18.2.11

Tilaajavastuulaki työn alle ASAP

Alkuviikosta Espoon kaupunki narahti harmaasta taloudesta, ilmeisesti jopa työperäisestä ihmiskaupasta, välillisesti, kun sen käyttämässä siivousyrityksessä paljastui vakavia ongelmia. Tilaajan, eli kaupungin edustaja kuvaannollisesti levitteli käsiään hesarin jutussa ja väitti, ettei tilaajalla ole mahdollisuuksia valvoa alihankintatyötä. Ikävä esimerkki jälleen siitä, että tilaajavastuulaki on viipymättä laajennettava koskemaan koko ketjua ja toisaalta yksittäisten toimialojen nimeäminen rakennusteollisuuden tapaan on paikallaan.

Nykyisin lain mukaan alihankkijan on esitettävä selitys työssä sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Sen sijaan laissa ei ole edellytetä työehtojen toteutumisen valvontaa. Tilaajan valvontavelvollisuuden avulla voitaisiin nykyistä paremmin turvata sopimusten mukaisten palkkojen maksaminen ja työaikalainsäädännön noudattaminen myös siivous- sekä majoitus- ja ravintola-alalla, jossa alihankintatyö ja ostopalvelut ovat hyvin tyypillistä. Vaikka valvontaan liittyisi käytännön ongelmia, tilaajalla on yleensä viranomaisia paremmat mahdollisuudet tarkkailla alihankkijan toimintaa.


Tilaajavastuun rikkomiseen liittyvien seuraamusten koventamista tulisi myös harkita. Velvollisuuksia rikotaan tarkastusraporttien mukaan varsin yleisesti, eikä nykyisellä laiminlyöntimaksulla ole riittävää ennalta estävää vaikutusta.
Oma murheenkryyninsä on vuokratyövoiman käyttö. Työ- ja elinkeinoministeriöin tilastojen mukaan vuonna 2008 vuokratyövoimaa käytti 18 100 yritystä tai julkisyhteisöä sekä 1400 kotitaloutta. Suomessa vuokratyön käyttö on koko 2000-luvun kasvanut voimakkaasti ja uutena ilmiönä on noussut ketjuttaminen, eli vuokratyövoimaa hankitaan alihankintana toisilta kotimaisilta tai ulkomaisilta toimijoilta. TEM:n laatimien tilastojen mukaan vuokratyöntekijöitä oli vuonna 2008 noin 100 000. Suhteellisesti eniten vuokratyöntekijöitä on majoitus- ja ravintola-alalla (5,1 %). Tilastoista kuitenkin puuttuvat väliaikaisesti Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset vieras- tai keikkatyöläiset.

Vakavimmillaan puhutaan ihmiskaupasta ja ihmisoikeusloukkauksista, kuten tämän viikon uutiset osoittivat. Joissain tapauksissa työntekijät ovat maksaneet suuria summia päästäkseen töihin Suomeen ja kansallista lainsäädäntöä on kierretty lähtömaassa tehdyillä työsopimuksilla. Käyttäjäyritysten ja julkisyhteisöjen osalta tilaajavastuulakia on syytä laajentaa koskemaan viipymättä myös muitakin kuin rakennusteollisuutta, jollei kunnolliseen kokonaisuudistukseen rahkeet riitä.

Toiminnan auktorisointi tai luvan saaminen työvoimavuokraukselle ei ole tällä hetkellä pakollista (vaikkakin toiminta on ilmoituksenvaraista). Alalla on riskiyrityksiä enemmän kuin muilla toimialoilla keskimäärin. Henkilöstöpalvelualan suhdanneherkkyys luo epävarmuutta työmarkkinoille, esimerkiksi vuonna 2007 yritysten eloonjäämisaste oli vain 52 %. Ulkomailta tuleva virtaus yhdistettynä valvontaviranomaisten vajaaseen resurssointiin lisäävät osaltaan valvontaongelmia. Tuntuu nurinkuriselta, että vaikkapa alkoholin myyntiluvan saamiseksi on hakijan osoitettava kunnollisuutensa ja luotettavuutensa lukuisin paperein, mutta ihmisiä saa välittää kuka vaan.

Lakimuutoksiin on syytä tarttua heti tai peli on pian menetetty. Kohta meillä on pysyvästi kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden työsuhdeturva, palkkaus ja työehdot ovat muita heikompia ja kilpailuedun käärivät harmaalla alueella toimivat yritykset. Jopa kaupunkien ja valtion tilauksesta.