Juhannuksesta tuli jalkapalloton, kun vetäydyimme Lövhyddanille Sipooseen Pujuilemaan. Yleensä leirikeskuksista löytyy telkka viimeistään ohjaajien tiloista, mutta ei tällä kertaa. Muutoin ei kyllä valittamista ollut. Puitteet kunnan omistamalla tilalla ovat loistavat, kun vielä ilmat suosivat ulkoilua lauantaista eteenpäin. Olisin laittanut heti kuviakin, mutta kun blogger ilmoittaa vain "virhe sivulla", niin pitänee yrittää kuvailla sanoin.
Paikka sijaitsee Kalkkirannassa, suojaisassa poukamassa. Päärakennus on vanha mansardikattoinen kaksikerroksinen huvila, jonka edusta on peitetty liuskekivellä. Kivetyksellä on reilusti pöytiä penkkeineen, kiinteä grilli ja edessä aukeaa suuri nurmikenttä. Kentän yläpäässä on lentopallokenttä, joka on kuin tehty perinteikkäälle petankkiturnaukselle. Turnauksen muuten voitti tällä kertaa joukkue BAH (Böke, Assu, Hanna). Tämä vain ohimenevänä itsekehuna, kultakantahan ei ole vieras joukkueellemme ja samalla terveisiä monivuotiselle joukkueen selkärangalle Juha Walliukselle :) Toisessa päässä nurmialuetta on pieni leikkipaikka ja sitten hiekkaranta. Tontilla hieman ylempänä sijaitsee uudempi hirsisauna, eli lämpimään suihkuun pääsee, mikäli edelliset eivät ole käyttäneet kaikkea vettä. Uimaan voi hipsutella suoraan laituria pitkin. Ei kuitenkaan ollut minulle ajankohtaista, jos sitten elokuulla miettisi varpaiden kastelemista. Paikan voi vuokrata sipoolaiset yhdistykset/seurat ja hinta on naurettava. Ihan vaan vinkkinä, jos haluaa tunnelmallista grilli-iltaa viettää.
Paikka on siis mahtava rentoon yhdessä oloon, chillailuun, kuten tuoreemmat toverit asian ilmaisivat. Porukka on uusiutunut, mutta samalla myös paluuta vanhaan pujuiluun on tapahtunut...Aattoiltana sateen väsyttyä viriteltiin nuotio rantaan ja laulettiin ja istuttiin lämmittelemässä. Ja mikäs muu se sieltä kuin Jussin pussit. Ei siis Juhannuksen kaljakassi, vaan tuplaviuhahdus, reipas nuotion ympärijuoksu ja pulahdus. Toisella kierroksella oli jo naisiakin mukana. Deja vú - tästä kuulin jo -98 puhelimen välityksellä. Taitanevat vanhat juoksijat jo viettää aikuisten juhannuksia housut jalassa, mutta onneksi on uusi sukupolvi kasvamassa. Muutoinkin tuntui pitkästä aikaa, että tulevat vuodet ovat hyvissä käsissä. Järjestöelämän aaltoliike on taas menossa rantaa kohti vaahtopäinä.
Merellisen ensikasteen sai myös MEIDÄN VENE! Pohjois-Karjalan sisävesillä seilaillut Yamarin matkasi peräkärryllä torstaina Vantaalle ja heti neitsytmatkalle Sipooseen. Mistään jahdista ei puhuta, vaan ukkini pienestä avoveneestä, jossa on 20 heppanen perämoottori vauhtia antamassa. Juuri sopiva Assun kalatarpeille ja koko perheen saaristoretkille. Olisi ensi hetkistä kuviakin, mutta kun edelleen on se virhe sivulla. Oma lomani alkaa reilun viikon päästä ja sitten olisi tarkoitus pakata eväskorit ja hypätä veneeseen. Eevi tosin on koko ajan menossa laivaan, mutta se on hieman harhaanjohtava ilmaus.
Nyt kuitenkin juhlat ovat ohi ja vielä viikko töitä ja reissut Tukholmaan&Tampereelle edessä. Kaikki suosikkini ovat jo rähmäköineet EM-kisoissa, joten toisella silmällä seurailu riittää. Italialle pienellä lipulla liputan, mutta voisi Turkkikin räjäyttää potin, vaan eipä taida olla mahdollisuuksia pidemmälle. Hauskempaa on kuitenkin päästä taas vuoden tauon jälkeen sanomaan paksulla ällällä ja leveällä w:llä Wimbledon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti