Vietin päivän Keskustan puoluekokouksessa Lahdessa. Huh. On oikeasti vaikea muotoilla sanoiksi päässä pyörivää ihmettelyn tulvaa. Lähes beljän tuhannen ihmisen "kokous" oli jo itsessään puhutteleva kokemus. Varsinaiseen kokoustyöskentelyyn en nähnyt monenkaan osallistuvan ja tokkopa se itseisarvo kansanjuhlassa onkaan. Henkilövalinnat olivat suuressa roolissa koko päivän, eikä ihme, kun koko johto vaihtui. Suuria tunteita oli puolin ja toisin. Väyrynen oli pj-ehdokkaista ainoa, joka ei kiitospuhetta pitänyt, ei liioin onnitellutkaan ketään. Yhden naisen näin murtuneena itkevän, kun Jarmo Korhosen murskatappio varmistui. Ja niin valtaisaa iloa en ole nähnyt missään puoluekokouksessa aikoihin, kuin nuorten naisten Kerttu-verkoston tyypeillä oli, kun uusi vpj. Saarikko oli tullut valituksi. Huudosta ja halailusta ei meinannut tulla loppua. Sinällään nuorekas johto ei kyllä kuvasta mitenkään puolueväen tilaa. Ainakaan ikääntyvällä sos.dem. liikkeellä ei ole mitään hävettävää eikä hätää ikäjakautumansa puolesta verrattuna tämän päiväiseen puoluekokousväkeen. Keppiin nojaavia harmaapäitä oli sadoittain liikkeellä. Aamupäivällä erityisesti luulin eksyneeni eläkeläisten kesäpäiville.
Varsinainen syy läsnäolooni oli PAMin ständi. Suurhallissa oli minimessut, kun järjestöjen lisäksi näytteilleasettajina oli mm. kipukoukun myyjä ja Hairstore, jossa porukka kävi tukkaansa käherryttämässä ja ostelemassa tarjouslakkaa. Karkkia kyllä meni, mutta hallitusohjelmatavoitteet eivät meinanneet kelvata. Facebookin puolella seinälläni käynnistyi keskustelu, kuinka tämän päivän Suomessa sukupuolella ei ole väliä, ei ainakaan pääministeriä valittaessa. Jaa...Uskallan olla hyvin eri mieltä. Toki ihan lehdistönkin suhtautumisen perusteella, mutta erityisesti maan suurimman puolueen terävimmän kärjen (sitä kai puoluekokouksessa on) keskusteluiden perusteella. Esitteemme kannessa on teksti: "Tasa-arvoa vanhempainvapaisiin! Isän vuoro jäädä kotiin." Tuosta käynnistyikin monta keskustelua, joiden ydin oli, että naisen tehtävä on hoitaa lapset. Perusteluina käytettiin muun muassa 1) Jonkun pitää tienata rahat juuri rakennetun tai hankitun talon lainoihin (siis isän) 2) Lapset, kuten linnunpoikaset, leimautuvat äitiin 3) Nykynaiset eivät vaan kestä lapsen itkua ja haluavat päästä helpolla. Puheenjohtajakandidaatteja kehuttaessa eräs totesi pöntöstä käsin, ettei näissä hommissa nainen pärjää. Eikä siinä mitään, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta olisi hölmöä kieltäytyä näkemästä edelleen sukupuolen kautta määrittyviä asenteita ja odotuksia, vaikka paikoitellen tilanne onkin lähellä optimaalista.
Samanlaisen "ei tänäpäivänä..." keskustelun saisi myös aikaiseksi, jos vain yhdellä lauseella viittaisi kaikkeen tänään ammattiliitoista kuultuun. Aika moni kävi ilmoitusluontoisesti toteamassa, että ammattiliitot ovat turhia ja pelkkä riesa, jotka hankaloittavat kunnon ihmisten elämää. Ja muutama totesi perään, että suurin syntimme on, että tuemme vain "sossuja". Käsitykseni vain vahvistui, että ay-liikkeen yhteiskuntavaikuttamista tukeva puolueille osoitettu tuki menee aivan oikeaan paikkaan, kun se kohdistuu painottuen vasemmistopuolueisiin. Miksi ihmeessä vaikkapa PAM tukisi puoluetta tai ehdokasta, jonka mielestä ammattiliitot pitäisi ajaa alas? Yksittäisten ihmisten mielipiteillä ei yleensä ole painoarvoa, koska joka puolueesta löytyy vaikka mitä viheltäjää, mutta useamman sanojan joukko antaa jo kuvaa syvemmästä virrasta. En usko, että SDP:n puoluekokouksessa kukaan kävi murjomassa liittoja tai, että vastaavaa perustavanlaatuista antipatiaa koettaisiin ensi viikonloppuna Vasemmistoliiton puoluekokouksessa.
Kyllä näillä puolueilla on valtavia eroja, kun lähempää tutustuu. Jos kuvaa rakentaa vain toimittajien valikoiminen otosten läpi muutaman johtohahmon kautta, niin mössöksi menee, mutta todellisen "karvahattuosaston" tapaaminen tekee hyvää. Jokainen puolue sanoo olevansa kansanliike ja väite pitää täysin paikkaansa. Jokainen puolue kasaa toimintaansa tietyn joukon kansasta, joka puolestaan mielipiteillään edustaa laajemmin omaa lähiympäristöään ja arvomaailmaansa. Tänään näin otoksen Keskustan kansanliikkeesta ja äärikonservatiivisista vanhuksista. Ei käy kateeksi harvalukuista, mutta yllättävän vaikutusvaltaista nuorempien toimijoiden joukkoa, jonka hartioilla puolueen julkikuva on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti