Sairausloma on loppu. Tänään palloilin Peijaksessa jättämässä kepit ja ortoosin ja tapaamassa lääkäriä+jumpparia. Kävely sujui heti aika jouhevasti, pientä kireyttä jänteessä tuntuu, muttei kipua. Kuukauden verran pitää tosin varoa aikalailla ja harrastaa kevyttä kuntoutusliikuntaa. Suunnitelmana on käydä aamuisin ennen töihin menoa vesijuoksemassa, sain synttärilahjaksi 10 kerran lahjakortinkin. Koiven pitää olla priimakunnossa kuukauden päästä, kun lähdemme Assun kanssa katselemaan keväistä Pariisia. Nyt ainakin on hyvin luottavainen mieli, parantuminen vaikuttaa sujuvan aivan käsikirjoituksen mukaisesti.
Vajaa 7 viikkoa kotona meni sittenkin yllättävän nopsasti ja tekemistä riitti niin, että ihmettelen kuinka ehdin jatkossa tehdä töitä kaiken muun ohessa. Vähän on kyllä samanlainen olo kuin vanhempainvapaalta palatessa. Toki aika kotona oli nyt moninkertaisesti lyhyempi, mutta tällä välillä vaihtui työnkuvani. Täysiaikaisesti siirryin 1.3. järjestösihteerin hommiin, siis noin puolessa välissä kotona makaamistani. Uusi nuorisosihteeri sai hyvistä aikeista huolimatta perinteisen perehdytyksen, eli: Soittele jos on jotain, kaikki on kyllä siellä kovalevyllä.
Jännittääkin hippasen. Pitää saada uusista hommista lennosta kiinni, kaikki kevään ja kesän projektit on aloitettu muiden toimesta ja vanhat työt jäivät kunnollisesti siirtämättä. Onneksi oli jo aikoja sitten sovittu, että lähden vielä joihinkin nuorten juttuihin takapiruksi. Siitä syystä matkaankin ensi viikonlopuksi Kiljavalla SAKKI:n liittariin, hupaisaa.
Kotoa käsin oli onneksi päivisin aikaa hoidella kunnallisvaalikuvioita. Osastollamme on tällä hetkellä todella positiivinen ongelma, meillä on nyt 5 ehdokasta varmana, joista yksi on Kimmo Kiljunen. Ja muista tiedossa olevista ehdokkaista minä olen vanhin! Maanittelemalla, kehumalla ja lähes uhkailemalla on haettu eläkkeensaajista ehdokasta, vaan ei ole vielä löytynyt. Keski-ikäisten aukon saavat suosiolla muut yhdistykset hoitaa, siihen meillä ei ole edes kyseenalaisin keinoin mahdollisuuksia, mikä on suuri harmi. Muutoin sanoisin, että hyvältä näyttää tulevaisuutemme, mikäli uudet tulijat malttavat olla muuttamatta pois ja innostuvat aktiivisesti toimimaan myös osastossamme. Pikkuisen on jo elätelty toiveita Kotka-kerhon käynnistämisestäkin, kun nuorempia vetäjiä voisi olla puhuttavissa. Saattaa olla liian aikaista haaveilua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti