24.10.12

Rajat vai henki?

"Vahva itsenäinen Sipoo", "Itsenäisen Sipoon Puolesta", "Sipoo pärjää omillaan". Kuntalaisten suoranainen harhaanjohtaminen vaalitohinassa on ärsyttävää. Rajoista pääteeman rakentamiseen syyllistyvät toki lähes kaikki, mutta silti toivoisin jotakin älyllistä rehellisyyttä, kun muuhun ei oikein olisi varaa. Sipoo ei ole ollut itsenäinen enää moniin kymmeniin vuosiin, mikäli itsenäisyydellä viitataan johonkin muuhunkin kuin kartassa kulkevaan viivaan. Jos oikeasti hoitaisimme vain omat asiamme, ei meillä olisi tällä hetkellä lainkaan terveyskeskuspäivystystä, mitään erikoissairaanhoitoa (ml. synnytyslaitokset), toisen asteen koulutusta tarjoaisimme lukion ja yhden ammattitutkinnon verran, kulttuuri- ja liikuntapalvelut olisivat aika kapeat, julkista liikennettä olisi todella vähän (käytännössä vain koulukuljetukset), vammaispalveluiden osalta ei tarjottaisi mitään, jäte- , vesi- ja energiahuolto olisi ihan eri mallilla ja kalliimpaa kuin nyt ja kirjastomme palvelutaso olisi surkea. Ja suoraan ylikunnalliseen yhteistyöhön perustuvia palveluita löytyisi varmasti vielä lisää ja välillisesti liittyvinä lista kattaisi lähes koko kunnan palvelupaketin.

Pääkaupunkiseudulla tuotetaan, käytetään ja maksetaan palveluita yhdessä. Päätöksenteko ei ole kovin helposti hahmotettavaa ja poliittinen ohjaus on hankalaa ja kaupan päälle prosessit ovat hitaita. Harva väittääkään, että kuntayhtymät tai muut yhteistyöelimet ovat kovin dynaamisia ja juuri siihen olisi nyt huutava tarve. Edullisia koteja, toimivaa julkista liikennettä tai hyvinvointia lisäävää elinkeinopolitiikkaa on lähes mahdotonta tuottaa kymmeninä erillisinä päätöksinä, kun osa porukasta vielä kuvittelee "hoitavansa vaan omia asioitaan". Kaikki rahat ovat loppupeleissä samasta pussista, on veron nimellisesti kerännyt valtio tai kunta.

Sosiaali- ja terveystoimen menot ovat Sipoossakin ehdottomasti suurin kuluerä ja arvioiden mukaan erityissairaanhoidon kulut kasvavat jo nyt kolme-neljä kertaa sitä vauhtia mitä kunnan verotulot. Jätetäänkö ihmiset hoitamatta vai uudistettaisiinko kuntarakennetta? Eivätkä rakenteiden uudistamiset automaattisesti tarkoita rakkaista rajoista luopumista. Uudenmaan Sosiaalidemokraatit, minä mukaanlukien, ovat esittäneet jo pitkään, että meille on luotava selkeä metropolihallinto, jonka päätöksenteosta vastaa vaaleilla valittava valtuusto. HSL, HSY, HUS, koulutuskuntayhtymät, vesi- ja jäteyhtymät jne. on saatava demokraattisemman päätännän pariin ja peruskunnilla on oltava paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin palveluiden suunnitteluun kuin talouden kehitykseen. Ja jokaisella peruskunnalla on painava vastuu omista peruspalveluistaan - ei yksinkertaisesti voi vain hoitaa omia asioitaan ja kuvitella, että helpolla päästään, kun lasku ei näy suoraan oman lautakunnan/valiokunnan menoissa, vaan ylikunnallisissa kuluissa. Kuten sanottua, samaa verorahaa maksamme kohoavina erikoissairaanhoidon maksuosuuksina kuin ennaltaehkäisevinä lähipalveluina.

Paras tapa pitääkin sipoolaiset vahvoina ja itsenäisinä on tehdä mahdollisimman tiivistä ja aktiivista yhteistyötä naapurikuntien edustajien kanssa, jotta pystymme hallitsemaan tulevaa kehitystä ja tarjoamaan siten parempia lähipalveluita ja pitämään asumiskulut kohtuullisina

18.10.12

Kenellä on oikeus kotiin?

Viime yö oli aika viileä. Vielä viileämpää olisi ollut viettää se rappukäytävässä, vinttikomerossa tai pahimmillaan porttikongissa. Töihin olisi ollut ikävä lähteä käymättä pesulla, vaihtamatta vaatteita ja kantaa mukanaan koko omaisuuttaan. Kansainvälisiin ihmisoikeuksiin on kirjattu oikeus asuntoon, mutta edes Suomessa se ei toteudu.

Asunnottomien yö (17.10.) ei koskaan herätä suurta keskustelua, vaikka jokunen kannanotto onneksi mediassa huomioidaan ja ihmiset ehkä hetkeksi havahtuvat miettimään miten huolehdimme koko porukasta. Tilastoidusti nuoria asunnottomia on noin 1400. Asunnottomia perheitä on satoja. Eikä kyse ole useinkaan päihteistä ja omasta piittaamattomuudesta. Monen asunnottoman miehen tarina lähtee erosta, tulee taloudellisia vaikeuksia, asunnon menetys, sitten menee työ/opiskelupaikka ja lopulta jäljelle jää vain pullo. Ja pullo kädessä hortoilevaa vain väistellään. Vaikka hortoilijalla olisi ikää kaksikymmentäviisi.

Nuorisoasuntoliitto esittää, että nuorten yhteiskuntatakuuseen liitettäisiin myös oma asunto. Erittäin hyvä avaus ja harmittaa, ettei jo aiemmin kukaan tajunnut asioita niputtaa yhteen. Ilman omaa kotia on turha kuvitella muun elämänhallinnan onnistuvan. Harva työnantaja pitää plussana, jos osoitteeksi ilmoittaa poste restante. Enkä kyllä usko kenenkään kykenevän täysipainoiseen opiskeluun tai duuniin, jos päällimmäisenä mielessä on seuraavan yöpaikan ratkaiseminen.

Asunnottomuus olisi osittain ratkaistavissa ihan vain rakentamalla. Sipoossa 24:n nuorisoasunnon rakennuspäätöksen tekemiseen meni kahdeksan vuotta. Sivuhuomautuksena, että hyvin moni päätöstä hidastaneista väittää edelleen haluavansa Sipooseen lisää kohtuuhintaista vuokra-asumista. Jos jokainen pääkaupunkiseudun kunta kantaisi vastuunsa, niin olisi muutaman vuoden juttu osoittaa asunto jokaiselle nuorelle, perheelle ja jopa pitkäaikaisesta asunnottomuudesta kärsivälle. Mutta kun kysytään, haluatko naapuriisi sosiaalista asuntotuotantoa tai päihdekuntoutusyksikön, niin tiedämme mitä suurin osa vastaa. Mieluummin väistellään, vaikka pullo olisi jo kädestä pudonnutkin.