Ja sitten illalla klo 18.00 on bileet Vernissassa.
5.2.07
4.2.07
Isoihin pöytiin
Mä haluan kanssa isojen setien kanssa isoihin pöytiin tekemään isoja päätöksiä!
Heurekassa oli siis eilen puolueen kampanja-avaus. Aamulla osallistuin hetken verran seminaariin, kävin soppatykillä kansaa kuuntelemassa ja sitten iltapäivällä rentouduttiin vaalijuhlassa. Tästä se lähtee - siis kampanjointi. Fiilis on korkealla.
Tuomioja puhui seminaarissa globalisaation hallinnasta, ja hyvin puhuikin taas kerran. Muutosturvan kehittäminen on ehdottoman tärkeää. On varma, etteivät Perloksen massairtisanomiset olleet viimeisiä lajissaan. Muutoksiin on varauduttava ja tuettava ihmisiä silloin, kun hätä on suurin. Työn mentyä alta, ei koko elämä saa valua käsistä, vaan tukiverkon on oltava valmiina ja pompautettava kohti uutta uraa. Samaa teemaa jatkoi Ihalainen omassa puheenvuorossaan. Hän painotti lisäksi vanhustenhoidon kiireellistä kohentamista. Hyvinvointiyhteiskuntamme ja sivistyksemme mittari on, kuinka huolehdimme isovanhemmistamme ja vanhemmistamme.
Lapsiperheet nousivat Heinäluoman puheenvuorossa esiin, kun vanhempainvapaaseen luvataan kuukauden pidennys. Oma ehdotukseni olisi huomattavasti pidempi, eli vanhempainvapaa olisi 226 päivää, muttei taida ihan lähivuosina olla realistista. Kovasti oli muutakin asiaa, nämä nyt jäivät itselle parhaiten mieleen.
Sanokoon gallupit mitä hyvänsä tässä vaiheessa, meidän ohjelmallamme vaalit voitetaan!
1.2.07
myydään hyvä pöpö + bilekutsu
Nyt lähtisi halvalla tehokas ja vasta vähän käytetty pöpö. Itsellä ei olisi enää käyttöä, joten haikein mielin olisin valmis luopumaan, mikäli itsetuhoinen ostaja löytyy.
Olen siis kipeä, eikä olo ole kovin häävi. Olisi pitänyt jo eilen jäädä sängyn pohjalle parantelemaan, mutta kun olin luvannut lähteä messuille ja lentoliput yms. oli valmiina, niin ajattelin, että kyllä tämä tästä...Eilen siis 06.15 koneella suuntasin Joensuuhun Työtä&Oppia-messuille. Jäähalli oli todella nimensä veroinen, kolmesta pitkähihaisesta huolimatta hytisin tauotta. Iltapäivästä päätä ja kurkkua särki siihen malliin, että siirsin paluulennon jo eiliselle - ja nyt siis olen hiippaillut yöpaidassa kotosalla koko päivän. Kuume hilailee eestaas palelusta ja hikoilusta päätellen, enpä taida huomennakaan mennä työmaalle.
Lauantaiksi pitäisi toeta, kun on puolueen kampanja-avaus Vantaalla. Heurekassa on "bigbang", mutta meidänkin kotikulmilla riittää ihan tarpeeksi säpinää, kun 11.30 tulee Kuulakujan Alepalle soppatykki ja tuntia myöhemmin ministerit Tuomioja ja Filatov. Paikallisnurkan puheenjohtajana olisi hyvä olla paikalla, puhumattakaan tietysti omasta vaalityöstä. Arvokkaaseen seuraan pääsisi kortteja jakamaan.
Vaalilehti on parhaillaan taitossa, ensi viikolla menee painoon. Osa tukiryhmästä on tänään viettänyt rintanappitalkoita. Kaikki alkaa olla valmiina 10.2. kampanja-avaukseen. Illalla klo 18.00 alkaen on Tikkurilassa, Vernissan Tehdas-salissa Porvari nukkuu huonosti- bileet. Tervetuloa! Ruokatarjoilun takia olisi hyvä edes varoittaa tulostansa ja käteistä kannattaa varata kurkun kostuketta varten. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän meteliä - eikun siis menoa.
Olen siis kipeä, eikä olo ole kovin häävi. Olisi pitänyt jo eilen jäädä sängyn pohjalle parantelemaan, mutta kun olin luvannut lähteä messuille ja lentoliput yms. oli valmiina, niin ajattelin, että kyllä tämä tästä...Eilen siis 06.15 koneella suuntasin Joensuuhun Työtä&Oppia-messuille. Jäähalli oli todella nimensä veroinen, kolmesta pitkähihaisesta huolimatta hytisin tauotta. Iltapäivästä päätä ja kurkkua särki siihen malliin, että siirsin paluulennon jo eiliselle - ja nyt siis olen hiippaillut yöpaidassa kotosalla koko päivän. Kuume hilailee eestaas palelusta ja hikoilusta päätellen, enpä taida huomennakaan mennä työmaalle.
Lauantaiksi pitäisi toeta, kun on puolueen kampanja-avaus Vantaalla. Heurekassa on "bigbang", mutta meidänkin kotikulmilla riittää ihan tarpeeksi säpinää, kun 11.30 tulee Kuulakujan Alepalle soppatykki ja tuntia myöhemmin ministerit Tuomioja ja Filatov. Paikallisnurkan puheenjohtajana olisi hyvä olla paikalla, puhumattakaan tietysti omasta vaalityöstä. Arvokkaaseen seuraan pääsisi kortteja jakamaan.
Vaalilehti on parhaillaan taitossa, ensi viikolla menee painoon. Osa tukiryhmästä on tänään viettänyt rintanappitalkoita. Kaikki alkaa olla valmiina 10.2. kampanja-avaukseen. Illalla klo 18.00 alkaen on Tikkurilassa, Vernissan Tehdas-salissa Porvari nukkuu huonosti- bileet. Tervetuloa! Ruokatarjoilun takia olisi hyvä edes varoittaa tulostansa ja käteistä kannattaa varata kurkun kostuketta varten. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän meteliä - eikun siis menoa.
26.1.07
Next Stepeiltä terveisiä
Työt vähän haittaavat tätä harrastustoimintaa, kuten blogin päivityksestä voi huomata. Tiistaista eiliseen hurahti Next Step- messuilla, Jyväskylässä. 20 200 kävijää ja tällä kertaa halli (ainakin toistaiseksi) on edelleen pystyssä. Meidän, eli PAMin osasto, oli sisustettu 50-60- luvun taitteen tyyliin. Pop cornia jaettiin 4500 annosta, lopputuloksena kolme laastaria oikeassa kädessä.
Oli hyvä meininki. Paljon tietysti ysejä, joille kesäduuni-infon tai opiskelijajäsenyyden markkinoiminen on vähän turhaa, mutta mukavaa porukkaa.
Yksi siivojana työskentelevä tyttö naureskeli "ykälisälleen", sanoi vain ajattelevansa ylimääräistä kymppiä pahan sotkun edessä. Jäin vain pohtimaan, että jos työnantajana on pystynyt määrittelemään toisen ihmisen oksennuksen 10 euron arvoiseksi, niin miksi siivojan tuntipalkka on noin 7 euroa...
Taustalla näkyy myös uunituore Punatähtien YYA-levy. On taas osuvia ja tarttuvia biisejä. "Etelärannassa herrat nauraa/kun pätkistä punon palkkanauhaa/ne joustoja vuatii jouston perrään/uamuisin kylmään hikkeen herrään", biisi nro 9, Pätkätyöläinen (PAM,PAM,PAM). Levynjulkistamiskeikka oli viikko takaperin Tavastialla, kyllä oli hyvä show ja levyä voi tilailla mm. nettisivujen kautta.
Huomenna lähdetään seminaarin kautta SAK:n 100- vuotis juhlaristeilylle aktiivien kanssa. Eevi ja Heta menevät mummolaan, Eevi ensimmäistä kertaa yökylään ilman meitä. Hetalla on isojen tyttöjen viikonloppu, kun heti aamusta on kampaaja. Eevin "unikoulu" alkaa tuottaa vähän tulosta ja toivo elää, että mummi ja vaari saa rauhassa nukkua. Sunnuntaina nähdään kuinka paljon pitää synttäri- ja joululahjoja hamstrata sukulaisille...
18.1.07
Seuraava tapaaminen
Lyhyesti virsi kaunis. Vaaleihin on tasan kaksi kuukautta, se tarkoittaa äksöniä.
Seuraava tukiryhmätapaaminen on tuleva sunnuntaina 21.1.2007 klo 16.00 alkaen meillä kotona. Osoite ei varmaan ole kaikkien muistissa, ovikoodista puhumattakaan, joten ilmoittaudu iltaa istumaan sähköpostilla hanna.kuntsi@pam.fi, niin laitan tarkat tiedot.
Myöhässäkin saa tulla, kunhan on kalenteri mukana. Käydään nimittäin jalkautumisia läpi ja jokaiselle löytyy varmasti mukava kadunkulma jollekin sopivalle päivälle. Lisäksi otetaan vähän kuvia, eli parempaa seppälää päälle, ettei tarvitse mutista vanhoista verkkareista :)
Nähdään ja lämpimästi tervetuloa!
Seuraava tukiryhmätapaaminen on tuleva sunnuntaina 21.1.2007 klo 16.00 alkaen meillä kotona. Osoite ei varmaan ole kaikkien muistissa, ovikoodista puhumattakaan, joten ilmoittaudu iltaa istumaan sähköpostilla hanna.kuntsi@pam.fi, niin laitan tarkat tiedot.
Myöhässäkin saa tulla, kunhan on kalenteri mukana. Käydään nimittäin jalkautumisia läpi ja jokaiselle löytyy varmasti mukava kadunkulma jollekin sopivalle päivälle. Lisäksi otetaan vähän kuvia, eli parempaa seppälää päälle, ettei tarvitse mutista vanhoista verkkareista :)
Nähdään ja lämpimästi tervetuloa!
14.1.07
SAK ja SDP
Lehdet ovat edelleen täynnä kirjoituksia ja pilapiirroksia SAK:n ja SDP:n johtohenkilöiden jalkautumisesta ja SAK:n tuesta puolueen kampanjalle. Taitaa olla ikuisuusaihe, aina vaalien alla yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista - NATO:n, ydinvoiman ja eläkeindeksin ohella. On vähän vaikea ymmärtää suurta kummeksuntaa ja paheksuntaa SAK:n toimia kohtaan. On kai itsestäänselvää, että edunvalvontajärjestö, jonka yksi päätehtävistä on neuvotella valtiovallan kanssa, tukee itselleen edullista ja läheistä puoluetta?!
Hölmömpää olisi olla osallistumatta vaalien alla keskusteluun ja kenttätyöhön, moni jäsenistön kannalta tärkeä asia jäisi edistämättä. Ja jollei SAK tukisi SDP:n vaalityötä, niin mitä sitten? Vasemmistoliitto olisi tietysti toinen vaihtoehto, muttei nykyisellään lähelläkään päähallituspuolueen asemaa.
Eri asia on tuetaanko näkyvästi vai ei. Ihan mahdollista olisi tukea poliittisia puolueita kenenkään tietämättä ja vaikkapa kolmansien tahojen kautta. Minusta silloin ollaan epäilyttävillä vesillä. Jollei tukeaan voi julkisesti osoittaa, niin mitä salaillaan ja miksi?
Varsinkin, kun on selvää, että kaikki suurimmat työmarkkinajärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat varmasti osallistuvat vaaleihin jollain panostuksella - nousee se iltapäivälehtiin tai ei. Useimmiten ei, sillä suurin uutinenhan on, että Ihalainen (sd.) on samoilla linjoilla Heinäluoman (sd.) kanssa.
Hölmömpää olisi olla osallistumatta vaalien alla keskusteluun ja kenttätyöhön, moni jäsenistön kannalta tärkeä asia jäisi edistämättä. Ja jollei SAK tukisi SDP:n vaalityötä, niin mitä sitten? Vasemmistoliitto olisi tietysti toinen vaihtoehto, muttei nykyisellään lähelläkään päähallituspuolueen asemaa.
Eri asia on tuetaanko näkyvästi vai ei. Ihan mahdollista olisi tukea poliittisia puolueita kenenkään tietämättä ja vaikkapa kolmansien tahojen kautta. Minusta silloin ollaan epäilyttävillä vesillä. Jollei tukeaan voi julkisesti osoittaa, niin mitä salaillaan ja miksi?
Varsinkin, kun on selvää, että kaikki suurimmat työmarkkinajärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat varmasti osallistuvat vaaleihin jollain panostuksella - nousee se iltapäivälehtiin tai ei. Useimmiten ei, sillä suurin uutinenhan on, että Ihalainen (sd.) on samoilla linjoilla Heinäluoman (sd.) kanssa.
10.1.07
Työpöydän ääressä
Eihän tässä vieläkään mitään kantaaottavaa pysty kirjoittamaan, kun olen toista päivää työkoneen ja -pöydän ääressä Paasipuiston laidalla. Ihan ihmettelyksi on mennyt. Kaikki tekniset vempeleet on vaihdettu - mikä on aika luonnollista - tekniikka on kehittynyt 2,5 vuodessa enemmän kuin minä. Uusia ihmisiä on palkattu tai tullut toimintaan, vanhoista puolien nimet on unohtunut ja olo on vähän epätodellinen koko ajan. Eilen tuntui, että olen vain päiväkäynnillä muutamaa asiaa hoitamassa ja kotielämä Eevin kanssa jatkuu niinkuin ennenkin. Aamulla totuus valkeni. Eevi ei sinällään ole helpottanut töihin lähtöä yhtään. Toissayönä valvottiin useampi tunti ja viime yönä pätkiä ja lopulta tyyppi nukkui kainalossa, eli minä torkuin varoen.
Kotijoukkojen puolesta harmillisesti tämä viikko on iltamenojenkin suhteen ihan kaaos. Eilen oli menoa, tänään SAK:n vaali-info ja huomenna paneelikeskustelu Lapinjärven sivarikeskuksessa. Paneeliin onneksi olen saanut hyvän briifauksen, sloganiksi "silmien välliin, silmien välliin!" ja energialinjaukseksi "lisää hiilivoimaloita". Kyllä kannattaa tovereilta kysyä, jos haluaa tukea mielipiteen muodostukseen :)
Pääsääntöisesti on kuitenkin aika mukavaa. Kahvin yliannostus on jo, mutta muuten. Varsinkin kun heti alkuun vielä selvisi, että ennen kesälomia pitäisi pitää pois vanhoja lomia 21 päivää. Niinpä varasin tänään meille 2 viikon Kreetan-matkan toukokuulle. Nyt jo odotan tavernoita, rantatuolia ja lämpöä.
