Eilinen vapaa-ajan lautakunnan kokous oli juuri niin hankala kuin uumoilinkin. Osin asiaa hankaloitti porvariryhmän ala-arvoinen valmistautuminen kokoukseen, esityslistaa ei ollut luettu etukäteen, ryhmäkokouksesta puhumattakaan. Pidimme siis historiallisesti kaksi neuvottelutaukoa heidän tarpeistaan ja lopulta nuorisotoimintaan tarkoitettujen toiminta-avustusten myöntäminen piti jättää pöydälle. Mainittakoon vielä, että vihreät osallistuivat porvariryhmän neuvonpitoon sopuisasti, joten myös paikallisella tasolla he ovat tiukassa syleilyssä, vaikka monet muuta väittävät.
Keskustelun kuumensi äärimmilleen kuinka ollaakaan - poliittisten nuorisojärjestöjen tuki, ja erityisesti Vantaan Demarinuorten aluejärjestön tuki. Koko pöydälle jättäminen pelkistetysti johtui siitä, että suurimpana Vantaalla toimivana poliittisena nuorisojärjestönä he saavat (ja ovat aina saaneet) muita enemmän ja tämähän on väärin. Riippumatta onko työntekijää, mikä on toiminnan laajuus, vaikuttavuus tai näkyvyys, muut tuet, julkisen tuen osuus jne. pitäisi kaikkien saada saman verran ja luonnollisesti paljon nykyistä vähemmän. Keskustelussa tuntui olevan henki, että kenelle tahansa voidaan myöntää mitä tahansa, kunhan taustalla ei ole mitään aatteellisuutta. Pelottavaa oli, että samaan nippuun he löivät hetkeksi myös Nuoret Kotkat, Vesaiset, Minijellonat jne. Partioleiri siis ok, Kotkaleiri ei. Ja samalla he olivat valmiita "myymään" omansa, sillä valmistelussa ei ollut mitään moittimista vaan kyseessä oli puhdas voimasuhdevääntö.
Virkamiehet ovat valmistelemassa syksyksi uusia avustuskriteerejä. Esitin työn tueksi valtionapujen jakamisesta tuttua mallia, jossa järjestöt jaettaisiin järjestöryhmittäin ja tukea jaetaan nimenomaan järjestön omien sääntöjen mukaisen perustehtävän toteutumiseen perustuen. Keräämme joka tapauksessa toimintasuunnitelmat ja -kertomukset ja kasan muuta tietoa, joten pitäisi olla helppo juttu ajaa tiedot nykyistä isompaan taulukkoon. Luottamushenkilöt näkisivät helposti kehityssuunnan niin talouden, toiminnan kuin jäsenmäärienkin osalta. Ja voitaisiin jättää pois hurskastelu "onko tämä tärkeämpää kuin tämä, en kuitenkaan halua vetää kotiinpäin, kysyn vaan". Järjestöryhmien välillä lautakunnan olisi helppo asettaa vuosittain painopistealueita. Joskus painopisteeksi saattaisivat osua jopa poliittiset nuorisojärjestöt.
Vaikea on ymmärtää nuorten luottamushenkilöiden angstia poliittista vapaaehtoistyötä kohtaan. Jos verrataan tilastoista vain tilaisuuksien kävijämääriä, niin on aika selvä, että poliittiset tapahtumat häviävät aina. Mutta onko se syy ajaa alas kaikki nuorille suunnatut aattelliset yhdistykset? Poliittisella vapaaehtoistyöllä on jo sinällään minusta erilaista ja tuettavaa arvoa kaupungin päätöksenteon näkökulmasta kuin muilla järjestöillä. Ja jos kaupungin nuorisotoimi ei tue yhteiskunnallista kasvatustyötä kolmannen sektorin toimijoiden kautta, niin kuka sen tekee?
Keskustelua aiheesta jatkamme 11.6. kevään viimeisessä lautakunnassa. Toivon myös vilpittömästi, että osa lautakunnastamme viitsii tulevan kolmen viikon aikana tutustua asiaan, kysyä valmistelijoita lisätietoja ja puhua omien taustajärjestöjensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti