Idän suunnitelmat

Kuntsi,Sillanpää,Penttilä,Paajanen

Ilta istuttiin kaupunkisuunnittelua pohtimassa, nimenomaan Helsinki-Vantaa-Sipoo näkökulmasta. Hannu Penttilä esitteli Helsingin visioita, joita kyllä tuen edelleen lämpimästi. Ainahan pelkoja voi lietsoa ja pahinta pelätä, mutta aika luottavaisin mielin olisin myös hieman idempänä asuvana. Erikseen nousi esiin peruslinjaus helsinkiläisestä tavasta kaavoittaa alueet 40-40-20, eli 20 % ara-tuettua, 40 % välimällia (osa-omistus, hitas jne.) ja 40 % kovan rahan asuntoja. Näin ollen joka alueen monimuotoisuus on niin turvattu kuin mahdollista on.

Työpaikkarakentaminen on myös esillä, eli nukkumalähiöitä ei pitäisi syntyä. Vantaan puolelta kaupunkirakenteen tiivistäminen rajan pinnasta onkin ongelmallisempaa johtuen lähinnä maapohjan hankaluudesta, suojelualueista ja isoista liikenneväylistä. Yhteistyötä yleiskaavan laadinnan osalta tämä ei onneksi hidasta. Kiire nimittäin on, mikäli kolmen kimpassa aiotaan yleiskaava saada vahvistettua ennen uutta maakuntakaavaa.

Helsingille raidevaihtoehto on selvä, metro. Itse lämpenen samalle kannalle. Kuten Penttilä totesi, jos metroon sitoudutaan, ohjaaa se muuta rakentamista tiiviiksi ja kaupunkimaiseksi. Siten myös luonnolle jää oma tilansa. Yhteisen kaavatyön toivottiin ratkaisevan myös Östersundomin natura-alueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien alueiden kohtalon. Sipoonkorven kansallispuistoa oltaisiin molempien johtajien mukaan valmiita kiirehtimään. Itse en ole vieläkään ihan varma mitä ajatella kansallispuistohankkeesta. Kuten taannoin tännekin kirjoittelin, haluaisin saada vastauksen mitä hankkeella tavoitellaan. Halutaanko metrolla saavutettava ulkoilualue vai halutaanko turvata luontoarvot?

Herrat eivät myöskään nähneet estettä metron "pistokkaalle" Mellunmäestä Hakunilaan. Sivuraide kuitenkin vaatii Hakunilan muun rakentamisen ja kehittymisen etenemistä. Alue kuitenkin odottelee bussivarikon siirtoa, joka junnaillee omissa päätöksentekoelimissämme. Uudisrakentaminen ja kaavailtu kaupan keskittymä toisivat alueelle uusia asukkaita toistakymmentä tuhatta pitkällä tähtäimellä ja se puolestaan tarkoittaa palvelutarjonnan (ja tarpeen) kannalta ihan eri  tilannetta kuin nyt.

Hakunilan suuralueen kasvu on kuitenkin "peanuts" verrattuna Östersundomin alueen suunnitelmiin. Penttilä lätkäytti tiskiin 55- 80 000 asukkaan määrän vuoteen 2050 mennessä. Hyvällä suunnittelulla varmasti mahdollista, mutta hurjalta tuntuu. Vaikka maita pakkolunastettaisiin ja tontteja pilkottaisiin kokonaan uusien alueiden lisäksi, niin silti vähän ihmettelen mihin kaikki väki sopii. Viittaan kuitenkin tekstini alkuun; suunnitelmat vaikuttavat tasapainoisilta, kiirehtimistä ei suunnittelun osalta ole ilmassa ja tavoite on kaikkien osallisten kesken käydä kokonaisuutta läpi monella eri tasolla. Metropolialueen kaupunkimainen, myös julkiseen liikenteeseen nojaava, kasvu itään alkaa näyttää todelliselta.