän on pakko tietää, että osastojen suurin ongelma ei ole pleikkareiden puute. Miksi Kummit ei voisi olla keskustelun avaaja? Kaikkoavatko lahjoittajat ja vapaaehtoiset julkkikset toiminnasta, jos käydään myös yhteiskunnallista keskustelua ja näytetään myös ei-niin-onnellisia tarinoita?

Oli miten oli, ostan edelleen reilun kaupan banaaneja ja toivon, että verotuksestani osa edes suuntautuisi myös lasten erikoissairaanhoitoon, suurkäyttäjiä kun olemme. Enkä katso kieroon pikkusiskoani, joka käy vuosittain ko. konsertissa. Rahat menevät kuitenkin parempaan tarkoitukseen kuin monen muun keikan tulot.

Viisaus poistuu suusta

Nyt jo jännittää...Illalla on edessä viisaudenhammasleikkaus, tai oikeastaan nyysivät hampaitani kaksin kappalein. Vasemmalta alhaalta ja ylhäältä. Lääkäri kyllä vakuutteli, että toipuminen on nopeaa ja kivutonta, mikäli malttaa ensimmäisen tunnin olla ihan hissukseen ja pari päivää välttää rasitusta ja nostelua. Sehän on tietysti helppoa kahden sylilapsen kanssa. Apujoukkoja on onneksi tiedossa illaksi ja huomisaamuksi. Yritän olla pelottelematta itseäni liikaa, mutta koko ajan mieleen nousee kuva ystävämme Petri Mustakallion tennispallon kokoisesta mustuneesta poskesta. Rutiininomainen hammasleikkaus...Polvi on tähystyksessä leikattu kaksi kertaa ja Heta syntyi keisarinleikkauksella ja niistäkin operaatioista selvisin, rohkeutta siis!

Ensin kuitenkin Eevin kanssa neuvolaan. Saas nähdä mitä sanoo pituudesta. Paino on noussut koko ajan, mutta viimeksi oli pituutta tullut vähän naftisti. Muikun ruoto on muutenkin ollut koko ajan ihan omilla käyrillään kaikkien viivojen alapuolella, sinälläänhän sillä ei ole merkitystä, jos kasvu on kuitenkin tasaista. Täytynee venyttää kaulaa mitattaessa :)

Smash asem jälkipyykki

Olisi kai voinut jo muutama päivä sitten sanoa, että hässäkkähän ASEMin vastaisesta mielenosoituksesta tulee. Poliisien lausunnoista ymmärsi, että on yritetty luoda kontakti ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ja mielenosoittajien taholta ilmoitettiin, että levottomuuksia on tiedossa. Väkisinkin tuntuu, ettei mielenilmauksessa ollut asiaa juuri nimeksikään, kunhan saatiin syy yhteenottoon virkavallan kanssa ja turvattiin hetki mediassa. Haetaanko tarkoitushakuisesti kuvaa mielivaltaisesti toimivasta ja vapaata kansalaistoimintaa ylikontrolloivasta poliisista? On vaan vaikea kuvitella suomalaisen poliisin käyvän ilman syytä tavallisen kaduntallaajan päälle, laittavan "säilöön" ja ottavan vielä sormenjäljet muistoksi. Tai sitten elän tosi pumpulissa. Jos Suomessakin on menty siihen halpaan, että joukko kansalaisia iskulauseineen on aina kansallinen uhka, ollaan vaarallisella tiellä. Onko minustakin kuva komeilemassa jossain poliisin arkiston uumenissa jonkun mielenosoitus- tai vappumarssin varrelta? Ja toisaalta vahingoittaako se oikeusturvaani? Tuskinpa, ellen suunnittele laittomuuksia, jolloin ei tietysti ole mukavaa päästä erityistarkkailuun. Totuuden löytäminen otsikoista on hankalaa, onkin hyvä, että testataan systeemiä tietosuojavaltuutetun osalta. Selvitys tulee ja oikeus koittaa. Toivon, että selvityksellä puhdistetaan poliisien paperit. En siksi, että vastustaisin aktivistien toimia, vaan siksi, että muutoin edessä on valtaisa "remontti". Ihmisoikeusrikkomukset Suomen kaltaisessa maassa olisivat lähes shokki. Vastakkainasettelut kasvaisivat ja kierteelle olisi vaikea saada loppua. Toisin on median manipuloimisen kanssa.

Siipeilyä Sipoolaisittain

Erilaisista puheenvuoroista on voinut päätellä, ettei kaikilla Sipoolaisilla päättäjillä ja aktiivisilla kuntalaisilla taida vieläkään olla ihan selvyyttä, miksi kunnasta ollaan kaappaamassa palasta ja miksi kunnan maine yhteistyökumppanina on hankala. Koivulan asuinalueen "palveluista" kirjoittaneet (SS 31.8.) Partanen ja Pietarinen osuivat tahtomattaan koko Sipoon kehitystä koskevan keskustelun ytimeen. Niinpä haluan sitä vielä alleviivata. Sipoolaiset nauttivat väljistä tonteistaan ja viihtyvät luonnonrauhassa, mutta toisaalta tarvitsevat ja haluavat aivan samoja palveluita kuin tiivimmin asuvat naapurikuntalaisetkin. Niinpä erikoissairaanhoidon hoitaa Porvoo tai Vantaa, reuna-alueilla päivähoidosta vastaa kirjoituksen mukaan suurelta osin naapurikunnat ja töissä käydään kunnan ulkopuolella, jolloin todennäköisesti hyödynnetään myös kunnan ulkopuolisia yksityisiä palveluita jne. Asukkaat haluavat maksaa veronsa väljään Sipooseen ja valitsevat palvelut toisaalta. Pääosin haja-asutuksena kasvavan Sipoon kaikki varat kuluvat pakollisen infran rakentamiseen, kalliisiin ostopalveluihin ja esimerkiksi kirjoituksessa kehuttuihin koulukuljetuksiin. Perusterveydenhoito pystytään juuri ja juuri toteuttamaan, kunnan koko väestöpohja kun ei oikeastaan riitä edes yhden terveysaseman tehokkaaseen ylläpitoon. Yksityisiä investointeja ja palveluyrittäjiä kunta ei hajanaisuutensa takia juurikaan houkuttele, puhumattakaan, että asukkaille pystyttäisiin tarjoamaan toimivaa julkista liikennettä kunnan sisällä. Pääkaupunkiseudun sosiaalisesta asuntotuotannosta Sipoo ei ole koskaan vastuuta ottanut. Pietarinen ja Partanen toteavat, että tietyt puutteet on vain hyväksyttävä, jotta voi nauttia luonnon rauhasta. Totta asukkaan näkökulmasta ja valtava ongelma kunnan talouden ja naapurikuntien vinkkelistä. Helsinki kyllästyi ensimmäisenä "rusinat pullasta"-linjaan. Koska kyllästyvät Vantaa, Porvoo, Kerava...Vaikka Sipoo maksaa kuntalaistensa käyttämistä palveluista, on summa vain murto-osa todellisista kustannuksista. Ja missä on sanottu, että vain Sipoolaiset haluavat asua väljästi? Ei vain ole mahdollista, että kaikki ajattelisivat naapurin hoitavan kalleimmat julkiset ja yksityiset palvelut. Sipoo on päässyt yllättävän pitkälle myymällä kalliita pientalotontteja, karsimalla jopa lakisääteisiä palveluita ja sysäämällä vastuuta muille kunnille. Nyt polku on päättynyt, eikä neuvotteluvaraa juuri ole. Yhteistyössä molemmat saavat jotain vastineeksi. Mitä Sipoolla on tarjota? Ainoa vastaus on: kaavoittamatonta maata. Sipoon on löydettävä kultainen keskitie, siis panostettava tehokkaaseen, ympäristön huomioivaan maankäyttöpolitiikkaan, julkisen liikenteen kehitykseen ja yksityisten investointien houkuttelemiseen. Niin päästään samalle viivalle naapureiden kanssa, kannetaan vastuuta pääkaupunkiseudun tasapainoisesta kehityksestä ja kunta nimeltä Sipoo saattaa löytyä kartalta vielä tulevaisuudessakin.

