Vähän Vantaan kunnallispolitiikkaa väliin. Eilen istuttiin asukaspalvelu- ja vapaa-ajan lautakunnan porukoiden kanssa pari tuntia miniseminaarissa pohtimassa vuoden alussa aloittaneen toimialamme näkymiä. Uutena toimialajohtajana aloitti Timo Juurikkala (vihr.) ja vaikka valintaan toki liittyi kaikenlaista puoluekantavääntöä, niin minä olen kyllä tyytyväinen. Juurikkala on pitkään istunut valtuutettuna ja ainakin vielä ote virkamiehenä olemiseen on mukavan rento ja tuore. Tosin olen hyvin tyytyväinen muihinkin "oman" sektorimme johtaviin virkamiehiin.
Ihan selvillä en ole vieläkään uuden toimialan nimestä, mutta jotain tekemistä sillä on osallisuuden ja asumisen kanssa. Erilaisia asukkaille suunnattuja palveluita on nyt niputettu saman katon alle valtavasti, mutta toisaalta niin pitääkin, jos todella halutaan eri tavalla organisoida asukkaiden tarpeisiin vastaavia toimintoja. Tulosalueraja-ajattelu on menneen talven lumia. Erityisesti odotan yhteistyöltä paljon pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden hoidon osalta. Jotta työ on todellakin tehokasta, niin myös poliittiset päätöksentekoelimet pitää uudistaa. Kahdesta lautakunnasta on tehtävä yksi. Tärkeä huomio eilen oli, että luottamushenkilöiden ajankäytön kannalta asiaa saattaa olla liikaakin. Listoista tulee pitkiä ja kokousvälistä lyhyt, kenellä aidosti on aikaa perehtyä taustoihin? Mikäli yhden lautakunnan malli toteutuu, niin henkilövalinnoissa pitää kaikissa ryhmissä olla tarkkana. Enää ei ole "helppojen asioiden" vapaa-ajan lautakuntaa, jonne pääsee ilmoittamalla halukkuutensa (tämä ei koske Vantaan demareita, jossa kaikista valinnoista onneksi vielä äänestetään).
Juurikkalan selkeä lempilapsi on osallisuuden edistäminen, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Vantaalla on aluetoimikunnat, jotka ovat aika tuntemattomia ja hieman hukassa funktionsa kanssa. Aluetoimikuntien toimintaa tai mallia tullaan uudistamaan ja muuttamaan. Eilen vielä heiteltiin ajatuksia siitä, mikä voisi olla hyvä tapa tuoda aluetoimikunnat arkeen. Itse tukisin sekamallia, jossa pohjarakenteet olisi resurssoitu kaupungin toimesta, joitain ihmisiä nimitettäisiin koko valtuustokaudeksi ja joka toimikunnalla olisi oma vastaava virkamies ja itse toimintaa voitaisiin järjestää alueen yhdistysten, vapaiden toimijaryhmien, yksittäisten asukkaiden jne. aloitteesta, tarpeesta ja toiveesta. Ikäänkuin luotaisiin raamit neljän vuoden mittaisille alueellisille kumppanuushankkeille. Toimijat saattaisivat vaihdella hankkeen etenemisen mukaan, "pohjaporukkaa" lukuun ottamatta. Näin ollen määrittävä tekijä ei olisi ainoastaan asuinalue, vaan jokin yhteinen projekti/hanke. Projektit olisivat varmasti hyvin erilaisia. Joku voisi haluta kunnostaa leikkipuiston, toinen kasata "iskunyrkin" kaavoitusasioihin ja kolmas käynnistää lähiöteatterin.
Netin käytön mahdollisuuksia on myös kartoitettava. Juurikkala kuulosti eilen idearikkaalta erilaisten menetelmien suhteen ja jotenkin tuli luottavainen olo. Jos todella löytyy tekemisen meininki ja rohkeus kokeilla vähän kaikenlaista, niin kultajyviäkin löytyy. Ja mä haluan jatkaa uudessa lautakunnassa! Asiakokonaisuudet ovat kutkuttavan mielenkiintoisia. Siis luotan, etteivät porvarit saa tahtoaan läpi ja jatkaisimme toimialan asioiden käsittelyä kahdessa puljussa.
2 kommenttia:
Kuulostaa mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta! Vantaan malli on kyllä niin toisenlainen kuin Espoon, että sitä on vähän vaikea hahmotttaa.
Osallisuusteemaa olen itsekin tässä pohtinut. Pitää muistaa tosiaan että osallisia asioiden valmisteluun ja vuorovaikutukseen voivat olla kaikki kuntalaiset, eivät vain ääni-ikäiset eli myös lapset ja nuoret.
Netti ja sen kehittäminen, kuten muunkin teknologian kehittäminen ihmisten tarpeita palvelevaksi on tärkeä tavoite. Viime aikoina on myös ollut paljon kirjoituksia, joissa on tuotu esiin, että Suomi on enemmänkin jäljessä tässä kuin edellä. Harmittavaa.
Tsemppiä!
Täällä nuorisotoimenjohtaja Eija Ahola on jo pitkään pitänyt esillä lasten- ja nuorten kuulemista ja osallisuutta parantavia hankkeita, mutta on tosi vaikea asia. Nuorisovaltuustovaaleissa äänestysprosentti sentään nousi lähes 30%, mutta uusia keinoja on työläs keksiä. Mutta tässäkin luotan siihen, että jos kaikkea kokeillaan ja tarjotaan mahdollisimman monia tapoja, niin pisaroista muodostuu vähintään lampi.
Vantaan malli aluetoimikuntineen on tosiaan poikkeava muista isoista kaupungeista. Laki on vaan aika jäykkä toiminnan parantamiseksi. Valtuustolle kuuluvia asioita ei voi siirtää alueelliseen päätöksentekoon, vaikka se asukkaiden kannalta saattaisi olla mielekästä ja toisi vaikuttamiskeinot useamman ulottuville. Siksi itsekin olen kallistunut kuvailemaani kumppanuushanke-ideaan.
Lähetä kommentti