Rajakeskustelua Länsimäessä

Eilen illalla oli Rakel Hiltusen sanoin "energinen ilta". Itä- Vantaan ja Itä-Helsingin Demarit järjestivät toista kertaa yhteisen kuntakeskustelutilaisuuden, jossa alustajina olivat tällä kertaa valtuustojensa pj:t, kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Rakel Hiltunen, sekä Sipoon sd. valtuustoryhmän pj. Hanne Aho (toinen oikealta). Minä toimin illan emäntänä, kun oltiin meidän yhdistyksen kotikulmilla.

Paikalla oli jäsenistöä ja asukkaita Helsingistä, Vantaalta ja Sipoosta noin 50. Rakel epäili vielä eteisessä, ettei tällaisiin tilaisuuksiin ketään tule, vaan tulipa kuitenkin. Keskustelu on paikoitellen hyvin terävää. Kuntayhteistyö on paljon muutakin kuin yksi raja Itä-Uudellamaalla, mutta valitettavasti siihen se kilpistyy Sipoolaisten mielissä. Tai ei Sipoolaisten suomenkielisten Demareiden, mutta muuten.

Vaikka kuinka alustajat yrittivät johdattaa keskustelua laajempaan suuntaan ja pidemmälle tulevaisuuteen, niin ei. Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla Kimmon pohdintaa mahdollisesta kuuden kaupungin mallista ja yhteisestä seutuhallinnosta omine verotuksineen. Visio ulottuu ehkä jonnekin 2050 paikkeille, mutta Helsingin, Espoon ja Vantaan jakaminen useampaan osaan saattaa joskus olla realistista kaupunkipolitiikkaa.

Hanne toi esiin ykköskysymyksenä maakuntaliittojen yhdistämisen. Kaikki suunnittelu ei voi päättyä Sipoon rajalle, kuten nyt. Tai tietysti voisi, jos Sipoo sijaitsisi jossain ihan muualla. Sipoon puolesta ry:stä oli paikalla yksi ihminen, joka kommentoi vahvasti, että yhtään ei voi Helsingille antaa periksi. Ei siksi, etteikö metropolialueen pitäisi kehittyä, vaan siksi, että vaade on yksinkertaisesti väärin. Mietin vaan, että mikä on vaihtoehto? Sipoossa ei olisi laitettu tikkua ristiin ilman pakkoa. Nyt kuulutetaan yhteistyön perään ja otetaan esimerkkejä Tukholman seudulta. On jotenkin voimaton olo kuunnellessa puheenvuoroja. Jos Sipoo sanoo kaikille tarjouksille ei, ei tarjoa itse mitään ja jättää aina eriävän mielipiteen, niin miten ihmeessä kunnan kanssa tehdään yhteistyötä? Ja tästä kun sanoo ääneen, saa vastaansa päänpyörittelyä ja silmien muljauttelua. Mutta kun pöytäkirjat eivät valehtele, vaikka kunnassa haluttaisiin uskoa kaikkien muiden niin tekevän.

Yhteistyöhön pakottaminen on yhtä absurdi sanapari kuin rauhaan pakottaminen, mutta siitä kai tässä on kyse. Kovien vaatimusten edessä on pakko alkaa toimia, tehdä itsekin jotain. Sipoossa on tosin leviämässä eetos koko kunnan Helsinkiin liittämisestä. Mahdollinen jäljelle jäävä tynkäkunta ei pärjäisi omillaan, joten parempi olisi tehdä kuntaliitos ja neuvotella jonkilaisesta aluehallintomallista. Saas nähdä.

PKS-kuntien osalta tilanne puolestaan näyttää minun mielestäni hyvältä. Tahtoa löytyy ja se on tärkein elementti. Uudistusten tiedottaminen tosin vaatisi viitseliäisyyttä ja parantamista.

Seuraava yhteistilaisuus on mahdollisesti jo helmikuussa, tällä kertaa Sipoossa. Siitä tulee varmasti vielä "energisempi" :)