Jalkautumista Järvenpäässä

Jalkautumista Järvenpäässä
Huh, mikä päivä. Tästä taitaa vaalitaisto alkaa, ainakin siltä tuntui, kun Järvenpäässä jalkauduttiin puolueen Anna palautetta-tilaisuuden merkeissä. Suhasin kodin ja Järvenpään väliä ja välillä syötin Eeviä "rotvallin reunalla". Assu lähti iltapäivällä työkeikalle laivalle viikonlopuksi, mummi onneksi haki Hetan hoidosta ja vei Sipooseen. Ja tottakai iski koko posken halvaannuttava hammassärky ja lappuliisa oli käynyt tervehtimässä autoa. Mutta kokonaisuudessaan kuitenkin jees päivä.

Ihmisiä oli aamupäivällä mukavasti soppaa syömässä ja taas illan suussa, kun nuorten osuus alkoi. Nuorilla oli bändi, omat juontajat ja nuorempien ehdokkaiden esittelyä. Hyvä meininki kaiken kaikkiaan. Hauskaa olla tapahtumassa, missä kaikki on valmiiksi mietittyä ja homma toimii. Erityisesti nuorisopiirin osuus oli leppoisa, vaikka ihan asiaakin puhuttiin haastatteluissa, niin mukaan oli mahdutettu leikkimielistä tietokilpailua "ukkoja" vastaan, kevyempiä kysymyksiä, runon kirjoittamista jne. Pisteet järjestelijöille!

Vaan ihmetellä täytyy kampanjoinnin kehitystä. Eduskuntavaaleihin lähteminen alkaa olla mahdotonta ilman suurta lainanottoa tai ilmiömäisiä kontakteja. Tarvittavan näkyvyyden saavuttaminen vaatii kasoittain euroja tai jonkin aivan älyttömän tempauksen ja tuuria, että se ylittää uutiskynnyksen pitkäksi aikaa (kuka toisaalta haluaa julkisuutta jollain älyvapaalla ajatuksella tai teolla?). Hintalaput siis varsinaisissa vaaleissa vain kasvavat vaali vaalilta ja itse ruokimme kehitystä kiihtyvällä tahdilla. Kannatan jäsendemokratiaa ja pidän jäsenäänestyksiä tärkeinä vaikuttamisen paikkoina, mutta on aivan älytöntä, että jo sisäiseen vaaliimme täytyy käyttää tuhansia euroja. Painettu esite ja koko piirin postittaminen maksaa maltaita. Ei se ole pakollista ei, mutta kiiltävästä esitepaperista on tullut tosissaan tekemisen symboli. Vain istuvilla kansanedustajilla, jos heilläkään, on varaa olla lähettämättä mainoksia jäsenistölle. Äänestymateriaalin mukana menee suppeat esittelyt jokaisesta ja vihkoseen myytiin ehdokasehdokkaille mainostilaa muuta infoa varten. Muodostuu siis tilanne, jossa suurella rahalla tekevät saavat etulyöntiaseman jo ennen kuin kukaan tavallinen ihminen edes tietää vaalien lähestyvän. Ja jos ajattelet, että kateellisen ruikutusta, niin oikein ajattelet. Tottakai olen kateellinen. Oma talkoilla ja kokouspalkkioilla kerätty vaalikassani on sen verran pieni, ettei tee mieli "hukata" yhtään ropoa ennenaikojaan. Piirin esitteen hinnoilla saa jo muutaman mainoksen pienemmissä paikallislehdissä. Puhumattakaan painokuluista, mainoksista muissa sisäisissä aviiseissa, työtunneista...Täytyy kai vain toivoa, että aiemmin tehty työ on tovereiden muistissa ja ajatukseni vakuuttavat ilman koreaa kuortakin.

Loppuun vielä runo, joka piti kirjoittaa annetusta aiheesta Järvenpäässä (voitin muuten huutoäänestyksen muutaman ohikulkeneen nuoren miehen ansiosta, kiitos). Annettu otsikko siis oli:
Opiskeleva kettutyttö turkistarhaajaperheessä
Istanbul, Ankara turkki
Opiskelen, luen ja lasken,
lasken tunteja vapauteeni - lasken vapaaksi tuntien pelkoa
Onnistunko?
Pääsykoe - pääsy koe,
koeta päästä ulos ja sisään
vapaaksi elintasosta