Toissa viikolla julkaistu pamfletti (vai kirja?) Paska duunista barrikadeille käynnisti taas keskustelun ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden jälkeenjääneisyydestä työelämäkysymyksissä. En ole vielä ennättänyt kirjaa lukea, mutta seurasin mielenkiinnolla Pressiklubin keskustelua aiheesta. Ylioppilas-lehden päätoimittajan mukaan vasemmisto ajautuu unholaan, jollei ole jo ajautunut, kun puolueissa ei ymmärretä työelämässä tapahtunutta muutosta. Pääpointti oli, että nimenomaan ei ymmärretä, että osa ihmisistä on valinnut työuran, joka ei ole perinteinen kokoaikaisuuteen ja pysyvyyteen tähtäävä.
Minua sitten jäi mietityttämään, että miksi vasemmistopuolueiden menestys olisi tästä kiinni? Aika perustavanlaatuinen ajatushan on toimia heikompiosaisten, ikäänkuin jalkoihin jäävien puolesta. Kaikilla pitää olla valinnan mahdollisuus. Jos mahdollisuudet on viety ja ihminen joutuu työskentelemään tahtomattaan huonoissa työolosuhteissa huonoin työehdoin köyhyysrajoja kolkutellen, niin silloin tarvitaan nimenomaan politiikkaa ja erityisesti ay-politiikkaa. Mutta jos ihminen valitsee itse vaikkapa freelance-uran, niin mikä mättää? Eikö asioiden pitäisi olla suhteellisen mallillaan, kun on itse saanut määritellä työsuhteensa muodon ja työnteon ajat? Samalla on varmasti pohtinut miten itsensä elättää ja siihenkin yhteiskunta tarjoaa aikalailla tukia. Monet tuet toki korotuksia kaipaavia, mutta se ongelma koskettaa kaikkia pienituloisia, ei ainoastaan "uudessa" työelämässä surffaavia.
Varsinaisten paska duunien kohdallahan on viime vuosinakin tehty paljon. On minimityöaika, eläkekertymien ehtoja on rukattu, opinto- ja vanhempainvapaat lasketaan eläkkeisiin, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kerryttämisaika voi olla jopa 7 vuotta, takaisinottovelvollisuus on paremmassa valvonnassa, kuten myös lisätuntien tarjoaminen, kaikki työsuhteenedut koskevat myös määrä- ja osa-aikaisia, pätkien ketjuttaminen on kielletty, työaikapankkeja on kehitetty jne. jne. Tuntuu siis vähän siltä, että on aivan yhdentekevää mitä ay-liike ja lainsäätäjät oikeasti tekevät, vanha mantra ei tietyissä piireissä muutu. Jollei individualistisen elämäntavan valinneille akateemisille tarjota muhkeaa perustuloa, on vasemmisto ja ay-liike epäonnistuneet. Kyse ei siis pohjimmiltaan ole paska duuneja tekevien ihmisten puolustamisesta, vaan yhden ryhmän poliittisen tavoitteen saavuttamisesta.
Aika läheltä olen kuitenkin seuraillut taistelua pätkätyöläisten pärjäämisen puolesta ja sanoisin, että väite ammattiliittojen jämähtämisestä kokoaikatyöhön on tuulesta temmattu. Ainakin aloilla, joilla silpputyöläisiä oikeasti on ja paljon. Pitää kuitenkin yrittää edes jossain kohtaa muistaa, että suurin osa työntekijöiden etujen parannuksista on kiinni työnantajista ja kulloinkin istuvasta maan hallituksesta. Kaikki vääryys yhteiskunnassa ei suoranaisesti johdu ammattiliittojen ja vasemmistopuolueiden halusta kurjistaa pienipalkkaisten oloja :)
1 kommentti:
Juuri näin!
Mika
Lähetä kommentti