Kotijoukkojen puolesta harmillisesti tämä viikko on iltamenojenkin suhteen ihan kaaos. Eilen oli menoa, tänään SAK:n vaali-info ja huomenna paneelikeskustelu Lapinjärven sivarikeskuksessa. Paneeliin onneksi olen saanut hyvän briifauksen, sloganiksi "silmien välliin, silmien välliin!" ja energialinjaukseksi "lisää hiilivoimaloita". Kyllä kannattaa tovereilta kysyä, jos haluaa tukea mielipiteen muodostukseen :)
Pääsääntöisesti on kuitenkin aika mukavaa. Kahvin yliannostus on jo, mutta muuten. Varsinkin kun heti alkuun vielä selvisi, että ennen kesälomia pitäisi pitää pois vanhoja lomia 21 päivää. Niinpä varasin tänään meille 2 viikon Kreetan-matkan toukokuulle. Nyt jo odotan tavernoita, rantatuolia ja lämpöä.
8.1.07
Elokuvia x 2
Olen etuoikeutetusti päässyt kahtena peräkkäisenä päivänä elokuviin! Alkuun marinaa Helsingin leffateatteritarjonnasta, joka on salakavalasti kutistettu ja monopolisoitu. Viattomasti jään kotiin muutamaksi vuodeksi hoitamaan jälkikasvua ja sillä välin suljetaan moni lempisalini - hmph - epäreilua. Mutta sitten nähtyihin pätkiin.
Eilen lähdettiin Assun kanssa kaksin liikkeelle ja tarkoitus oli nähdä The Prestige. Ei varattu lippuja ja niin kävi, että jonottaessa näytös myytiin loppuun. Pikapohdinnan jälkeen päädyimme molemmille täysin outoon Pan`s labyrintiin, espanjalaiseen elokuvaan. Harvoin on esitteen kuvaus niin harhaanjohtava. Kuvittelimme menevämme katsomaan fantasia-elokuvaa, tyyliin Narnia ja itseasiassa näimme kuvauksen Espanjasta vuodelta 1944, kun sissit taistelivat Francon miehiä vastaan. Oli leffassa pienen tytön mielikuvitustakin (tai oliko se todellisuutta), mutta pääosin oltiin niiin kaukana fantasiasta kuin kuvitella saattaa. Onneksi elokuva oli kuitenkin todella hyvä ja koskettava. Äärettömän surullinen kylläkin, ei mitään turhaa jenkki tunteilua ja onnellisia kohtaloita. Malliesimerkki eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvan erosta. Välillä oli pakko sulkea silmät, kun kaikki rakuus näytettiin läheltä, mässäilemättä, mutta hartaudella. Suosittelen leffaa kuitenkin, jollei nyt äärimmäisen herkkä katsoja ole.
Tänään sitten mentiinkin ääripäähän. Vanhan ystäväni Hannan kanssa nautittiin iltapäivällä annos Bondia, James Bondia. Sean Connery on suosikki Bond-näyttelijäni, mutta tästä uudesta Graigista tuli samantien hyvä kakkonen. Bond, jolla on enemmän kuin kaksi ilmettä, on virkistävä uutuus. Juonikin oli yllättävän realistinen, kukaan ei yrittänyt "pinky and the brain"- tyyliin valloittaa maailmaa, vaan rikolliset olivat suhteellisen uskottavia. Vähän jäin kaipaamaan kaikkia Q:n härveleitä, vaikkakin autoon oli integroitu defibrallaattori - mikä idea sydänvaivaisille! Mun mielestä ihan hyvä leffa, sopi popcornien taustaksi hyvin. Vähän venytetty, mutta rento olo lähtiessä ja sitä kai elokuviin menemisellä tavoitellaan.
Huomenna minä en mene elokuviin - minä menen töihin!
Eilen lähdettiin Assun kanssa kaksin liikkeelle ja tarkoitus oli nähdä The Prestige. Ei varattu lippuja ja niin kävi, että jonottaessa näytös myytiin loppuun. Pikapohdinnan jälkeen päädyimme molemmille täysin outoon Pan`s labyrintiin, espanjalaiseen elokuvaan. Harvoin on esitteen kuvaus niin harhaanjohtava. Kuvittelimme menevämme katsomaan fantasia-elokuvaa, tyyliin Narnia ja itseasiassa näimme kuvauksen Espanjasta vuodelta 1944, kun sissit taistelivat Francon miehiä vastaan. Oli leffassa pienen tytön mielikuvitustakin (tai oliko se todellisuutta), mutta pääosin oltiin niiin kaukana fantasiasta kuin kuvitella saattaa. Onneksi elokuva oli kuitenkin todella hyvä ja koskettava. Äärettömän surullinen kylläkin, ei mitään turhaa jenkki tunteilua ja onnellisia kohtaloita. Malliesimerkki eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvan erosta. Välillä oli pakko sulkea silmät, kun kaikki rakuus näytettiin läheltä, mässäilemättä, mutta hartaudella. Suosittelen leffaa kuitenkin, jollei nyt äärimmäisen herkkä katsoja ole.
Tänään sitten mentiinkin ääripäähän. Vanhan ystäväni Hannan kanssa nautittiin iltapäivällä annos Bondia, James Bondia. Sean Connery on suosikki Bond-näyttelijäni, mutta tästä uudesta Graigista tuli samantien hyvä kakkonen. Bond, jolla on enemmän kuin kaksi ilmettä, on virkistävä uutuus. Juonikin oli yllättävän realistinen, kukaan ei yrittänyt "pinky and the brain"- tyyliin valloittaa maailmaa, vaan rikolliset olivat suhteellisen uskottavia. Vähän jäin kaipaamaan kaikkia Q:n härveleitä, vaikkakin autoon oli integroitu defibrallaattori - mikä idea sydänvaivaisille! Mun mielestä ihan hyvä leffa, sopi popcornien taustaksi hyvin. Vähän venytetty, mutta rento olo lähtiessä ja sitä kai elokuviin menemisellä tavoitellaan.
Huomenna minä en mene elokuviin - minä menen töihin!
30 vuotta yhdessä
Tänään on vanhempieni helmihääpäivä, eli 30 vuotta yhteiseloa on takana! Varsinaisesti päivää juhlittiin jo lauantaina päivällisten merkeissä Sipoossa. Pöytää oli jatkettu muutamalla metrillä ja lähimpien sukulaisten ja perhetuttujen kanssa istuttiin hyvä tovi. Emma järjesti yllätysesityksen, Qoro Quandon laulajista 9 saapui kasin aikoihin ja piti minikonsertin. Oli aivan mahtavaa, erityisesti tietysti äidille ja isälle, jotka ovat ehkä kuoron uskollisimpia faneja.
On aina tuntunut itsestäänselvältä, että äiti ja isä ovat olemassa ja yhdessä. 30 vuotta on kuitenkin todella kunnioitettava aika, kun oikein pohtii. Meillä tulee keväällä neljäs hääpäivä ja tuntuu, että olemme Assun kanssa olleet yhdessä "aina". Samaan päästäksemme edessä on kuitenkin 26 vuotta...Eevi on silloin 27 ja Heta 29, itse olen täyttänyt 56, eli täyteen eläkeikään on jäljellä 7 vuotta. Mitään muuta kuin ikää on hankala määrittää, mitä vain on voinut tapahtua. Aikaa taitaa olla mahdoton mieltää eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi. Taaksepäin sama ei tunnukaan enää mahdottomalta, vaan itseasiassa hauskalta.
Koska tiedän, että ainakin äiti lukee blogiani säännöllisesti, niin ONNEA, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja RAKKAUTTA jatkossakin. Olette tärkeitä niin monella tavalla.
On aina tuntunut itsestäänselvältä, että äiti ja isä ovat olemassa ja yhdessä. 30 vuotta on kuitenkin todella kunnioitettava aika, kun oikein pohtii. Meillä tulee keväällä neljäs hääpäivä ja tuntuu, että olemme Assun kanssa olleet yhdessä "aina". Samaan päästäksemme edessä on kuitenkin 26 vuotta...Eevi on silloin 27 ja Heta 29, itse olen täyttänyt 56, eli täyteen eläkeikään on jäljellä 7 vuotta. Mitään muuta kuin ikää on hankala määrittää, mitä vain on voinut tapahtua. Aikaa taitaa olla mahdoton mieltää eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi. Taaksepäin sama ei tunnukaan enää mahdottomalta, vaan itseasiassa hauskalta.
Koska tiedän, että ainakin äiti lukee blogiani säännöllisesti, niin ONNEA, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja RAKKAUTTA jatkossakin. Olette tärkeitä niin monella tavalla.
5.1.07
Paluu arkeen
Nyt ollaan taas kotiuduttu, laukut pääosin purettu ja aivot ovat hiljalleen asettumassa arkiasentoon. Joululoma Pyhällä hujahti vauhdikkaasti ja onneksi valkoisissa tunnelmissa. Lunta oli onneksi sen verran, että kaikenlaisia talvilajeja päästiin kokeilemaan. Heta potkukelkkaili monena päivänä ja pääsi Aslakin kanssa jopa moottorikelkkailemaan! Todellinen pärinäsussu. Ennen jouluaattoa käväistiin poroajelullakin, Eevi valitettavasti päätti nukkua juuri h-hetkellä päiväunia, joten ohi meni.
Matkustaminen junalla sujui VR:stä huolimatta mukavasti. Kaikki junat olivat täynnä, autopaikkaa ei saanut lainkaan alkuviikkoon, eli tulimme Rovaniemeltä Turkuun ja sieltä ajoimme kotiin. Tampereen ja Turun asemilla on henkilöstöpulaa, eli autovaunuille ei löytynyt siirtäjää ja juna olikin tunnin myöhässä. Pyhien välissä yöjunat olivat myös tupaten täynnä, vanhempieni ja siskojeni lähtiessä ei Kemijärveltä enää ollut yhteysmahdollisuutta, vaan piti ajaa aiemmalle junalle Rovaniemelle ja ottaa hajapaikkoja. Ymmärrän koko ajan vähemmän VR:n logiikkaa pohjoisen junareittien suhteen. Matkustajia ainakin sesonkiaikoina olisi huomattavasti enemmän kuin mitä nyt pystytään kuljettamaan ja Kemijärveltä asti. Siis sähköt radalle!
Eevi oppi loman aikana seisomaan tukea vasten ja taputtamaan! Yhtäaikaa esiteltynä uudet temput eivät vielä suju, vaan lopputuloksena on suorinvartaloin, polvet taittaen nenälleen, josta ei tyylipisteitä juuri heru. Kohta kävellään...
Ja viimeinen viikonloppu kotiäitinä. Tiistaina alkaa työt, kamalan ihanaa. Vielä ei ole kuin kaksi lounasvarausta, kuka lähtee syömään?
Matkustaminen junalla sujui VR:stä huolimatta mukavasti. Kaikki junat olivat täynnä, autopaikkaa ei saanut lainkaan alkuviikkoon, eli tulimme Rovaniemeltä Turkuun ja sieltä ajoimme kotiin. Tampereen ja Turun asemilla on henkilöstöpulaa, eli autovaunuille ei löytynyt siirtäjää ja juna olikin tunnin myöhässä. Pyhien välissä yöjunat olivat myös tupaten täynnä, vanhempieni ja siskojeni lähtiessä ei Kemijärveltä enää ollut yhteysmahdollisuutta, vaan piti ajaa aiemmalle junalle Rovaniemelle ja ottaa hajapaikkoja. Ymmärrän koko ajan vähemmän VR:n logiikkaa pohjoisen junareittien suhteen. Matkustajia ainakin sesonkiaikoina olisi huomattavasti enemmän kuin mitä nyt pystytään kuljettamaan ja Kemijärveltä asti. Siis sähköt radalle!
Eevi oppi loman aikana seisomaan tukea vasten ja taputtamaan! Yhtäaikaa esiteltynä uudet temput eivät vielä suju, vaan lopputuloksena on suorinvartaloin, polvet taittaen nenälleen, josta ei tyylipisteitä juuri heru. Kohta kävellään...
Ja viimeinen viikonloppu kotiäitinä. Tiistaina alkaa työt, kamalan ihanaa. Vielä ei ole kuin kaksi lounasvarausta, kuka lähtee syömään?
20.12.06
Hyvää joulua!
Tänä vuonna emme lähettäneet perinteisiä joulukortteja lainkaan, vaan lahjoitimme "korttirahoilla" petivaatteita orpokotiin Tshetsheniaan. Kirkon ulkomaanavun sivuilla voi käydä lahjoittamassa joulumieltä konkreettisen lahjan muodossa. Vielä ehdit!Hyvää joulua ja rauhallisia hetkiä Eijan runon sanoin:
Piparkakkutalo
pienin käsin koristeltu
kätköissään tekemisen riemu
yhdessä rakennettu
Hiljennyn hetkeksi
jätän arjen askareet
ojennan käteni - tartuthan siihen
18.12.06
Eheytetty koulupäivä
Tovi sitten kirjoittelin luokanopettajien liiton ylläpitämään properuskoulu-blogiin tekstin siitä, miten minun mielestäni peruskoulua voisi uudistaa. Näkökulmia on monia, mutta tässä tekstissä keskityn eheytetyn koulupäivän puffaamiseen.
Kolmannen sukupolven koulupäivä
Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.
Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.
Sipoo ei ole siltojen rakentajan maineessa, mutta tässä asiassa kunnalla olisi tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Mukava-hankeessa alusta asti mukana olleella Etelä-Sipoon koululla on monivuotista osaamista ja loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.
Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.
Kolmannen sukupolven koulupäivä
Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.
Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.
Sipoo ei ole siltojen rakentajan maineessa, mutta tässä asiassa kunnalla olisi tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Mukava-hankeessa alusta asti mukana olleella Etelä-Sipoon koululla on monivuotista osaamista ja loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.
Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.
16.12.06
Isommat ja pienemmät joulumarkkinat
Aamupäivää vietettiin vaalipäällikkö Miian (kuvassa vas), Tarmon ja Hetan kanssa Myyrmäen joulumarkkinoilla vaalihommissa. Jaettiin joulukortteja ja korvapuusteja. Kokoomuksella on ehkä korvat...Väkeä riitti ihan mukavasti, mutta vähän jäin pohtimaan, mikä ero näissä oli syysmarkkinoihin. Jos ei huomioida sitä, että leipomoyrittäjät möivät nyt myös joulutorttuja, tai että muutamalla pöydällä oli tonttuja, niin aivan samat kauppiaat ovat joka markkinoilla, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Harmillista siksi, että henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon käsityöläismyyjäisten tai -markkinoiden hengestä, tunnelmasta ja usein uniikista valikoimasta.
