Helsingin ja Vantaan yhdistymiseen tähtäävä kuntajakolain mukainen yhdistymisselvitys päätettiin kaupunginhallituksen esityksen mukaisesti jättää käynnistämättä luvuin 45 - 22. Valtuustomme keskusteli aiheesta vajaa 7 tuntia ja alusta asti oli nähtävissä, että tulos on selvä. Ainoastaan Kokoomus (miinus pari valtuutettua) ja osa Vihreiden ryhmästä olisi halunnut jatkaa yhdistymisen tiellä.
Nyt voisi toivoa, että valtuuston päätöstä kunnioitettaisiin ja matka jatkuisi vauhdilla kohti syvenevää seutuyhteistyötä. Alla vielä tänään pitämäni puheenvuoro.
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Toki nyt keskustelemme kahden kaupungin kuntajakolain mukaisesta kuntaliitosselvityksestä, mutta koska nämä kaupungit sattumoisin toimivat osaltaan koko maan talouden moottorina, niin yhdistymisen etuja tai haittoja ei voi tarkastella vain kahden kaupungin tulevaisuuden näkökulmasta, vaan olennaista on nimenomaan, minkälaisia vaikutuksia nyt tehtävällä päätöksellä olisi koko metropolialueellemme.
Aika suurella yksimielisyydellä mikro-metropolialueeseemme lasketaan ns. 14 kunnan alue. Tarkastellaan aluekehitystä sitten kehien tai säteiden avulla, niin laajuus on taatusti enemmän kuin Hki-Vantaa. Aika lailla tasan vuosi sitten pk-seudun kehittämismahdollisuuksien selvitysmiehenäkin tunnettu Jussi-Pekka Alanen esitti näkemyksen, että pahimmat riskit olisivat Vantaan ja Helsingin yhdistämisellä. Suurkaupunki saattaisi tulpata koko alueen kehityksen. Yhtä lailla Alanen totesi vapaaehtoisuuden tien olevan ohi ja esitti omaa metropolivaltuustoa, joka voitaisiin valita suoralla vaalilla esimerkiksi kuntavaalien yhteydessä. Metropolihallinnolla pitäisi hänen mukaansa olla myös tehtävien toimeenpanon edellyttämä verotuspohja.
Itse pitäisin metropolitason toiminnoista ensisijaisena yhteistä maankäytön suunnittelua. Yhdyskuntasuunnittelu on näin laajalla alueella mahdollista vain yhteisen kaavoituksen avulla. Arvioiden mukaan alueellemme tulee muuttamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana 150 000 ihmistä, sijoittuen pääasiassa kehyskuntiin ja tahti säilyy samana vielä toiset kymmenen vuotta. 70% tulijoista työllistyy yksityisille ja julkisille palvelualoille. Aloille, joilla palkkataso on keskimääräistä matalampi, työtä tehdään usein poikkeusaikoina ja tarve toimiville julkisille palveluille on suuri.
Yhteisellä kaavalla on katsottava suuret työpaikkakeskittymät, ihmisten ja tavaroiden kulkemisen päälinjat ja sosiaalinen asuntotuotanto. Kova raha löytää aina paikkansa, mutta tavalliselle duunarillekin on pystyttävä rakentamaan asuntoja ja paljon nykyistä tehokkaammin. Työpaikkojen ja asuntojen on sijaittava mahdollisimman luonnollisessa suhteessa toisiinsa ja koko metropolialueen tulevan rakentamisen pitää tukeutua raiteisiin. Poikittaisliikenne on saatava yhteisin ponnistuksin kuntoon.
Luettelemistani tavoitteista ei juuri kukaan ole eri mieltä julkisesti, mutta käsillä olevassa HeVa-loppuraportissakin todetaan että kahden kaupungin yhdistäminen saattaa lisätä eriarvoistumisen riskiä ja heikentää seutuyhteistyötä. Näin ollen on siis tulkittavissa, että puheista huolimatta on osalle porukasta tärkeämpää, miten kauppakamarin esittelemät tavoitteet palvelutuotannosta etenevät kuin se, miten asukkaat voivat ja maan hallituksen kärkitavoitteeksikin asetettu osaavan työvoiman saaminen metropolialueelle saavutetaan.
Sanon vielä kerran, että alueen asukasmäärä tulee kasvamaan parissakymmenessä vuodessa noin 300 000 ihmistä ja samaan aikaan meillä on ennätysmäärä ikäihmisiä. Toimenpiteet metropolialueella on linjattava ja käynnistettävä nyt, eikä torpattava kehitystä vuosikymmeniksi kahden kaupungin suurhankkeen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti