Muutama tunti sitten vietimme viihdyttävän hetken sirkuksessa. Tiedätte ne koulujen kenttiä kiertävät pikkusirkukset, joita pyöritetään suurin piirtein kahdella suurella perheellä. Pop cornin myyjä onkin akrobaatti ja lipunmyyjä nielee tulta. Tämän kertainen oli nimeltään Caliba ja paikkana Rajakylän urheilukenttä, lähipalvelua siis.
Kaikenkaikkiaan kyse on tietysti elämyksestä, ei maailmanluokan tempuista. Hattara, pillimehu, popparit, kissan silittäminen ja valot jäävät mieleen, esiintyjille taputtaminen on hienoa. Tunnelman luomisessa pienet intiimit sirkukset onnistuvat loistavasti, sitä ei käy kiistäminen. Esiintyjät ovat juuri sopivan taitavia salpaamaan kolmevuotiaan hengityksen ja kaikessa huokuu vanhempaa viehättävä kiertueromantiikka. Hetkessä tyhjälle kentälle on ilmestynyt sinipunainen teltta, asuntovaunuja, hurjaa meteliä pitävä generaattori ja ennenkaikkea tuoksut ja puheensorina - ja yhtä nopeasti kaikki on taas poissa, uusi kenttä odottaa.
Illan ensimmäinen esiintyjä saapui numeronsa jälkeen katsomoon noin vuoden ikäisen taapertajan kanssa. Pelleä avusti toinen pieni sirkusperheen kasvatti. Miltä lapsen silmin näyttääkään äiti roikkuessaan teltan katosta villisti pyörien, aplodien saattelemana? Ja mihin lapset lopulta elämässään päätyvät. Jatkaako Caliba elämäänsä oikeasti noiden naperoiden voimin? Voisinpa olla näkemässä saman ryhmän parinkymmenen vuoden päästä.
Kaiken muun lisäksi jossain välissä on myös harjoiteltava. Vaikkeivat illan esiintyjät taidoillaan varmasti Moskovan sirkuksen ovia kolkuttelisi, niin huima määrä treenitunteja on silti takana. Ainahan kaikki näyttää helpolta ja moni osaisi omasta mielestään saman. Samat kaverit toki myös voittaisivat MM-lätkässä joka vuosi maalikuninkuuden, juoksisivat Keskisalon suohon ja näyttäisivät Phelpsille kantapäitä. Joka tapauksessa lapsenmielisesti haltioiduin jälleen kerran illuusioista ja ilma-akrobatiasta ja useamman kerran huomasin olevani ainoa (valomiestä lukuunottamatta), joka taputti tauotta.
Vuoden päästä taas saapuvat uudet kulkijat. Eevi malttakoon ja muistelkoon tätä iltaa, kuten vuosi on mietitty edellistä kertaa. Ja minä itse toivon jaksavani taas työntäyteisen vuoden niin, että mieli on avoin sirkukselle. Aikuinenkin saa ihastella. Kun se taito häviää, on moni asia pielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti