Olen tässä muutaman päivän pähkäillyt kantaani vaadittuun SDP:n neuvoa antavaan jäsenäänestykseen puolueen puheenjohtajavalinnassa. Asiassa on monta ongelmallista kohtaa, joiden takia en ole nettiadressia (ainakaan vielä) allekirjoittanut. Ensiksikin koko juttu edelleen vaikuttaa minusta pelkältä pj-peliltä, eikä aidolta vaatimukselta uudistaa päätöksentekoa. Kun seuraa blogi-keskusteluita, niin nykyisen johdon arvostelu kytkeytyy hyvin vahvasti neuvoa antavan jäsenäänestyksen vaatimiseen. No mitäs jos Eero H. voittaa selkeästi äänestyksen? Demokratia on puhunut se on selvä, mutta mitä sen jälkeen? Kesäkuun puoluekokous on entistä pedatumpi. Jos taas joku haastajista voittaa, mutta ei tulekaan valituksi puheenjohtajaksi kesällä, koska kyseessä oli edelleen vain neuvoa antava, niin mikä kaaos siitä seuraa? Ja juuri ennen kunnallisvaaleja. Jos taas edellytetään, että edustajat (ovat ketä tahansa), noudattavat jäsenäänestyksen tulosta, niin silloinhan puhutaan sitovasta äänestyksestä ja kokousedustajia on turha enää asialla oikeastaan edes vaivata. Kumileimasimena voisi toimia puoluevaltuustokin.
Puoluekokouksen koon kasvattaminen olisi huomattavasti tehokkaampi ja reilumpi tapa saada uutta verta päätöksentekoon. Nykyisellä mallilla valitettavan harva uusi pääsee päättämään kesäkuussa Hämeenlinnaan. Sopuvaaleista on puhuttu paljon, mutta siinäkin on todettava, että ainoa paikka, jossa olen kuullut paikkojen sopimisesta on osa Keski-Suomesta. Miksei vaikkapa nuorisoliitto nosta selkeästi esiin piirejä/paikkakuntia, joissa ei anneta reiluja mahdollisuuksia asettua ehdolle? Vai onko niin, ettei näillä paikkakunnilla nuoret juurikaan viihdy osastojen kokouksissa itseään tyrkyttämässä...Vanhoja rakenteita olisi helpompi ravistella ja tuoda toiminta päivän valoon, jos olisi olemassa jotain dokumenttia tapauksista, joissa osaston jäsen- tai johtokunnan kokouksessa on esitetty nuoria/uusia ihmisiä ehdokkaiksi, eikä heitä ole asetettu. Uudellamaalla näin ei ole ollut, ei ainakaan idässä tai Vantaalla, mistä omat kokemukseni vahvimmin ovat.
Alan nimittäin kallistumaan hiljalleen siihen suuntaan, että iso osa puheesta nuorten syrjimisestä puolueen paikallistasolla on urbaanilegendaa. Loppujen lopuksi nuoria on aktiivisesti osastojen, kunnallisjärjestöjen ja piirien toiminnassa niin vähän, ettei jämähtäneinkään "ukko" uskalla asettua poikkiteloin. Aliarvioimista, tytöttelyä ja näennäisen vallan antamista kyllä esiintyy, mutta se on vielä kaukana varsinaisesta demokratian toteutumisen estämisestä.
Asia on kuitenkin monisyinen ja näyttäytyy hyvin eri tavalla katsojan kotipaikasta, työstä, poliittisesta historiasta ja tuttavapiiristä riippuen. Jatkan siis mielenkiinnolla keskustelun seuraamista ja odottelen niitä ehdokkaita! Missä viipyvät innokkaat puoluesihteeri ja puheenjohtajakandidaatit? Lähteekö Ari Korhonen ehdolle vai ei? Voisiko joku (edes puoli-)Turkulainen antaa sisäpiiri-infoa...
10 kommenttia:
Jos tältä planeetalta löytyisi yksi ihminen joka saisi minut uskomaan, että voimme vielä sisältäpäin, ilman armotonta julkista vääntöä, uudistaa puolueen se olisi Hanna sinä. Nostit useita hyviä pointteja esille. Tässä muutama kommentti.
“Ensiksikin koko juttu edelleen vaikuttaa minusta pelkältä pj-peliltä, eikä aidolta vaatimukselta uudistaa päätöksentekoa”
Onhan se selvä, että kyseessä on pj-peli. Ilman peliä se ei olisi politiikkaa, ilman peliä ei saada uudistuksia päätöksentekoon.
“No mitäs jos Eero H. voittaa selkeästi äänestyksen? Demokratia on puhunut se on selvä, mutta mitä sen jälkeen?”
Silloin Eeron kriitikot (itseni mukaanlukien) saavat luvan tukkia suunsa siihen asti kunnes Eero johdattaa puolueen kunnallisvaalitappioon ja sitten sama rähinä alkaa uudelleen.
“Kesäkuun puoluekokous on entistä pedatumpi”
Suurin osa jäsenäänestyksen kannattajia varmasti uskovat, että se on jo pedattu. Eihän muuten tällaisessa tilanteessa oltaisi.
“Jos taas joku haastajista voittaa, mutta ei tulekaan valituksi puheenjohtajaksi kesällä, koska kyseessä oli edelleen vain neuvoa antava, niin mikä kaaos siitä seuraa?”
Se osoittaisi sitä ettemme ole vielä löytäneet yhteistä linjaa puolueen sisällä, emmekä ansaitse voittaa kunnallisvaaleja, eli turpaan tulee. Silloin sama sisäinen kinastelu ja vääntö jatkuu.
Ehkä et kettuilut, sävyä on kirjoitetusta aina vaikea tunnistaa :) Mutta huomioni kiinnityi yhteen kohtaan:
"Silloin Eeron kriitikot (itseni mukaanlukien) saavat luvan tukkia suunsa siihen asti kunnes Eero johdattaa puolueen kunnallisvaalitappioon ja sitten sama rähinä alkaa uudelleen."
Juuri tämä on minusta uudistumisemme suurin ongelma ja este. Kärjistetysti voi sanoa, että kaikki kykenevät, älykkäät, keskustelevat ja verkostoja omaavat ihmiset käyvät julmettua keskustelua puoluekokousten alla, katsovat lopputuloksen ja vetäytyvät koloihinsa - kuka minnekin. Tullakseen taas kolmen vuoden jälkeen arvostelemaan mennyttä kautta. Kenen etu on odottaa, että joku mokaa? Toki pääsee sanomaan "mitäs minä sanoin", mutta siitä saattaa moni joutua maksamaan liian kovan hinnan.
Vaihtoehtohan olisi ihan oikeasti kunnioittaa tehtyjä päätöksiä ja sitoutua valittuun linjaan, vaikkei se aina omimmalta tuntuisikaan. Koskaan ei tule tilannetta, että kaikki ovat tyytyväisiä. Sitä paitsi väitän, että vaalit voidaan voittaa "huonollakin" puheenjohtajalla. En suostu antamaan periksi näkemyksestäni paikallistoiminnan suuresta merkityksestä vaalituloksissa.
Kaikki puolueen jäsenet varmasti edistävät liikkeen asiaa jollain foorumilla, mutta johonkin on kadonnut "yhdessä ollaan, meni syteen tai saveen"-henki. Siinä on nimittäin monen muun ryhmittymän voima. Ollaan yhdessä linjassa - ainakin AINA ulospäin.
Minä turkulaisena olen vakaasti siinä uskossa, että Ari Korhonen lähtee ehdolle. Tässä on jo yksi megasuuri pettymys koettu, enkä jaksa uskoa että näin käy lyhyessä ajassa toisen kerran.
In Ari we trust.
Tagelle: juu, tällaisen fiiliksen minäki sain lauantaina, kun kuulin radiosta Arin haastattelun. Ei sanonut lähtevänsä, mutta jos medialle ilmaisee kiinnostuksensa, niin melkein voisi yhtäsuuruusmerkit vetäistä.
Ja samanlainen ennakkokutina mulla oli Jutastakin. Niin pitkään venytti ja vanutti, että ajattelin todellisen poltteen puuttuvan.
Kuka sitten on ykköhaastaja? Löytyykö Filatovin taakse samanlaista tukea, mitä arvelet? Tosin Filun ehdolle lähtö taitaa olla epätodennäköistä, vaikka tukea löytyisikin. Ikuinen vpj.
Eiköhän jäsenäänestysadressissa ole kyse puhtaasti mielenosoituksesta eikä siitä, että sitä oikeasti enää kuviteltaisiin järjestettävän. Samalla luodaan tosin painetta puoluekokoukseen joka voi päättää sellaisen kirjata sääntöihin.
Sinänsä mielenosoituksetkin kuuluvat demokratiaan ja monestakin syystä sellaiseen on nyt aihettakin.
Tsot, tsot Hanna! Minä en ole kannattanut Heinäluomaa puoluesihteeriksi, enkä äänestänyt häntä puheenjohtajaksi. Syytkin olivat selvät: en uskonut hänen tyytyvän puoluesihteerin hommaan, enkä uskonut hänestä tulevan hyvää puheenjohtajaa. Ja näin on käynyt.
En kuitenkaan ole istunut viimeistä kuutta vuotta poterossa odottamassa, kuinka äijän käy. Toreilla on oltu mukana, vaalityötä on tehty ja liikkeen puolta on pidetty. Kotona kyllä on tullut sitten taivasteltua. Ja täällä blogimaailmassa keskusteltua, koska se nyt on tarpeen.
Ja en minä todellakaan toivonut tappiota eduskuntavaaleissa. Ikinä ei minkään vaalin jälkeen ole mennyt niin paljon aikaa ja ihmettelyä toipumiseen.
Jotta täältä noustaan pitää uudistua. Pitää avata silmät, olla avoin uusille ideoille, eikä pitää niitä riskinä ja uhkana. Jäsenäänestys on yksi tällainen avaus ja minä kannatan sitä sen vuoksi.
