Huoh. Vapaa-ajan ja asukaspalvelulautakunnan kokous taas takana. Ja toki yksi päätös pöydällä. Vielä ei olla saatu yhtään kokousta läpi niin, että kaikki päätösasiat olisivat tulleet käsitellyiksi. Kannatan mitä lämpimimmin keskustelua ja linjaustemme perusteellista pohdintaa, mutta kun tuntuu, ettei tämä nyt niin perusteellista ole. Tällä kertaa jätimme pöydälle nuorisojärjestöjen avustukset. Syynä poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset. Radikaalein ehdotus Perusuomalaisten taholta oli, ettemme jaa mitään poliittisille nuorisojärjestöille. Kevennetty ehdotus Vihreiltä oli tuen leikkaaminen 60 %:lla. Käytännössä siis veisimme Vantaan kokoisessa kaupungissa toimintaedellytykset. Yhdelläkään järjestöllä ei olisi varaa työntekijään, ei edes yhteiseen jonkin muun tahon kanssa. Talkootyöllä on toki oma arvonsa, mutta ehkä tuen nitistäminen kerralla olisi hieman raju veto. Perusteluita en ehdotuksille juurikaan kuullut. Muutama ehti jo kannattaakin massiivista leikkausta, mutta keskustelun edetessä totesi "tässä on niin monta näkökulmaa, että on varmaan hyvä vielä miettiä". Niinpä jätettiin asia lepäilemään. Eikä siinä mitään, miettiminen on hyvästä. Toivoisin kuitenkin, että lautakunnan jäsenet miettisivät ennen kokousta listalla olevia asioita.
Nuorisolaki 1§: "Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja.Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen." Sanoisin, että Vantaa olisi aikamoinen edelläkävijä tulkitessaan nuorisolain tavoitetta siten, että emme tukisi poliittisia nuorisojärjestöjä lainkaan. Samalla tavalla meillä oltiin valmiita lopettamaan ammattitaiteilijoiden tukeminen. Se oli edellinen asiakohta, joka lähetettiin takaisin valmisteluun. Ei siksi, että olisimme käyneet kulttuuripoliittista linjakeskustelua, vaan siksi, että rahoille olisi kaupungissa parempaakin käyttöä. Olemme siis juuri siinä tilanteessa, josta aina varoitellaan ja kauhulla muistellaan edellisen laman jäljiltä: kunnat leikkaavat (tarpeettomastikin) kaikki kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoavustukset minimiin. Tai liikunnan rahoihin meillä ei ole puututtu. Miljoonat sujahtavat ilman yhtään pyydettyä puheenvuoroa.
Täytyy tietysti peiliinkin vilkaista. Aavistelin jo kauan ennen kokousta, että poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset eivät mene läpi, vaikka jo esityksessä oli taas nipistetty viime vuodesta. Olisi pitänyt etukäteen hakea esimerkeiksi lähikaupunkien avustustaso, kopsata nuorisolaki, pyytää kommentteja poliittisten nuorisojärjestöjen merkityksestä esimerkiksi Allianssista ja yksinkertaisesti sopia etukäteen enemmistö pohjaesityksen taakse. En ole juurikaan ryhmäsopimuksia harrastanut, vaan kuten alussa kirjoitin, antanut keskustelun herätä ja velloa. Virhe ilmeisesti. Mitään ei saada päätökseen silloin kun avustettavat sitä odottavat. Ehkä olen siis eniten pettynyt itseeni. On loppujen lopuksi aika paljon myös puheenjohtajasta kiinni, viedäänkö asiat päätökseen vai syntyykö esityksistä sellainen sekamelska, että aina jäädään jumiin. Harjoittelu tekee mestarin - toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti