Taas on tänään Helsingissä ryöstetty Siwa. Tekijä jäi kiinni, eikä henkilökunta saanut fyysisiä vammoja. Lähiviikkoina osalla kollegoista ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Alastarossa sama Siwa ryöstettiin kahteen kertaan kahden viikon sisään ja toisella kerralla törkeän tunnusmerkit täyttäen. Meidän lähikauppamme kohtalo on ollut sama pariin otteeseen, sen jälkeen kun kauppojen aukiolot vapautettiin. Ihan yksiselitteisesti ei voi kuitenkaan syyttää pelkkää myöhäistä kellonaikaa, sillä on jo silmiinpistävää, että ryöstön kohteeksi joutuvat aina Lähikauppa oy:n liikkeet. Eikö Alepa-varkauksista uutisoida vai olisiko turvajärjestelyissä olennaisia eroja?
Liikeaikalain muutosten myötä sovittiin työmarkkinaosapuolten erillisellä väkivallanuhan torjunta pöytäkirjalla, miten henkilökunnan turvallisuus tulee taata. Ihan ei ole homma hoitunut työnantajan puolelta nappiin. Aukioloja on laajennettu sen kummemmin sijaintia tai asiakaskuntaa analysoimatta ja ainoa myönnytys on ollut pitää vähintään kaksi myyjää ilta-/yövuorossa. Eräs turvallispäällikkö tosin totesi, että vartijatkin saa paikalle jopa 8 minuutissa. Kahdeksassa minuutissa! Kuka ryöstää kauppaa niin kauan? Ja pitääkö tuo ihan lehdessä kertoa, että aikaa on, vaikka kainalosauvojen kera sitoa myyjä, viedä onnettomat hilut kassasta ja tilata taksi.
Syitä ryöstöille on kolme. 1) Sakkorangaistusten muuntomahdollisuuden poistaminen, 2) Aukiolojen laajentuminen, 3) Lisääntynyt uutisointi, eli seurannan mukaan jokainen lehtijuttu poikii ryöstön lähipäivinä. Kohdan kolme ratkaisu ei voi olla, että jätetään uutisoimatta. Se ainoastaan kertoo siitä, että uutisoinnin mukana saa aina informaatiota, että myyjä on ollut yksin tai molemmat kaksi ovat olleet hyvin nuoria naisia ja kiinnijäämisen riski on pieni. Todellisuudessa iso osa tekijöistä jää kiinni, mutta henkilökunnan henkiset vammat ovat jo syntyneet. Kuinka moni haluaisi työskennellä peläten koko ajan tai jatkaa työtänsä samassa paikassa, jossa on joutunut veistä heiluttelevan narkkarin kanssa kasvotusten?
Ratkaisuksi on vaikea keksiä juuri muuta kuin vartijoiden lisäämistä jopa myymäläkohtaisiksi ja rangaistuskäytäntöjen tiukentamista. Hälytysnapit ja kameravalvonta eivät selvästikään toimi ennalta estävinä toimina. Lisääntyvät kulut toki pienentävät kaupan katetta ja siirtyvät osittain hintoihin. Kuluttajathan halusivat palvelua enemmän, eikä kukaan kai oleta, että sitä palvelua tarjotaan ilmaiseksi, henkikulta vaarantaen. PAMilla ja Kaupan liitolla on jo työryhmä asiaa ajamassa, mutta keskusjärjestötasolta tulee tottakai "vain" suosituksia ja vaateita, mutta käytännön päätökset tehdään yrityksittäin. Nyt on paikallisella sopimisella myös työnantajien puolella näytön paikka; halutaanko retoriikalla saavuttaa vain saneluaseman palkkojen osalta vai onko edellytyksiä oikeisiin tuloksiin työelämän laadun parantamiseksi? Oman tukensa voisi antaa myös tuleva hallitus puuttumalla tiukemmin työsuojeluun ja mainitsemiini rangaistuksiin. Paras apu olisi tietysti toimia siten, että päihde-, talous- ja terveysongelmat kansalaisten keskuudessa vähenisivät, jotta yhä harvempi päätyisi kokeilemaan nurkkakauppansa aseellista ryöstöä.
2 kommenttia:
Alastaro taipuu Alastarolla.
Kiitti! Hyvä, että joku oikolukee :)
Lähetä kommentti