Minun allekirjoitukseni adressissa ei ole tuen ilmaus Tuomiojalle. Itse asiassa, jos hän ei olisi lähtenyt ehdolle olisi Jutankin ratkaisu voinut olla toinen. Haastajan pitäisi ehdottomasti edustaa uutta sukupolvea, uutta aikaa puolueessamme, eikä 60-lukua, josta edes minä en muista mitään omakohtaisesti.
Olen pahoillani Jaana, että laskit itsesi joukkoon, jota kritisoin. Kuulut kuitenkin ilmiselvästi, ilman mitään epäilyksiä nuoremman polven toimijoiden vähemmistöön, joka on pistänyt itsensä likoon liikkeen puolesta tuli taivaalta mitä hyvänsä.
Viittaan enemmänkin keskustelijoihin, jotka ehdottavat uutena nerokkaana vaalityön muotona kahvin jakamista kauppojen edustoilla, sillä siellä kuulemma lähiöiden ihmiset käyvät töiden jälkeen.
Ja kuinkahan moni nyt hermostuu...
Hyvää pohdintaa Hanna! Olen itse päätynyt neuvoa-antavan kohdalla samaan lopputulokseen, vaikka vahvasti sitovan aikaan saamista kannatankin. Mutta arvostan todella paljon sitä aktiivisuutta, jossa on mukana valtava määrä vilpittömästi vaikuttamaan haluavia ihmisiä mukana. Toivon, että paine vaikuttaa puoluekokoukseen ja onhan tässä edustajavaalitkin vielä edessä.
Ari olisi mainio kandidaatti. Ja eiköhän pj-kisakin tuosta vielä elä.
En kettuillut. Hoono Soomi, estää selkeän artikuloinnin.
Pyrin siis tarkentamaan kommenttiani:
Valmistautuessa vaalitaistoon, oli ne sitten EU-, kunnallis-, tai eduskuntavaalit, puolueenjäsenten on puhallettava yhteeen hiileen. Silloin on kriitikoiden kyettävä olemaan hiljaa. Tehtävä on voittaa vaalit, sisäisille riidoille ei ole siinä tilanteessa tilaa.
Ottaen huomioon, että kunnallisvaalit tulevat tiukasti puolukokouksen perään, mielestäni puoluekokouksen tekemiin päätöksiin tulee kaikkien jäsenten sitoutua (tykkää tai ei), jotta voimme mennä vaaleihin yhtenä rintamana. Tätä tarkoitin luvalla “tukkia suumme”.
Sanomalla että “sama rähinä alkaa uudelleen” tarkoitin sitä että tulemme Heinäluoman johdolla häviämään kunnallisvaalit, joten pj riidän uudelleen pulpahtamista ei voi estää. Tällä kertaa ei tarvitse odottaa 9kk (kuten eduskuntavaalien jälkeen) että keskustelu alkaa kunnolla, vaan se alkaa heti, eikä se tule olemaan kaunista. Vaalitappion tulessa se on väistämätöntä.
“Kenen etu on odottaa, että joku mokaa? Toki pääsee sanomaan "mitäs minä sanoin", mutta siitä saattaa moni joutua maksamaan liian kovan hinnan.”
Kukaan puolueenjäsen ei varmasti saa mitään tyydytystä siitä, että oli oikeassa ennusteessaan, jos puolueen alamäki jatkuu. Olet aivan oikeassa, että hinta on aivan liian suuri. Vaikea sitä on tanssia ilosta kun oma liike laskee kohti neljättä sitten viidettä suurinta puoluetta. Päinvastoin, sydän siinä itkee verta.
Se miten vahvana, agressiivisena ja joskus katkeroituneena tämä keskustelu on julkisesti vellonut kertoo joidenkin puolueenjäsenten aidosta tuskasta. Ihmettelen, että kesti noin 9 kuukautta vaalitappion jälkeen ennenkuin keskustelu lähti kunnolla liikkeelle. Kyllä se ihan luonnollista on että, keskustelua käydään puoluekokouksen alla. Jos ei puoluekokouksen alla niin milloin sitten?
Neuvoa antavaan jäsenäänestykseen on kolme hyvää syytä:
- Puolueen nimi,tasa-arvoisen kansanvallan puolue edellyttää, että sen jäsenillä on oikeus ilmaista mielipiteensä niin että se on "ylimmän päätösvallan" tiedossa. Jäsenistöllä on tarve ja halu vaikuttaa asioihin.
- Olin itse silloin puoluekokousedustajana kun Paasio/Iivari yhdistelmä valittiin puolueen johtoon ja koin itse kuinka puolueen omat järjestögangsterit junailivat asiat niin kuin oli etukäteen sovittu, sen takia jäsenistön näkemys tulisi olla edustajien tiedossa.
- Heinäluoma vetosi siihen, ettei muissakaan puolueissa ole jäsenäänestystä. Me emme ole muu puolue! Niin kauan kun asiat sovitaan kabineteissa puolueen keski-ikä kasvaa yhdellä joka vuosi.
Lähetä kommentti