Kotimatkalla sitten täysin yllättäen törmäsinkin pikkuruiseen joulupajaan käsitöineen; emalia, posliinia ja keramiikkaa. Aivan kotiristeyksemme kohdalla oli kyltti "joulupaja, Rajakyläntie 26". Tytöt sopivasti nukkuivat takapenkillä, joten ajoimme pari sataa metriä talomme ohi kohti suhteellisen suurta omakotitaloa. Takapihalla tosiaan oli tunnelmallinen joululahja-aitta sisustettu huvimajaan. Ilmeisesti talon asukkailla on erilaisiin sisustus yms. tuotteisiin erikoistunut yritys, jonka tehtaanmyymälä on Porvoossa ja nyt joulun aikaan he ilahduttavat naapurustoa kotikutoisella lähimyymälällä. Loistava idea! Sisäänkäytyäni tuntui, että on pakko ostaa jotain jo ihan sen takia, että oman kylän ihmisiä on kannustettava jatkamaan (ilmeisesti) perinnettä. Pukin konttiin löytyi lahjoja tädille ja siskolle, vieläpä aika edulliseen hintaan.
Virallisestihan asumme lähiössä, mutta ei lähiö aina ole tunteeton talorykelmä. Pienet asiat, kuten joulupaja takapihalla, luovat yhteenkuuluvuutta ja mukavuutta. Eihän tämä hassumpi paikka olekaan!
14.12.06
9.1. lähestyy
Palaan töihin 25 päivän päästä! Tuntuu epätodelliselta, innostuneelta, pelokkaalta ja vähän kaikelta siltä väliltä. Jäin äitiyslomalla 21.6.2004, eli lähes 2,5 vuotta sitten. Aivan valtava elämänmuutos on tapahtunut parin vuoden aikana, vaikka tuntuu, että tässähän tämä arki on vaan rullannut.
Kesäkuussa -04 ei ollut vielä mitään tietoa Hetan "erityisyydestä", toinen lapsi ei todellakaan ollut edes mielen vieressä ja ajattelin palaavani töihin joskus syksyn -05 aikana. Vaan elämä päätti heitellä vähän eri tavalla ja erilaiset vapaat ovat jatkuneet tähän saakka.
En ajatellut palaavani nuorisosihteerin tehtäviin, mutta niin nyt kuitenkin asian laita on. Tammikuussa Next Step- messuille...Kuusi vuotta sitten oli SAKKI:n leivissä ja messuilla talkoolaispäällikkönä. Kovin pitkälle ei ihminen elämässään pääse, vaikka kuinka pyristelisi :)
Miltä paluu tuntuu, on vakiokysymys. Olen innostunut, pääsen aikuisten ihmisten pariin tekemään asioita, joista yleensä saa jotain palautetta, saan lämmintä ruokaa (lähes) joka päivä, eikä kukaan kuolaa kaikkia vaatteita (yleensä). Toisaalta taas huomaan pitäväni Eeviä varastoon sylissä. Tammikuussa en enää voi juoda aamukahvia toista tuntia ja pitää pikku akkaa hönnöttämässä kainalossa. En pääse näkemään leveää, suuren onnistujan hymyä päiväunien jälkeen. Tuntuu siis myös äärettömän haikealta.
Oikeastaan enää joulureissu pohjoiseen ja sitten onkin töiden vuoro. Paniikkia ilmassa. Miten hyödynnän vielä jokaisen hetken?!
Kesäkuussa -04 ei ollut vielä mitään tietoa Hetan "erityisyydestä", toinen lapsi ei todellakaan ollut edes mielen vieressä ja ajattelin palaavani töihin joskus syksyn -05 aikana. Vaan elämä päätti heitellä vähän eri tavalla ja erilaiset vapaat ovat jatkuneet tähän saakka.
En ajatellut palaavani nuorisosihteerin tehtäviin, mutta niin nyt kuitenkin asian laita on. Tammikuussa Next Step- messuille...Kuusi vuotta sitten oli SAKKI:n leivissä ja messuilla talkoolaispäällikkönä. Kovin pitkälle ei ihminen elämässään pääse, vaikka kuinka pyristelisi :)
Miltä paluu tuntuu, on vakiokysymys. Olen innostunut, pääsen aikuisten ihmisten pariin tekemään asioita, joista yleensä saa jotain palautetta, saan lämmintä ruokaa (lähes) joka päivä, eikä kukaan kuolaa kaikkia vaatteita (yleensä). Toisaalta taas huomaan pitäväni Eeviä varastoon sylissä. Tammikuussa en enää voi juoda aamukahvia toista tuntia ja pitää pikku akkaa hönnöttämässä kainalossa. En pääse näkemään leveää, suuren onnistujan hymyä päiväunien jälkeen. Tuntuu siis myös äärettömän haikealta.
Oikeastaan enää joulureissu pohjoiseen ja sitten onkin töiden vuoro. Paniikkia ilmassa. Miten hyödynnän vielä jokaisen hetken?!
12.12.06
Juhlia ja konttausta
Taas on vierähtänyt viikko edellisestä postauksesta, saamatonta, pahoittelut vakkarilukijoille! Kiireettä siis pitänyt.
Viime perjantaina oltiin tyttöjen kanssa Tikkurilassa, Vernissassa Vantaan Demariakatemian perinteisissä työväen iltamissa. Mukava ilta. Itse pääsin täydentämään valtuustoryhmää ja esittämään mäntypistiäistä :) Lisäksi lonkalta heitellen juonsin, ohjelma kun eli vielä väliajallakin. Ei kukaan suoranaisesti valittanut, joten kai sujui tarpeeksi jouhevasti. Ehdottomasti illan tähtihetki oli kuitenkin "Kosmiset kolmoset", eli miesvoimistelijat Koivukylästä. Huumorilla höystettyä kalsarivenyttelyä, jota ei todellakaan kannata kokeilla kotona. En kerro enempää, jos show vielä vaikka päätyisi joihinkin muihinkin juhliin ihmisiä ilostuttamaan.
Lauantaina olin kunnolla juhlimassa. Vanha rakas sulkapalloseurani ÖIF, Östersundom idrottsförening, täytti kunnioitettavat 30 vuotta. Söderkullan koululla oli juhlaillallinen puheineen ja muistamisineen. Oli mahtava tavata vanhoja pelikavereita, joitakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eikä mitään vaivautuneisuutta, niin paljon aikanaan kuitenkin oltiin yhdessä treeneissä ja kisoissa, että sama taajuus löytyy tauonkin jälkeen. Varsinaisen juhlan jälkeen valikoitunut joukko jatkoi tilausbussilla Helsinkiin, Amarilloon. Puolentoista vuoden välein ryyppäminen ( = muutama Kelkka + valvomista) on tosi halpaa. Ja todella hauskaa! Toipuminen tosin vei alkuviikosta parhaan terän.
Tänään pientä hemmottelua myös, aamu alkoi kampaajalla ja Eevi oli mummilassa. Jatkoin suoraan eduskuntaan puolueen asunto- ja maapoliittisen työryhmän kokoukseen. Siis sitä varten en käynyt kampaajalla, vaan vanhentuneen värin ja ylikasvaneen mallin - takaisin asiaan. Käsittelimme vaaliohjelmatavoitteita, joista tärkeimmiksi noussee asumistukijärjestelmän uudistaminen, asunnottomuuden hoito asumisen sisältöpalveluin ja asumisen hinta. Toki erilaisia painotuksia, juonteita ja vivahteita on paljon, mutta niistä tarkemmin, kun jotain vahvistuu. Etten lörpöttele omiani.
Huomenna kokoontuu jälleen tukiryhmäni. Metalliliiton tiloissa klo 17.00. Teretulemast! Postitetaan joulukorttiani, joka tuli maanantaina painosta ja käydään läpi tulevia ja työn alla olevia juttuja.
Ja loppuun viikon kovin uutinen: Eevi konttaa! Oppi siirtelemään kaikkia raajoja jotenkin järjestyksessä viime torstaina. Ilman vaippaa, polvet paljaina sai juonesta kiinni ja ihan muutamissa päivissä varmuus kasvoi huimasti. Nyt konttailee jo tyytyväisenä, paitsi jos tulee kiire vaikkapa johdon luo, niin turvautuu vauhdikkaampaan ryömintään. Istualtaan laskeutuu myös nätisti kontalleen, eikä töpsähdä nenälleen kuten aiemmin. Ja samaan aikaan alkoi pystyyn pönkeäminen, vaikkapa Hetan vatsaan tukien. Vaunuissa seisoi kahvilan pöytää vasten, kun tuli himo tonnikalaruisleipään.
Viime perjantaina oltiin tyttöjen kanssa Tikkurilassa, Vernissassa Vantaan Demariakatemian perinteisissä työväen iltamissa. Mukava ilta. Itse pääsin täydentämään valtuustoryhmää ja esittämään mäntypistiäistä :) Lisäksi lonkalta heitellen juonsin, ohjelma kun eli vielä väliajallakin. Ei kukaan suoranaisesti valittanut, joten kai sujui tarpeeksi jouhevasti. Ehdottomasti illan tähtihetki oli kuitenkin "Kosmiset kolmoset", eli miesvoimistelijat Koivukylästä. Huumorilla höystettyä kalsarivenyttelyä, jota ei todellakaan kannata kokeilla kotona. En kerro enempää, jos show vielä vaikka päätyisi joihinkin muihinkin juhliin ihmisiä ilostuttamaan.
Lauantaina olin kunnolla juhlimassa. Vanha rakas sulkapalloseurani ÖIF, Östersundom idrottsförening, täytti kunnioitettavat 30 vuotta. Söderkullan koululla oli juhlaillallinen puheineen ja muistamisineen. Oli mahtava tavata vanhoja pelikavereita, joitakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eikä mitään vaivautuneisuutta, niin paljon aikanaan kuitenkin oltiin yhdessä treeneissä ja kisoissa, että sama taajuus löytyy tauonkin jälkeen. Varsinaisen juhlan jälkeen valikoitunut joukko jatkoi tilausbussilla Helsinkiin, Amarilloon. Puolentoista vuoden välein ryyppäminen ( = muutama Kelkka + valvomista) on tosi halpaa. Ja todella hauskaa! Toipuminen tosin vei alkuviikosta parhaan terän.
Tänään pientä hemmottelua myös, aamu alkoi kampaajalla ja Eevi oli mummilassa. Jatkoin suoraan eduskuntaan puolueen asunto- ja maapoliittisen työryhmän kokoukseen. Siis sitä varten en käynyt kampaajalla, vaan vanhentuneen värin ja ylikasvaneen mallin - takaisin asiaan. Käsittelimme vaaliohjelmatavoitteita, joista tärkeimmiksi noussee asumistukijärjestelmän uudistaminen, asunnottomuuden hoito asumisen sisältöpalveluin ja asumisen hinta. Toki erilaisia painotuksia, juonteita ja vivahteita on paljon, mutta niistä tarkemmin, kun jotain vahvistuu. Etten lörpöttele omiani.
Huomenna kokoontuu jälleen tukiryhmäni. Metalliliiton tiloissa klo 17.00. Teretulemast! Postitetaan joulukorttiani, joka tuli maanantaina painosta ja käydään läpi tulevia ja työn alla olevia juttuja.
Ja loppuun viikon kovin uutinen: Eevi konttaa! Oppi siirtelemään kaikkia raajoja jotenkin järjestyksessä viime torstaina. Ilman vaippaa, polvet paljaina sai juonesta kiinni ja ihan muutamissa päivissä varmuus kasvoi huimasti. Nyt konttailee jo tyytyväisenä, paitsi jos tulee kiire vaikkapa johdon luo, niin turvautuu vauhdikkaampaan ryömintään. Istualtaan laskeutuu myös nätisti kontalleen, eikä töpsähdä nenälleen kuten aiemmin. Ja samaan aikaan alkoi pystyyn pönkeäminen, vaikkapa Hetan vatsaan tukien. Vaunuissa seisoi kahvilan pöytää vasten, kun tuli himo tonnikalaruisleipään.
4.12.06
Kokoomuslaista linjakkuutta
Yksityisillä aloilla naisten keskituntiansio on noin 2 euroa miesten palkkoja pienempi. Akateemisesti koulutetut naiset tekevät akateemisesti koulutettuja miehiä enemmän pätkätöitä. Akavaa luotsaavat pitkälti Kokoomuslaiset. Välikysymyksen työelämän tasa-arvosta voi silti hyvin tehdä kirkkain silmin. Samalla voi syyttää työmarkkinajärjestöjä liiallisesta ulkoparlamentaarisesta vallasta. HÄH?
Sauli Niinistö painokkaasti kieltäytyy, kieltäytyy jopa kommentoimasta, koska on kieltäytynyt niin selvästi. Niinistö asettuu ehdolle Uudenmaan vaalipiiriin tuleviin eduskuntavaaleihin. HÄH?
Muita suoraselkäisyyksiä kannattaa tsekata Demarinuorten joulukalenterista, on aika hupaisa.
Sauli Niinistö painokkaasti kieltäytyy, kieltäytyy jopa kommentoimasta, koska on kieltäytynyt niin selvästi. Niinistö asettuu ehdolle Uudenmaan vaalipiiriin tuleviin eduskuntavaaleihin. HÄH?
Muita suoraselkäisyyksiä kannattaa tsekata Demarinuorten joulukalenterista, on aika hupaisa.
3.12.06
Joulu on jo ovella
Joulukuu, eli jouluun ei ole kuin muutama huonosti nukuttu yö.
Viime viikolla oli Hetan päiväkodissa puurojuhla. Ensimmäinen puurojuhla, aika jännää. Oli mukava tavata muiden vanhempiakin, kun en ehtinyt syksyllä vanhempainiltaan. Ryhmä vaan on niin pieni ja monikulttuurinen, ettei meitä ollut "tätien" lisäksi kuin 5. Hämyisissä tunnelmissa riisipuuroa, glögiä, pipareita ja joulumuori tottakai. Heta sai adventtikynttilän ja Eevi pelikortit ja ksylitolipastilleja...Rasiasta taitaa aika pitkään olla enemmän iloa helistimenä :)
Eilen leivottiin Sipoossa ensimmäiset piparit. Heta kauli ja Eevi tökötti. Tai paineli Hetakin ja teki sormenreikiä, mutta kaulin oli selvästi homman paras osa. Varsinkin kun kahva irtosi ja sillä pääsi nuijimaan otsaa. En ole vielä päässyt yli vaiheesta, jossa leipomisessa kivointa on taikinan syöminen - no, se ei varmaan periydy, sillä Hetan mielestä taikinamöykyt oli hirvittäviä. Yksi rutistus nyrkkiin ja vauhdilla kanveesiin. Eevillä puolestaan meni hermo, kun muotti jäi sormiin kiinni ja mummi kielsi rutistelemasta uunia odottavia pipareita lyttyyn. Hauskaa oli. Kotona ehditään onneksi vielä kerran pitää piparitalkoot ennen pohjoiseen matkaamista. Joulu siis vietetään koko joukolla Pyhän maisemissa.
Sen verran jobin postiakin, että molemmat likat on nyt kuumeessa ja nuhassa. Heta jää huomenna kotiin. Peukut pystyssä, että Eevi nukkuu edes vähän yöllä.
30.11.06
Paneelin satoa
Iltapäivällä osallistuin pitkästä aikaa koulupaneeliin. Maaliskuun ekalla viikolla koittaa jälleen nuorisovaalien aika ja Allianssin koulukiertue on käynnissä. Paikkana oli tänään Vantaan Varia ja kuulijoina turvallisuusalan ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Panelisteina oli lisäkseni edustajat Kokoomusnuorista, Vihreistä ja Vasemmistonuorista. Olipahan hässäkkä välillä.
Keskustelun teemat olivat lähes identtiset kuin neljä vuotta sitten kiertäessäni kouluja, NATO, viinan hinta ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus. Ei keskustelua opintotuesta, koulutuksesta, nuorisopalveluista, asumisesta tai mistään minkä luulisi koskettavan 16-vuotiaiden maailmaa. Kiitettävän aktiivisesti porukka kyseli ja kertoi omia mielipiteitään, joita löytyi erityisesti "niistä homoista". Tutkimukset kertovat, mutta tulipahan empiirisestikin taas todettua, että konservatiivista nuorisomme on. Osa oli pienen provosoinnin jälkeen jo sitä mieltä, että lapselle on parempi olla jopa ilman vanhempia kuin kahden isän/äidin perheessä. Pelottavaa. Täytyy vaan luottaa, että elämä opettaa suvaitsevammaksi.
Äänestyikärajan laskemista kannatti "peukku"-äänestyksellä vain muutama noin neljästäkymmenestä. Saman suuntaista viestiä olen kuullut muualtakin, missä alle 18-vuotiaat ovat itse saaneet sanoa mielipiteensä. Ihmettelen Allianssin ja Keskustan intoa asiassa. Ilmeisesti porvaripuolella lasketaan kannatusta löytyvän nuoremmilta helpommin...
Kokoomusnuorten edustaja oli myös löytänyt syyn suomalaisten humalahakuiseen juomiseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin; sosialidemokraattien tasapäistävä koulutuspolitiikka. Viinaveron nostaminen väkevien kohdalla taas on "vasemmiston hyysäämistä". Ei toki uusia kommentteja Kokoomuksen riveistä, mutta kaveri iski ne niin yllättäviin väleihin keskustelussa, ettei kukaan tiennyt miten kommentoida. Hän oli vajaa vuosi sitten liittynyt puolueseen, café Niinistössä, joten ymmärrettävää, että opiskelu vasemmiston perusvioista on vasta alkuvaiheessa. Fraasit olivat jo hallussa, mutteivat vielä osuneet ihan kohdalleen.
Vaikka välillä oikein intouduinkin keskustelussa, niin pakko on myöntää oma kalkkeutuminen. Nuoremmille olisi koulupaneeleissa tilaa ja tilausta. Ei kahden lapsen äiti, joka ajaa farmarilla pihaan ja puhuu asuntopolitiikasta, ole oikeassa paikassa.
Keskustelun teemat olivat lähes identtiset kuin neljä vuotta sitten kiertäessäni kouluja, NATO, viinan hinta ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus. Ei keskustelua opintotuesta, koulutuksesta, nuorisopalveluista, asumisesta tai mistään minkä luulisi koskettavan 16-vuotiaiden maailmaa. Kiitettävän aktiivisesti porukka kyseli ja kertoi omia mielipiteitään, joita löytyi erityisesti "niistä homoista". Tutkimukset kertovat, mutta tulipahan empiirisestikin taas todettua, että konservatiivista nuorisomme on. Osa oli pienen provosoinnin jälkeen jo sitä mieltä, että lapselle on parempi olla jopa ilman vanhempia kuin kahden isän/äidin perheessä. Pelottavaa. Täytyy vaan luottaa, että elämä opettaa suvaitsevammaksi.
Äänestyikärajan laskemista kannatti "peukku"-äänestyksellä vain muutama noin neljästäkymmenestä. Saman suuntaista viestiä olen kuullut muualtakin, missä alle 18-vuotiaat ovat itse saaneet sanoa mielipiteensä. Ihmettelen Allianssin ja Keskustan intoa asiassa. Ilmeisesti porvaripuolella lasketaan kannatusta löytyvän nuoremmilta helpommin...
Kokoomusnuorten edustaja oli myös löytänyt syyn suomalaisten humalahakuiseen juomiseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin; sosialidemokraattien tasapäistävä koulutuspolitiikka. Viinaveron nostaminen väkevien kohdalla taas on "vasemmiston hyysäämistä". Ei toki uusia kommentteja Kokoomuksen riveistä, mutta kaveri iski ne niin yllättäviin väleihin keskustelussa, ettei kukaan tiennyt miten kommentoida. Hän oli vajaa vuosi sitten liittynyt puolueseen, café Niinistössä, joten ymmärrettävää, että opiskelu vasemmiston perusvioista on vasta alkuvaiheessa. Fraasit olivat jo hallussa, mutteivat vielä osuneet ihan kohdalleen.
Vaikka välillä oikein intouduinkin keskustelussa, niin pakko on myöntää oma kalkkeutuminen. Nuoremmille olisi koulupaneeleissa tilaa ja tilausta. Ei kahden lapsen äiti, joka ajaa farmarilla pihaan ja puhuu asuntopolitiikasta, ole oikeassa paikassa.
27.11.06
Muun muassa kokouskuulumisia
Aika menee huomaamatta, rasittavaa. Kaikenlaista pientä ja isompaakin kasaantuu kalenteriin ja niitä hoidellessa huomaa aina viikon hävinneen. Ja muistellessa mitä teki toissapäivänä täytyy tosiaan muistella. Tai ehkä olen saavuttanut lähes nirvanaa muistuttavan olotilan, joka nykypäivänä jokaisella on haaveissa ja mottona, carpe diem, tartu hetkeen; eilistä eikä huomista ei muista, on vain tämä hetki. Koen kyllä lähinnä rasittavaksi, etten muista ilman ponnistelua mitä huomiselle olen suunnitellut. Useimpiin menoihin kun vielä liittyy megalomaanisia järjestelyitä auton/muun kulkemisen, Eevin/Hetan hoidon ja yllätystekijöiden varalle.
