Nyt ollaan taas kotiuduttu, laukut pääosin purettu ja aivot ovat hiljalleen asettumassa arkiasentoon. Joululoma Pyhällä hujahti vauhdikkaasti ja onneksi valkoisissa tunnelmissa. Lunta oli onneksi sen verran, että kaikenlaisia talvilajeja päästiin kokeilemaan. Heta potkukelkkaili monena päivänä ja pääsi Aslakin kanssa jopa moottorikelkkailemaan! Todellinen pärinäsussu. Ennen jouluaattoa käväistiin poroajelullakin, Eevi valitettavasti päätti nukkua juuri h-hetkellä päiväunia, joten ohi meni.
Matkustaminen junalla sujui VR:stä huolimatta mukavasti. Kaikki junat olivat täynnä, autopaikkaa ei saanut lainkaan alkuviikkoon, eli tulimme Rovaniemeltä Turkuun ja sieltä ajoimme kotiin. Tampereen ja Turun asemilla on henkilöstöpulaa, eli autovaunuille ei löytynyt siirtäjää ja juna olikin tunnin myöhässä. Pyhien välissä yöjunat olivat myös tupaten täynnä, vanhempieni ja siskojeni lähtiessä ei Kemijärveltä enää ollut yhteysmahdollisuutta, vaan piti ajaa aiemmalle junalle Rovaniemelle ja ottaa hajapaikkoja. Ymmärrän koko ajan vähemmän VR:n logiikkaa pohjoisen junareittien suhteen. Matkustajia ainakin sesonkiaikoina olisi huomattavasti enemmän kuin mitä nyt pystytään kuljettamaan ja Kemijärveltä asti. Siis sähköt radalle!
Eevi oppi loman aikana seisomaan tukea vasten ja taputtamaan! Yhtäaikaa esiteltynä uudet temput eivät vielä suju, vaan lopputuloksena on suorinvartaloin, polvet taittaen nenälleen, josta ei tyylipisteitä juuri heru. Kohta kävellään...
Ja viimeinen viikonloppu kotiäitinä. Tiistaina alkaa työt, kamalan ihanaa. Vielä ei ole kuin kaksi lounasvarausta, kuka lähtee syömään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti