Jalat ja mieli ovat vielä Roomassa. Neljä päivää oli aika lailla juuri sitä mitä etukäteen osasin odottaakin. Aikamatkailua parin tuhannen vuoden säteellä ja erittäin hyvää ruokaa. Käveltyä tuli 6-10 kilometriä päivässä, mikä on aivan liikaa Hakaniemeen tottuneille jaloille. Sisukkaasti kuitenkin painelimme paninien ja italialaisen jäätelön voimin pikkukujalta toiselle jos kolmannellekin. Valtavilla joulumarkkinoilla Piazza Navonalla poikkesimme useampaankin otteeseen kulkiessamme johonkin suuntaan, mutta väen paljous oli jo niin ahdistava, että todellakin vain poikkesimme nauttimassa tuoksuista ja valoista.
Toki kiersimme ihastelemassa ja ihmettelemässä "pakolliset". Siis muun muassa Vatikaani museo, Colosseum, Forum Romanum, Piazza del Popolo, Pantheon ja Pietarin kirkko, joka Aslakin sanoin ottaa ihmisestä ilmat pihalle. Paavi jäi vielä näkemättä, vaikka oppaamme herra Berlitz sanoikin, että sunnuntaisin puolilta päivin hän näyttäytyy yhdessä ikkunassa lausuen siunauksen Pietrin kirkon aukiolla seisoville. No, emme menneet sunnuntaina bongailemaan, joten ainakin se jäi seuraavaan reissuun.
Kulinaristisesti matka oli täysi kymppi. Pääsin maistamaan aivan taivaallista artisokkaa, joka oli valmistettu kokonaisena uunissa ja maustettu pääasiassa vain oliiviöljyllä. Ja jo mainitut jäätelöt ovat mielestäni aivan omaa luokkaansa. Ja tietysti pizzaa, pastaa ja parman kinkkua monessa muodossa. Yleensä lyhyillä matkoilla onkin vain se ongelma, että ehtii syödä liian vähän.
Mikään shoppailupaikka Rooma ei hintatasonsa puolesta ole. Tai riippuu tietysti omasta palkasta. Monen kenkäkaupan edullisimmat läpärit olivat himpun verran yli satasen. Eeville yritin etsiä juhlakenkiä, mutta kun halvimmat olivat 70-80 euroa, niin totesin tarhatossujen ajavan itse asiassa asian aivan hyvin. Vaatteet kulkivat samoissa luvuissa, mutta niiden vielä suurempi ongelma löytyy edellisestä kappaleesta. Jos elää syödäkseen, kuten allekirjoittanut, voi unohtaa italialaiset ihanuudet vaatekaapistaan.
Muutama huomio vielä loppuun. 1) Tänä vuonna olemme vierailleet Pariissa ja Roomassa kesän autoreissun lisäksi. Siis jonkin verran empiiristä tuoretta tietoa on tullut kerättyä julkisista kulkuneuvoista. Suomalaiset eivät ole väitteistä huolimatta yhtään sen hiljaisempia tai töykeämpiä metroissa tai muissakaan kulkupeleissä kuin muutkaan eurooppalaiset kulkijat. Ei yksin matkustava italiaanokaan hymyile tai rupattele, vaan tuijottaa tyhjyyteen tai kynsiinsä. Samoin kulkiessaan kiireessä kadulla. 2) Taas lensimme jonkun nimiselle kentälle Siis tällä kertaa Leonardo da Vincille. Lähes kaikilla lentokentillä on nimi ja usein jonkun edesmenneen merkkihenkilön mukaan, esim. Charles de Galle, JFK jne. Olisi siis aika saada myös Helsinki-Vantaalle osuva nimi. Olen pohtinut, että hyvä vaihtoehto olisi Suomen maailmankartalle juossut Paavo Nurmi. Ajatelkaapas, Paavo Nurmen kansainvälinen lentokenttä, joka luontevasti lyhentyisi Nurmikentäksi :)
Toki kiersimme ihastelemassa ja ihmettelemässä "pakolliset". Siis muun muassa Vatikaani museo, Colosseum, Forum Romanum, Piazza del Popolo, Pantheon ja Pietarin kirkko, joka Aslakin sanoin ottaa ihmisestä ilmat pihalle. Paavi jäi vielä näkemättä, vaikka oppaamme herra Berlitz sanoikin, että sunnuntaisin puolilta päivin hän näyttäytyy yhdessä ikkunassa lausuen siunauksen Pietrin kirkon aukiolla seisoville. No, emme menneet sunnuntaina bongailemaan, joten ainakin se jäi seuraavaan reissuun.
Kulinaristisesti matka oli täysi kymppi. Pääsin maistamaan aivan taivaallista artisokkaa, joka oli valmistettu kokonaisena uunissa ja maustettu pääasiassa vain oliiviöljyllä. Ja jo mainitut jäätelöt ovat mielestäni aivan omaa luokkaansa. Ja tietysti pizzaa, pastaa ja parman kinkkua monessa muodossa. Yleensä lyhyillä matkoilla onkin vain se ongelma, että ehtii syödä liian vähän.
Mikään shoppailupaikka Rooma ei hintatasonsa puolesta ole. Tai riippuu tietysti omasta palkasta. Monen kenkäkaupan edullisimmat läpärit olivat himpun verran yli satasen. Eeville yritin etsiä juhlakenkiä, mutta kun halvimmat olivat 70-80 euroa, niin totesin tarhatossujen ajavan itse asiassa asian aivan hyvin. Vaatteet kulkivat samoissa luvuissa, mutta niiden vielä suurempi ongelma löytyy edellisestä kappaleesta. Jos elää syödäkseen, kuten allekirjoittanut, voi unohtaa italialaiset ihanuudet vaatekaapistaan.
Muutama huomio vielä loppuun. 1) Tänä vuonna olemme vierailleet Pariissa ja Roomassa kesän autoreissun lisäksi. Siis jonkin verran empiiristä tuoretta tietoa on tullut kerättyä julkisista kulkuneuvoista. Suomalaiset eivät ole väitteistä huolimatta yhtään sen hiljaisempia tai töykeämpiä metroissa tai muissakaan kulkupeleissä kuin muutkaan eurooppalaiset kulkijat. Ei yksin matkustava italiaanokaan hymyile tai rupattele, vaan tuijottaa tyhjyyteen tai kynsiinsä. Samoin kulkiessaan kiireessä kadulla. 2) Taas lensimme jonkun nimiselle kentälle Siis tällä kertaa Leonardo da Vincille. Lähes kaikilla lentokentillä on nimi ja usein jonkun edesmenneen merkkihenkilön mukaan, esim. Charles de Galle, JFK jne. Olisi siis aika saada myös Helsinki-Vantaalle osuva nimi. Olen pohtinut, että hyvä vaihtoehto olisi Suomen maailmankartalle juossut Paavo Nurmi. Ajatelkaapas, Paavo Nurmen kansainvälinen lentokenttä, joka luontevasti lyhentyisi Nurmikentäksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti