Aamulla PAM ja Kaupan työnantajaliitto neuvottelivat kauppojen aukioloajoista ja sorvattu kanta on todella yllättävä (otsikko on linkki Ylen uutiseen). Ihan lopullista pamilaista näkökulmaa ei vielä ole, sillä juuri nyt on koolla PAMin edustajisto, joka käsittelee asiaa.
Mutta tuo ennakkouutinen on todella mykistävä. Aiemmin olemme suhtautuneet hyvin nihkeästi sunnuntaiaukiolojen laajentamiseen ja nyt kelkka kääntyy lähes kokonaan. Isotkin liikkeet saisivat olla vuoden ympäri auki, toki normaalisunnuntai aukiolo lyhentyisi illasta 3 tuntia, mutta pienten (alle 400 neliötä) liikkeiden osalta päädyttäisiin ympärivuorokautiseen aukioloon. Mitä tämä tarkoittaa työntekijöiden osalta? Ainakin työ myös kaupan puolella alkaa jakaantua myös enemmän parempiin ja huonompiin töihin, kahden kerroksen työntekijöihin. Kiinteistö- ja siivouspuolella kehitys on jo nähty, kiireisiä tai lyhyitä vuoroja tekevät vain maahanmuuttajataustaiset työntekijät. Moni perheenäiti tai -isä ei halua työskennellä yöllä, sunnuntaina tai myöhään illalla.
Toki voidaan aina vedota siihen, että monella muullakin alalla työskennellään viikon ja vuorokauden ympäri, mutta pelastustoimessa ja hoivasektorilla ei ole muita vaihtoehtoja. Hotelli- ja ravintolapuoli on oikeastaan ainoa, jota voidaan verrata kauppaan, mutta siinäkin volyymit ovat toista luokkaa. Kauppojen ei ole mieltä olla auki, jollei myös logistiikka siirry jatkuvaan vuoroon. Siis elintarviketeollisuus, varasto ja kuljetus. Lisäksi julkiselle puolelle kasaantuu valtavat paineet turvata lasten päivähoito, muu vapaa-ajan toiminta, julkinen liikenne, terveydenhuollon saatavuus jne., jotta työntekijät voivat oikeasti tehdä heille osoitetut työvuorot. Tai vaihtoehdoksi jää mainitsemani ammattikunnan segrekaatio. Työhönsä sitoutuneet, kouluttautuneet ja pääasiallisen elantonsa kaupan alalta saavat työntekijät keskittyvät tiettyihin liikkeisiin ja tietyille alueille. Tietenkään mikään tästä kehityksestä ei tapahdu yhdessä yössä, mutta pikku hiljaa hivuttamalla. Ja sitten kohta taas ihmetellään mikseivät perheet vietä aikaa yhdessä kotona.
Julkisuudessa on aukiolojen selkeyttämistä perusteltu lähes ainoastaan kuluttajien näkökulmasta. "On mahdoton muistaa milloin kaupat on auki". En ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa. Jos yhtään seuraa mainontaa (jota on hankala välttää näkemästä/kuulemasta), niin tietää ihan tarkkaan milloin isot kaupat ovat auki. Ja jos ei ole ihan varma, niin tuskin siinä vahinkoa sattuu, että käykin kaupassa lauantaina tai maanantaina. Tai sitten hätäpäissään huoltoasemalla.
En ymmärrä yhtään, kuka tästä hyötyy. Tai siis kaupan työnantajat tietenkin, mutta muuten.
4 kommenttia:
No johan nyt on avointa ay-kulttuuria kun lähdetään ihan oman liiton päätöksentekoa noin kritisoimaan :)
Itse nostan hattua PAM:lle; aukioloaikojen yksinkertaistaminen eli vapauttaminen on hyvä uudistus monien perheiden kannalta sikäli, että nyt kauppaan pääsee myös sunnuntaina. Aina ei muuten ehdi. Olihan tämä nykyinen silppusunnuntaijärjestelmä ihan älytön.
