Kirjoittelin tuossa juttua Uudenmaan Demarinuorten jäsenlehteen, Junttapossuun ja ajattelin, että miksei stooria voisi tännekin heittää. Pientä pohdintaa lasten erikoissairaanhoidon tilasta, tai ennemminkin tiloista. Siis alla juttu, jonka otsikoin: Vaaditaan sänkyjä!
Kevään kuumaksi puheenaiheeksi nousi vanhusten laitoshoidon kurja tila. Tamperelaisen hoitokodin häkellyttävän suuri hoitajavaje herätti keskustelun pitkäaikaishoidon laadusta ja ihmisarvoisen vanhuuden turvaamisesta. On erittäin hyvä, että muutkin kuin laitoshoitoa tarvitsevien omaiset pohtivat asiaa, jotain ehkä nytkähtää eteenkin päin.
Demarinuorissakin on virinnyt jälleen pohdintaa eutanasiasta. Käytännössä asia koskettaisi usein ikäihmisiä. Mielestäni keskustelua eutanasian laillistamisesta on typerä käydä ennen kuin elämän mielekkyyden säilyttämiseksi on tehty muut mahdolliset toimenpiteet, kuten mitoitettu hoitajamäärä oikein, tarkistettu työtapoja ja laitoshoidon johtamista. Vanhan ihmisen toivetta ennenaikaisesta poismenosta ei välttämättä edes olisi, jos lääkitys olisi kohdallaan ja sosiaalinen elämä mallillaan. Oikeus yksilölliseen hoitoon tulisi säilyä loppuun asti. Vaan helppo ei tilanne ole hoidon osalta elämän taipaleen toisessakaan päässä. Lasten lääketiede on Suomessa pitkälle kehittynyttä ja keskittynyt erityisesti Helsinkiin, Lasten- ja nuorten sairaalaan, tutummin Lastenklinikalle ja Lastenlinnaan. Ongelmat ovat vanhusten ja lasten hoidossa osittain yhteneväisiä, hoitajista on pulaa, mutta lasten osalta valokeilaan nousevat myös puutteelliset tilat.
Sänkypaikkoja ei pikku potilaille yksinkertaisesti ole. Toipilaita siirretään osastolta toiselle tai kalliilla ambulanssikyydillä sairaalasta toiseen, eikä ahtauteen tarvita edes erityistä epidemiaa, ihan tavallinen viikko riittää. Yksi lääkäri murjaisi, että henkilökunnan aika meneekin siirtoja valmistellessa. Vitsi tietysti, mutta totuuden jyvä varmasti piilee taustalla. Epidemian sattuessa kaaos onkin valmis. Joulunaikoihin riehunut rs-virus pakotti Jorvin pyytämään, etteivät vanhemmat toisi sairaita lapsiaan päivystykseen, tilaa kun ei osastoilla ole. Lastenklinikalla influenssapotilaita sijoitettiin muun muassa sydänlasten osastolle. Ei tarvitse olla erikoislääkäri tietääkseen, minkälaiset seuraukset saattavat pahimmillaan olla. Mitään ekstraa ei huoneisiin mahdu, kuten erikoisvalmisteisia syöttötuoleja, vaunuja tai mitään mistä saattaisi olla suurtakin apua lapsen hyvinvoinnille. Tosin myös sairaalan byrokratia estää lainaamasta välineistöä osastolta toiselle. "Kannattaa tuoda oma syöttötuoli ensi kerralla", oli hoitajan ohje, kun asiaa tiedustelimme eräällä viikon kestäneellä sairaalareissulla. Sopii vain toivoa, että HUSin hallinnossa ollaan tietoisia vallitsevasta tilanteesta. Paperilla tilanne voi näyttää kustannustehokkaalta ja toimivalta, kukaan kun ei tilastoi vanhempien ylimääräisiä päänsärkyjä. Hoitajien ja lääkäreiden erinomainen työ valuu hukkaan, elleivät hoitotilat toimi.
Lastenklinikan Kummit ry. tekee todella ansiokasta työtä, mutta mitä tehdä infuusiopumpulla, jos ei ole sänkypaikkaa tai miksi hankkia playstation, jos lapsi ei pääse mihinkään istumaan? Moni maksaa mielellään veroja turvatakseen lähimmäistensä ja oman terveydenhuoltonsa. Verovaroilla on saatava hoito toimivaksi kaikille, välineineen päivineen. Hyväntekeväisyydellä ja hyvällä tahdolla voidaan sitten tuottaa pientä ylimääräistä kivaa ja hyvää mieltä - niin vanhuksille kuin lapsillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti