Nyt taas ärsytyskynnys ylittyi ja olen vuorokauden puhissut itsekseni. Sain eräältä jäseneltä viestin, jossa tiedusteltiin miksi henkilöt X ja Y olisivat hyviä puoluekokousedustajia, kun emme tiedä heidän pj-kantaansa ja se kun on kuulemma ainoa syy äänestää. Argh. Hämeenlinnassa toki käydään mielenkiintoinen henkilövaali, mutta sen lisäksi listalla on mm. piirijärjestöjen sääntömuutokset, 5 asiakirjaa ja 444 aloitetta. Jos edustajalla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin kantansa puolueen puheenjohtajaksi, niin hyvinkö meillä sitten menee? Ei edes väliä ketä tukee puoluesihteeriksi tai varapuheenjohtajiksi. Tosin vpj. kisaan on vaikea ottakaan kantaa, kun ehdokkaista ei ole varmuutta. Osa nyt pj-kisassa mukana olevista varmasti siirtyy eri sarjaan vielä ennen kesäkuuta tai viimeistään kokouspaikalla.
Jos puoluekokouksella ei "rivijäsenen" näkökulmasta ole muuta merkitystä kuin valita uusi puheenjohtaja, joka sitten ilmeisesti yksin pelastaa Suomen ja sosialidemokratian, niin pikkuisen voisi rahaa säästää ja järjestää vain kahden tunnin pyrähdyksen vaikkapa HTY:llä. Ja toisaalta vahvistui taas käsitykseni, että suuri muutoksemme tapahtuu vain ajan kanssa sukupolven vaihdoksen myötä. Valitaan johtopaikoille ketä tahansa, niin valinta on enemmän mediaa ja vaalimenestystä varten. Perustyö osastoissa ei muutu miksikään. Vaikka kuinka yrittää puhua muista asioista, niin äänestyspäätös näemme perustuu helposti vain henkilövalintoihin. Eikä nyt varmaan tarvitse alleviivata, että ko. ihminen ei hakenut ehdokasta, joka tukisi naista, puhumattakaan nuoresta.
Haluaisin, että puoluekokoukseen pääse ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla osana järjestöllisiä ja sisällöllisiä uudistuksiamme. Omilta ehdokkailtani (äänestin muitakin kuin itseäni) vaadin ehdottomasti kokemusta puoluetoiminnastamme eri tasoilla ja jonkun alan substanssiosaamista. Ja äänestin juuri näistä syistä täysin eri tyyppisiä ehdokkaita, jotka vieläpä kaikki tukevat eri puheenjohtajaehdokasta. Joku voi pitää minua täysin taktisesti kyvyttömänä, mutta nyt on mielestäni muitakin tärkeitä asioita esillä, kuin pelaaminen oikein.
Pidän kuitenkin edelleen peukkuja itselleni ja toivon, ettei valinta kaadu pj-kantaani. Asiakirjoista olen lukenut kokonaan vasta työelämää koskevan pumaskan ja aloitteista käsiini olen saanut vain asumista ja maankäyttöä koskevat paperit. Työelämä-asiakirjan kanssa on vähän sama ongelma kuin aina ennenkin, asiaa on niin paljon ja joka kantilta, ettei oikein mistään saa otetta, eikä kertalukemisella mitään jää mieleen. Ansiokasta tekstiä ja hyviä linjauksia sinällään, mutta terävämpiä kärkiä kaipaisin. Palaan asiakirjoihin varmasti myöhemmin, kun olen paremmin tutkiskellut ja ylipäätänsä saanut paperiversiot kaikista. Netin käyttö on jees, mutta monisivuisten tekstien lukeminen ja jäsentäminen ruudulla on todella raskasta ja hankalaa.
2 kommenttia:
Ei se vain sitä valintaa varten ole mutta kyllähän se merkittävin asia on. Sitäpaitsi ei pj-valinta ole irrallaan mistään poliittisista kysymyksistä vaan kyllähän se, ketä ihmiset puheenjohtajaksi kannattavat, heijastaa sitä millaista SDP:tä ja Suomea he haluavat (ainakin toivottavasti). Onko se nyt niin paha asia, että jäsenistö aktivoituu sen johdosta että puheenjohtajasta kerrankin on syntynyt aito kisa?
Kun nyt jäsenistö ei pääse puheenjohtajasta suoraan äänestämään niin minusta se on aivan kohtuullinen toivomus että saisi sitten äänestää edes välillisesti - eli ehdokkaita jotka kannattavat samaa puheenjohtajakandidaattia. Onneksi Espoossa ja Helsingissä on saatu ehdokkailta aika kattavasti tiukattua pj-kannat.
Tottakai on hyvä, että kisa synnyttää keskustelua ja ihmisillä on oikeus tietää äänestämänsä ehdokkaan pj-kanta, mutta jos se on ainoa peruste äänestää, niin uudistuuko liikkeemme? Jos vähäänkään tuntee "omaa porukkaansa", niin tietää mitä sanoa saadakseen ääniä.
Olen samaa mieltä, että kanta myös jotain heijastelee, mutta ei ehkä noin voimallisesti kuin esitit. Esimerkiksi voisin kuvitella, että minun ja sinun näkemykset tulevaisuudesta ovat hyvin samankaltaisia vaikka tuemme eri pj-ehdokkaita. Ei kai kukaan muutoinkaan ole 100 % samaa mieltä kaikesta oman ehdokkaansa kanssa. Ja toisaalta ehdokkailla ei ole niin järisyttäviä eroja. Paitsi ulkoisia, jos otetaan ääripäät. Ajatellaan, että valittua tulisi 30-50 vuotias nainen. Olisi valinta kuka tahansa ehdokkaista, niin tuskin katastrofia kävisi. Pieniä painotuseroja, mutta nekin hukkuvat, kun pj. ei kuitenkaan yksin kaikkea päätä, eikä ek-ryhmä mihinkään katoa.
Ehkä mun pitäisi olla fanaattisempi henkilövalintojen merkityksen suhteen, mutta kun en usko millään, että meidän liikkeemme on yhden valinnan varassa.
Lähetä kommentti