Sitä paitsi saittehan ihan hyvät lisälisät sinne ilta- ja yötunneille, mikäli oikein noteerasin. Ongelmia varmasti tulee, mutta varmasti pääsette jatkoneuvotteluissa hyviin tuloksiin.
Minusta PAM antaa tästä kivan henkäyksen uudistuvasta ja oikeisiin uudistuksiin valmiista suomalaisesta ay-liikkeestä.
Ps. En tiedä mikä oli nyt pyhäpäivien kohtalo, mutta omasta mielestäni tärkeimmät juhlapyhät voisi kyllä rauhoittaa kaupankäynniltä kokonaan, huoltoasemia lukuunottamatta.
Pakko myönää, että mietin päivällä pitkään voinko aiheesta kirjoittaa...
Joo, ihan kiva päästä isoon kauppaan aina kun haluaa. Mutta kun kyse ei ole ihan vaan ovien aukiolosta, vaan kerrannaisvaikutukset ovat isommat kuin nyt halutaan tuoda esiin.
Pekkala itsekin totesi, ettei tällä kaupan kilpailukykyyn juurikaan vaikuteta. Siis lisätään vain työntekijöiden taakkaa kaupan lisäksi monella muulla sektorilla. Raha ei korvaa menetettyä aikaa vaikkapa lasten kanssa. Ja on hölmöyttä uskoa, että lisätuloja haluavat opiskelijat tai sinkut tekevät kaikki yöt ja sunnuntait kaupoissa, varastoissa, elintarviketuotannossa ja kuljetuksessa.
Veikö laman varjo ja työttömyyden uhka ay-liikkeeltä kaikki aseet vai miksi kaikessa annettiin periksi näin helposti? Eikä vielä edes tiedetä, kuinka syvä taloudellinen kriisi meillä on käsillä.
Pitää muistaa, että kaupassa töissä olevatkin ovat äitejä ja isiä. Viesti kunnille on siis: lisää ympärivuorokautista ja viikonloppuisinkin tarvittavaa päivähoitoa kiitos! Ja näin pienten lasten elämästä tulee yhä epäsäännöllisempää silloin, kun he tarvitsisivat elämäänsä säännöllisyyttä ja selkeyttä.
Kenen ehdoilla yhteiskuntaa pitäisi kehittää? Tarvitsemmeko hyperyhteiskuntaa vai olisiko kulttajan etu huolehtia erityisesti pienten lähikauppojen ja toisaalta erikoistavarakaupan toiminnan edellytyksistä?
Suurissa liikekeskuksissa kaikkien on oltava auki, kun keskus on auki ja sunnuntaityö on kallista. Ratkaisu rasittaa sekä taloudellisesti että fyysisesti pieniä kauppiaita, joiden on pakko pitää liikkeensä auki ja olla pääsääntöisesti itse töissä. Ehkä niitä liikkeitä ei tarvita liikekeskuksissa ja pääasia on, että hypermarkettiin pääsee aina. Tai lähes aina.
On tietysti kaunista, että ratkaisussa annetaan edelleen "kilpailuetu" lähikaupoille. Tällä kertaa se on kuitenkin näennäinen. Ympärivuorokautinen aukiolo ei taatusti kannata lähiöissä, mutta Helsingin asemalla kyllä.
Onko aika arvokasta, on yhä tärkeämpi kysymys. Minusta on ja juuri siksi lähes jokaisessa Euroopan maassa aukioloa rajoitetaan. Se on sivistystä ja osoitus arvoista, joita ei voi rahalla korvata. Niistä arvoista soisin myös meidän pitävän kiinni.
Eiköhän kyse ole siitä, minkä Ann Selin itsekin suoraan sanoi: aukiolojen vapauttaminen hoidetaan kyllä hallituksen toimesta ilman PAMiakin mutta olemalla mukana voidaan saavuttaa sellaisia parannuksia työehtoihin joita ei muuten tulisi.
Niin kuin edesmennyt ay-pomo Jimmy Hoffa totesi: "Life is a negotiation, all give and take".
Lähetä kommentti