Kansankoti katoaa?

Kotiuduin juuri kolmen päivän reissulta Norjasta, tarkemmin Larvikista (kuvassa). Larvik sijaitsee noin 120 kilometrin päässä Oslosta.

Kokousmatkan perimmäinen syy oli pohjoismaisten kollegoiden tapaaminen. Koollekutsujan vuorossa oli Norjan LO (= SAK), tapaamiset kun kiertävät syksyittäin kaikissa pohjoismaissa. Toki parhaiden perinteiden mukaisesti puhuttiin paljon hyvien käytänteiden jakamisesta, erityisesti tällä kertaa opiskelijajäsenhankinnasta, mutta paljon puhuttiin politiikkaakin.

Ruotsin edustajat kertoivat porvarihallituksensa uudistuksista, joista aika vaimeasti on uutisoitu suomalaisessa mediassa. Olin siis monista jutuista yllättynyt ja vähän järkyttynytkin. Tuloillaan on esimerkiksi valtiollisten työttömyyskassojen pakkojäsenyys. Jokaisen palkansaajan on siis oltava valtiollisen kassan jäsen. Tarkoittaa luonnollisesti valtaisaa jäsenkatoa ammattiliitoista, kun vielä samaan aikaan liitojen jäsenmaksun verovähennysoikeus ollaan poistamassa. Varallisuus- ja kiinteistöveron poistosta pientalojen osalta on jo tehty päätös, samoin käyttöön otettavasta 1-3 v. lasten kotihoidontuesta, joka tulee olemaan 300 kruunua/kk. TV-toimittaja oli kysynyt vastaavalta ministeriltä miten esitys huomioi esim. yksinhuoltajat ja ministeri oli suoraan todennut, ettei tuen ole tarkoituskaan olla kaikkien saavutettavissa. Rehellistä sinänsä, mutta ymmärrän hyvin mitkä vaikutukset toimilla on yhteiskunnallisen eheyden kannalta. Kaiken päälle hallitus nosti myös autovakuutuksia 32%. En ihan ymmärtänyt mikä Ruotsin systeemi on, eli miten poliittisesti voidaan nostaa vakuutusmaksuja, mutta näin asia selitettiin.

Ymmärrettävästi Ruotsin LO:n edustajat ovat hyvin turhautuneita tilanteeseen. Käsiä he eivät nosta pystyyn, mutta millään "protestoinnilla" ei kuulemma ole mitään painoarvoa. Keinot työväestön ja ay-liikkeen oikeuksien puolustamiseen ovat hyvin vähissä, lähes olemattomissa. Toivottavasti Ruotsin tie ei ole Suomen tie.

Loppukevennykseksi: kokoushuoneen yhteydessä oli pehmisautomaatti ja pop corn- laite ja tietysti erikoiskahviautomaatti. Strösseleitä oli neljää sorttia ja kaikki ilmaiseksi, vapaassa käytössä! Kyllä kelpasi tauotella :)

Linssilude

Heta oli aika kokenut esiintyjä nuoresta iästään huolimatta. Esiintyi mm. Salatuissa elämissä, Tikkurila-trilogiassa ja suomalais-japanilaisessa Lokki-elokuvassa. Ja nyt juuri ilmestyi viimeisin poseeraus! Tekstin lopusta pääsee pdf-esitteeseen, josta Heta löytyy sivulta 36.

