Hyvää joulua!

Tänä vuonna emme lähettäneet perinteisiä joulukortteja lainkaan, vaan lahjoitimme "korttirahoilla" petivaatteita orpokotiin Tshetsheniaan. Kirkon ulkomaanavun sivuilla voi käydä lahjoittamassa joulumieltä konkreettisen lahjan muodossa. Vielä ehdit!

Hyvää joulua ja rauhallisia hetkiä Eijan runon sanoin:

Piparkakkutalo

pienin käsin koristeltu

kätköissään tekemisen riemu

yhdessä rakennettu

Hiljennyn hetkeksi

jätän arjen askareet

ojennan käteni - tartuthan siihen

Eheytetty koulupäivä

Tovi sitten kirjoittelin luokanopettajien liiton ylläpitämään properuskoulu-blogiin tekstin siitä, miten minun mielestäni peruskoulua voisi uudistaa. Näkökulmia on monia, mutta tässä tekstissä keskityn eheytetyn koulupäivän puffaamiseen.

Kolmannen sukupolven koulupäivä

Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.

Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.

Sipoo ei ole siltojen rakentajan maineessa, mutta tässä asiassa kunnalla olisi tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Mukava-hankeessa alusta asti mukana olleella Etelä-Sipoon koululla on monivuotista osaamista ja loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.

Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.

Isommat ja pienemmät joulumarkkinat

Aamupäivää vietettiin vaalipäällikkö Miian (kuvassa vas), Tarmon ja Hetan kanssa Myyrmäen joulumarkkinoilla vaalihommissa. Jaettiin joulukortteja ja korvapuusteja. Kokoomuksella on ehkä korvat...

Väkeä riitti ihan mukavasti, mutta vähän jäin pohtimaan, mikä ero näissä oli syysmarkkinoihin. Jos ei huomioida sitä, että leipomoyrittäjät möivät nyt myös joulutorttuja, tai että muutamalla pöydällä oli tonttuja, niin aivan samat kauppiaat ovat joka markkinoilla, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Harmillista siksi, että henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon käsityöläismyyjäisten tai -markkinoiden hengestä, tunnelmasta ja usein uniikista valikoimasta.

Kotimatkalla sitten täysin yllättäen törmäsinkin pikkuruiseen joulupajaan käsitöineen; emalia, posliinia ja keramiikkaa. Aivan kotiristeyksemme kohdalla oli kyltti "joulupaja, Rajakyläntie 26". Tytöt sopivasti nukkuivat takapenkillä, joten ajoimme pari sataa metriä talomme ohi kohti suhteellisen suurta omakotitaloa. Takapihalla tosiaan oli tunnelmallinen joululahja-aitta sisustettu huvimajaan. Ilmeisesti talon asukkailla on erilaisiin sisustus yms. tuotteisiin erikoistunut yritys, jonka tehtaanmyymälä on Porvoossa ja nyt joulun aikaan he ilahduttavat naapurustoa kotikutoisella lähimyymälällä. Loistava idea! Sisäänkäytyäni tuntui, että on pakko ostaa jotain jo ihan sen takia, että oman kylän ihmisiä on kannustettava jatkamaan (ilmeisesti) perinnettä. Pukin konttiin löytyi lahjoja tädille ja siskolle, vieläpä aika edulliseen hintaan.

Virallisestihan asumme lähiössä, mutta ei lähiö aina ole tunteeton talorykelmä. Pienet asiat, kuten joulupaja takapihalla, luovat yhteenkuuluvuutta ja mukavuutta. Eihän tämä hassumpi paikka olekaan!

9.1. lähestyy

Palaan töihin 25 päivän päästä! Tuntuu epätodelliselta, innostuneelta, pelokkaalta ja vähän kaikelta siltä väliltä. Jäin äitiyslomalla 21.6.2004, eli lähes 2,5 vuotta sitten. Aivan valtava elämänmuutos on tapahtunut parin vuoden aikana, vaikka tuntuu, että tässähän tämä arki on vaan rullannut.

Kesäkuussa -04 ei ollut vielä mitään tietoa Hetan "erityisyydestä", toinen lapsi ei todellakaan ollut edes mielen vieressä ja ajattelin palaavani töihin joskus syksyn -05 aikana. Vaan elämä päätti heitellä vähän eri tavalla ja erilaiset vapaat ovat jatkuneet tähän saakka.

En ajatellut palaavani nuorisosihteerin tehtäviin, mutta niin nyt kuitenkin asian laita on. Tammikuussa Next Step- messuille...Kuusi vuotta sitten oli SAKKI:n leivissä ja messuilla talkoolaispäällikkönä. Kovin pitkälle ei ihminen elämässään pääse, vaikka kuinka pyristelisi :)

Miltä paluu tuntuu, on vakiokysymys. Olen innostunut, pääsen aikuisten ihmisten pariin tekemään asioita, joista yleensä saa jotain palautetta, saan lämmintä ruokaa (lähes) joka päivä, eikä kukaan kuolaa kaikkia vaatteita (yleensä). Toisaalta taas huomaan pitäväni Eeviä varastoon sylissä. Tammikuussa en enää voi juoda aamukahvia toista tuntia ja pitää pikku akkaa hönnöttämässä kainalossa. En pääse näkemään leveää, suuren onnistujan hymyä päiväunien jälkeen. Tuntuu siis myös äärettömän haikealta.

Oikeastaan enää joulureissu pohjoiseen ja sitten onkin töiden vuoro. Paniikkia ilmassa. Miten hyödynnän vielä jokaisen hetken?!

Juhlia ja konttausta

Taas on vierähtänyt viikko edellisestä postauksesta, saamatonta, pahoittelut vakkarilukijoille! Kiireettä siis pitänyt.

Viime perjantaina oltiin tyttöjen kanssa Tikkurilassa, Vernissassa Vantaan Demariakatemian perinteisissä työväen iltamissa. Mukava ilta. Itse pääsin täydentämään valtuustoryhmää ja esittämään mäntypistiäistä :) Lisäksi lonkalta heitellen juonsin, ohjelma kun eli vielä väliajallakin. Ei kukaan suoranaisesti valittanut, joten kai sujui tarpeeksi jouhevasti. Ehdottomasti illan tähtihetki oli kuitenkin "Kosmiset kolmoset", eli miesvoimistelijat Koivukylästä. Huumorilla höystettyä kalsarivenyttelyä, jota ei todellakaan kannata kokeilla kotona. En kerro enempää, jos show vielä vaikka päätyisi joihinkin muihinkin juhliin ihmisiä ilostuttamaan.

Lauantaina olin kunnolla juhlimassa. Vanha rakas sulkapalloseurani ÖIF, Östersundom idrottsförening, täytti kunnioitettavat 30 vuotta. Söderkullan koululla oli juhlaillallinen puheineen ja muistamisineen. Oli mahtava tavata vanhoja pelikavereita, joitakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eikä mitään vaivautuneisuutta, niin paljon aikanaan kuitenkin oltiin yhdessä treeneissä ja kisoissa, että sama taajuus löytyy tauonkin jälkeen. Varsinaisen juhlan jälkeen valikoitunut joukko jatkoi tilausbussilla Helsinkiin, Amarilloon. Puolentoista vuoden välein ryyppäminen ( = muutama Kelkka + valvomista) on tosi halpaa. Ja todella hauskaa! Toipuminen tosin vei alkuviikosta parhaan terän.

Tänään pientä hemmottelua myös, aamu alkoi kampaajalla ja Eevi oli mummilassa. Jatkoin suoraan eduskuntaan puolueen asunto- ja maapoliittisen työryhmän kokoukseen. Siis sitä varten en käynyt kampaajalla, vaan vanhentuneen värin ja ylikasvaneen mallin - takaisin asiaan. Käsittelimme vaaliohjelmatavoitteita, joista tärkeimmiksi noussee asumistukijärjestelmän uudistaminen, asunnottomuuden hoito asumisen sisältöpalveluin ja asumisen hinta. Toki erilaisia painotuksia, juonteita ja vivahteita on paljon, mutta niistä tarkemmin, kun jotain vahvistuu. Etten lörpöttele omiani.

Huomenna kokoontuu jälleen tukiryhmäni. Metalliliiton tiloissa klo 17.00. Teretulemast! Postitetaan joulukorttiani, joka tuli maanantaina painosta ja käydään läpi tulevia ja työn alla olevia juttuja.

Ja loppuun viikon kovin uutinen: Eevi konttaa! Oppi siirtelemään kaikkia raajoja jotenkin järjestyksessä viime torstaina. Ilman vaippaa, polvet paljaina sai juonesta kiinni ja ihan muutamissa päivissä varmuus kasvoi huimasti. Nyt konttailee jo tyytyväisenä, paitsi jos tulee kiire vaikkapa johdon luo, niin turvautuu vauhdikkaampaan ryömintään. Istualtaan laskeutuu myös nätisti kontalleen, eikä töpsähdä nenälleen kuten aiemmin. Ja samaan aikaan alkoi pystyyn pönkeäminen, vaikkapa Hetan vatsaan tukien. Vaunuissa seisoi kahvilan pöytää vasten, kun tuli himo tonnikalaruisleipään.

Kokoomuslaista linjakkuutta

Yksityisillä aloilla naisten keskituntiansio on noin 2 euroa miesten palkkoja pienempi. Akateemisesti koulutetut naiset tekevät akateemisesti koulutettuja miehiä enemmän pätkätöitä. Akavaa luotsaavat pitkälti Kokoomuslaiset. Välikysymyksen työelämän tasa-arvosta voi silti hyvin tehdä kirkkain silmin. Samalla voi syyttää työmarkkinajärjestöjä liiallisesta ulkoparlamentaarisesta vallasta. HÄH?

Sauli Niinistö painokkaasti kieltäytyy, kieltäytyy jopa kommentoimasta, koska on kieltäytynyt niin selvästi. Niinistö asettuu ehdolle Uudenmaan vaalipiiriin tuleviin eduskuntavaaleihin. HÄH?

Muita suoraselkäisyyksiä kannattaa tsekata Demarinuorten joulukalenterista, on aika hupaisa.

Joulu on jo ovella

Joulukuu, eli jouluun ei ole kuin muutama huonosti nukuttu yö.

Viime viikolla oli Hetan päiväkodissa puurojuhla. Ensimmäinen puurojuhla, aika jännää. Oli mukava tavata muiden vanhempiakin, kun en ehtinyt syksyllä vanhempainiltaan. Ryhmä vaan on niin pieni ja monikulttuurinen, ettei meitä ollut "tätien" lisäksi kuin 5. Hämyisissä tunnelmissa riisipuuroa, glögiä, pipareita ja joulumuori tottakai. Heta sai adventtikynttilän ja Eevi pelikortit ja ksylitolipastilleja...Rasiasta taitaa aika pitkään olla enemmän iloa helistimenä :)

Eilen leivottiin Sipoossa ensimmäiset piparit. Heta kauli ja Eevi tökötti. Tai paineli Hetakin ja teki sormenreikiä, mutta kaulin oli selvästi homman paras osa. Varsinkin kun kahva irtosi ja sillä pääsi nuijimaan otsaa. En ole vielä päässyt yli vaiheesta, jossa leipomisessa kivointa on taikinan syöminen - no, se ei varmaan periydy, sillä Hetan mielestä taikinamöykyt oli hirvittäviä. Yksi rutistus nyrkkiin ja vauhdilla kanveesiin. Eevillä puolestaan meni hermo, kun muotti jäi sormiin kiinni ja mummi kielsi rutistelemasta uunia odottavia pipareita lyttyyn. Hauskaa oli. Kotona ehditään onneksi vielä kerran pitää piparitalkoot ennen pohjoiseen matkaamista. Joulu siis vietetään koko joukolla Pyhän maisemissa.

Sen verran jobin postiakin, että molemmat likat on nyt kuumeessa ja nuhassa. Heta jää huomenna kotiin. Peukut pystyssä, että Eevi nukkuu edes vähän yöllä.