Viikonloppu sujui kokoustellen. Perjantaina oli Nuorisoasuntoliiton liittokokous ja lauantaina Uudenmaan Sosialidemokraattien piirikokous. Kyllä taas luottamusta mitattiin, jatkan molempien hallituksissa taas jonkun tovin. Oikein mielelläni. Piirissa vaihtui puheenjohtajakin pitkästä aikaa, onnittelut vaan toveri Esko Rannolle (Vantaa). Äänestyksessä toiseksi tuli Tapio Bergholm. Tapio olisi toisaalta ollut hyvä vaihtoehto, oikeasti tuonut uudenlaista ilmettä mukanaan. Ja toisaalta taasen nyt jo on voinut piirihallituksessa huomata Eskon nauttivan arvostusta ja luottamusta eri puolilla piiriä. Tulevaisuus näyttää, turha spekuloida enempää.
Piirikokous otti kantaa energiapolitiikkaan (tottakai), asumisen hintaan ja raideliikenteeseen. Metropäätös Espooseen ja kehäradan rakentamisen aloittaminen piakkoin saivat kiitosta. Kehärata saattaa olla merkittävin raidehanke, sitten höyryveturin jälkeen. Tai ainakin melkein...Mutta siis tuo koko pääkaupunkiseudulle hyötyä ja erityisesti Vantaan kaupunkisuunnitteluun uutta suuntaa. Itse kävin pöntössä puhumassa asuntopolitiikasta. Puolueen vaaliohjelmasta puuttuu asuntopolitiikka tällä hetkellä ja toivottavasti se sinne lisätään. Ainakin toverit puoluehallituksesta, eli Heli Paasio ja Susanna Rahkonen asian ottivat ylös ja Susanna itse painotti samaa asiaa puheessaan. Nuorten asumiskulut ovat järjettömät suhteessa tuloihin, lisäksi asunnottomuuteen on tartuttava. Pelkät seinät eivät riitä, siksi on pidettävä huolta järjestöistä, jotka työtä tekevät jo. Korottaa pitäisi myös korkotuki- ja investointiavustuksia.
Ympäristöministeriössä ollaan kuulemma kasaamassa (tämä on perjantai alkuyön satoa) samaan salkkuun maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa. Nyt siellä on pelkkiä järjestöjen avustuksia asumispuolelta, joten on sanomattakin selvää, että vaalien jälkeen ympäristöministerin paikka on nykyistä kiinnostavampi. Toivottavasti Demarit ovat hallituksessa ja meiltä löytyy halukuutta ottaa "asuntoministerin" palli.
* * *
Huomenna hierojalle ja illalla on Daamit. Hengenravintoa ja rentoutumista - tulee sopivaan saumaan. Daamit on pydetty laulamaan pikkujouluihin 19.12., eli kolmas keikka tulossa. Täytynee ottaa muutamat ylimääräiset treenit, jotta saadaan uudet biisit kuosiin.
Viikonloppu sujui kokoustellen. Perjantaina oli Nuorisoasuntoliiton liittokokous ja lauantaina Uudenmaan Sosialidemokraattien piirikokous. Kyllä taas luottamusta mitattiin, jatkan molempien hallituksissa taas jonkun tovin. Oikein mielelläni. Piirissa vaihtui puheenjohtajakin pitkästä aikaa, onnittelut vaan toveri Esko Rannolle (Vantaa). Äänestyksessä toiseksi tuli Tapio Bergholm. Tapio olisi toisaalta ollut hyvä vaihtoehto, oikeasti tuonut uudenlaista ilmettä mukanaan. Ja toisaalta taasen nyt jo on voinut piirihallituksessa huomata Eskon nauttivan arvostusta ja luottamusta eri puolilla piiriä. Tulevaisuus näyttää, turha spekuloida enempää.
Piirikokous otti kantaa energiapolitiikkaan (tottakai), asumisen hintaan ja raideliikenteeseen. Metropäätös Espooseen ja kehäradan rakentamisen aloittaminen piakkoin saivat kiitosta. Kehärata saattaa olla merkittävin raidehanke, sitten höyryveturin jälkeen. Tai ainakin melkein...Mutta siis tuo koko pääkaupunkiseudulle hyötyä ja erityisesti Vantaan kaupunkisuunnitteluun uutta suuntaa. Itse kävin pöntössä puhumassa asuntopolitiikasta. Puolueen vaaliohjelmasta puuttuu asuntopolitiikka tällä hetkellä ja toivottavasti se sinne lisätään. Ainakin toverit puoluehallituksesta, eli Heli Paasio ja Susanna Rahkonen asian ottivat ylös ja Susanna itse painotti samaa asiaa puheessaan. Nuorten asumiskulut ovat järjettömät suhteessa tuloihin, lisäksi asunnottomuuteen on tartuttava. Pelkät seinät eivät riitä, siksi on pidettävä huolta järjestöistä, jotka työtä tekevät jo. Korottaa pitäisi myös korkotuki- ja investointiavustuksia.
Ympäristöministeriössä ollaan kuulemma kasaamassa (tämä on perjantai alkuyön satoa) samaan salkkuun maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa. Nyt siellä on pelkkiä järjestöjen avustuksia asumispuolelta, joten on sanomattakin selvää, että vaalien jälkeen ympäristöministerin paikka on nykyistä kiinnostavampi. Toivottavasti Demarit ovat hallituksessa ja meiltä löytyy halukuutta ottaa "asuntoministerin" palli.
* * *
Huomenna hierojalle ja illalla on Daamit. Hengenravintoa ja rentoutumista - tulee sopivaan saumaan. Daamit on pydetty laulamaan pikkujouluihin 19.12., eli kolmas keikka tulossa. Täytynee ottaa muutamat ylimääräiset treenit, jotta saadaan uudet biisit kuosiin.
21.11.06
Sykähdyksiä
Teatteri-ilta takana, huh. Järjesteltävää on aina yllättävän paljon, vaikka esitykset tulevatkin "valmiina paketteina". Tukiryhmäni hoiti kahvituksen ja lipunmyynnin, KIITOS talkooavulle! Ja kiitos Kirsi-Kaisalle ja Ahdille vielä tuhannesti!
Hieno ilta. Väinö Linnan Pohjantähdestä otettu pätkä Akusta ja Elmasta saattaa olla hienointa mitä olen koskaan näyttämöltä kuullut. Kirsi-Kaisa tulkitsee molemmat hahmot niin sydäntä riipaisevan todentuntuisesti, että viiden minuutin tekstin jälkeen joka kerta tekisi mieli huutaa "älkää teloittako Elmaa!!". Etuoikeutenani on ollut saada nähdä pätkä useampaan kertaan, eikä himmene yhtään. Eivätkä uudemmat tekstit kalpene Linnan rinnalla. Oi maamme hoidossa on mainio irvailu tämänpäivän ongelmanratkaisusta. Kirjailijana Maria Syvälä, kannattaa ehdottomasti hersytellen lukea, jos käsiin jostain sattuu.
Vaan kyllä sykähdytti Ahdinkin Moreeni- katkelmat. Josefiina imettää kuollutta lastaan paossa Pispalan kodista, yössä kaikuvat laukaukset ja kymmenpäinen lapsijoukko nukkuu kirkon penkeillä. Sekatyömies Iisakki Nieminen perheineen ei ole minulle kovin tuttu, mutta täytynee Moreeniin tarttua. Onhan nyt Lauri Viidan juhlavuosi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)