Uutiskommentointia

Alkaa maikkarin uutisten katsominen olla jo masokismin rajoilla. Eduskunnan budjettikeskustelua Päivi Anttikoski kuvasi sanoin: "SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma ivasi, suorastaan pilkkasi - - demarilähteen mukaan tämä tuleekin olemaan puolueen tuleva linja - - Heinäluoman ivaamisessa oli havaittavissa yirtystä ottaa oppositiojohtajan rooli jne." Eikö budjettiesityksessä tai keskustelussa todellakaan ollut mitään uutisoitavaa? Edelleenkin tärkeintä maikkarilla tuntuu olevan Kokoomuksen suojelu. Ei kai ole mitenkään ihmeellistä, että oppositio tarttuu esityksen heikkouksiin tai epäloogisuuksiin, jopa ivaavaan sävyyn. Ihan kuin edelleen haluttaisiin syyttää SDP:ta heikompi osaisten tilanteen mahdollisesta kurjistumisesta. Ja mikä ihme on se demaritaho, joka on sanonut, että seuraavan neljä vuotta puolueemme aikoo vain pilkata porvareiden vaalilupauksia? Toivottavasti jotain muutakin on tulossa, näin olen ymmärtänyt, toivottavasti ja luultavasti kaikki eduskuntaryhmässämmekin.

* * *

Biopolttoaineiden verotus poistetaan. Siis toki vain niiltä osin, kun ne koskevat maataloudessa käytettäviä biopolttoaineita. Valtaosahan yksityisautoilijoista kurvailee puimurille, päästövaikutus tulee olemaan huomattava :) Haloo, herätkää vihreät, dieselvero samalle listalle!

* * *

Kiinteistöpuolen sopimusneuvottelut katkesivat aika säälittävän palkkatarjouksen jälkeen. Ja siivojat marssivat heti ulos eri puolilla Suomea! Go for it! Ansiokehitysohjelman puolesta kannattaa taistella kunnolla. Milloin suostutaan ääneen laajalti tunnustamaan, että isot yritykset saavat kilpailuetua maksamalla huonompia palkkoja kuin pienemmät toimijat. Ja isot ostaa pienet, eivätkä työntekijät siirry vanhoina työntekijöinä. Mutta nyt on jännittävät ajat, katsotaan mihin neuvottelut johtavat ja miten paine kasvaa.

Ihanaa tavallisuutta

Maailman tavallisin viikonloppu on kääntymässä loppusuoralle. Harmillista. Tällaisten päivien jälkeen miettii auttamatta, millaista arki olisikaan, jollei olisi päättänyt toimia jos jonkinlaisissa luottamustehtävissä. Erityisesti sitä tietysti miettii silloin, kun saa arvokasta kansalaispalautetta, eli yrittää puolustautua ja selittää, etteivät ihmiset oikeasti tee politiikkaa kokouspalkkioiden takia. Mutta takaisin tähän viikonloppuun, joka on ollut hurmaavan tavallinen.

Perjantaina töiden ja Eevin haun jälkeen ajoimme Sipooseen. Tarkoitus oli hakea matkasänky eteenpäin toiselle Eeville lainattavaksi, mutta kun oli aikaa, niin jäätiin syömään ja iltakahville. Eilen ajettiin satojen tai tuhansien muiden tavoin sadepäivän ratoksi ostoksille. Bauhausissa on laaja valikoima ja hyvät donitsit. Assu siis iltapäivällä askarteli kaikenlaista ja nyt meillä muutaman kuukauden asumisen jälkeen on mm. eteisessä lamppu. Sinällään mukava yksityiskohta pimenevässä syksyssä. Jossain hetkellisissä häiriössä ajoin vielä viime minuuteilla kauppaan ja ostin pullatarpeet. Siinä sitten karjalanpaistin jälkeen leivoin korvapuusteja. Tosin koen edelleen suuria vaikeuksia varsinaisessa pullien tekovaiheessa. Osaan siis hyvin tehdä taikinan, kaulia sen levyksi ja ripotella täytteet, mutta muotoilu on mitä sattuu. Onneksi yksikään huippu-designeri ei ollut tulossa kylään tarkastelemaan pullamöykkyjäni, vaan hyvä maku riitti kotiväelle. Niinkuin vararenkaani yhtään sokeria kaipaisi...Ja lauantaisaunaan ja saunajaffaa. Oikeasti olen siis regressoitunut!

Tänään sama lupsakka meno jatkui. Eevi ei meinannut nukahtaa päiväunille, ainoa vastoinkäyminen kahteen päivään. Syy tosin selvisi illemmalla, kun hymyn välistä vilahti pieni valkoinen kulma syvällä poskessa. Yksi isoista poskihampaista on tehnyt tuloaan ja ilmeisesti juuri tullut läpi. Eloa iltaan toi siskon perheen vierailu. Serkuista lähtee suhteellisen kova ääni, mutta näytti, että kaikilla oli hauskaa. Ja nyt Eevi onkin jo yöunilla. Tyyppi painuu pehkuihin nykyisin viimeistään vartin yli kahdeksan, illalle jää ruhtinaallisesti vielä omaakin aikaa. Yhdessä tai erikseen.

Ja jos olisin fiksu, niin käyttäisin luppoajan nyt keskiviikon vapaa-ajan lautakunnan listan kertaamiseen, enkä jättäisi sitä viime hetkeen. En vaan millään viitsisi rikkoa tavallisen viikonlopun illuusiota. Ei mitään muille tehtyjä lupauksia ja sitoumuksia, vain oma kotoinen arki. Olisipa vapaita, yhteisiä viikonloppuja enemmän.

Heh, heh

Kerroin jo vitsin Aslakillekin, joten uskaltanen laittaa tänne pienen kevennyksen päivän päätteeksi.

Mitä eroa on Koffilla ja Lapin kullalla?

Koff ei soittele perään.

Seitsemän vuotta tulee just sillään täyteen.

Hoitajille sittenkin rahaa

Nyt ei blogin tekniikka ihan pelitä, mutta yllättävän käänteen hoiva-alan trillerissä voi lukea kopsaamalla oheisen linkin

www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=382&news_id=200721563

Työnantajat lakossa

Kaikki sympatiani ovat suomalaisen elokuvan tukemisen puolella, mutta vähän ihmetystä herättää tänään Ilta-Sanomistakin löytyvät tuottajien kommentit. Markus Selinin mukaan ainoa vaihtoehto oli enää lakko. Vaan miten ihmeessä työnantajat menevät lakkoon? Eikö elokuva-alan tuotantosulku ole sama kuin työsulku? Kulttuuriministeriä enemmän tuotantosulku satuttaa teknistä henkilökuntaa ja näyttelijöitä, joiden palkanmaksun ei pitäisi olla kiinni ministeriöstä, vaan elokuvan tuottajista.

Toki ymmärrän, että suunniteltujenhankkeiden rahoitus on laskettu luvattujen tukien mukaan, mutta ei työnantaja voi silti mennä lakkoon. Logiikka on kulttuurialoilla ollut aina kummallinen, kun puhutaan työsuhdeturvasta, mutta en haluaisi median menevän retkuun. Jo ihan senkin takia, että käsitteistön oikeana pitäminen on muutoinkin työlästä. Ja jos ihan vapaasti saadaan jälleen sotkea lakkoja ja työsulkuja keskenään, niin miten niitä oiotaan tulevien tapausten osalta? Tuoreena on mielessä, miten Paperiteollisuuden työsulku kääntyi lakoksi lehdistössä ja kansan suussa.

Kulttuuriuutisten toimittaja kyseli eilen Marko Röhriltä mitä tuotantosulku käytännössä tarkoittaa, ja vastaus oli, että maaseututeatterit kärsivät. Jopa neljäsosa maaseututeattereiden katsojista ostaa lippunsa nimenomaan kotimaisiin elokuviin. Akuutit vaikutukset todellisuudessa kuitenkin kohdistuvat perusporukkaan, jotka kuvaavat, järjestävät, maskeeraavat, puvustavat, äänittävät ja leikkaavat elokuvia. Aika rankalla tavalla, toisten kustannuksella, lähtivät tuottajat Wallinia kiristämään. Vieläpä vedoten lakko-oikeuteen.

Ja hyvä oppitunti Wallinille. Vaikka elokuvaväki on normaalisti aika omissa oloissaan ja irti polittisesta päätöksenteosta, niin kyllä lupaukset muistetaan. Varsinkin, jos ne ovat yli miljoonan luokkaa. Ei paljon lohduta puolustautua sillä, että tämä oli hallituksen esikoinen.