Olen aivan pöyristynyt Heinolan reumasairaalan lopettamisesta. Jotenkin ajattelin koko ajan, että ne onnettomat pari miljoonaa löytyvät tuosta vain ja lopettamisuhka jää myrskyksi vesilasissa. En aidosti uskonut, että edes Kokoomuksessa voitaisiin olla niin markkinahenkisiä, että Reuman sairaala uhrattaisiin. Helpommat potilaat on varmasti järkeväkin hoitaa sairaanhoitopiirien omissa yksiköissä, mutta todellista asiantuntijuutta on tarjonnut ainoastaan Heinola.
Koko ajan on hoettu kuinka on rakennettava osaamiskeskuksia ja tulevaisuutemme on korkean tutkimustoiminnan varassa. Ilmeisesti tämä mantra ei kuitenkaan koske sairaudenhoitoa. Vasta viisi vuotta sitten Reuman sairaala sai laatupalkinnon Euroopan johtavana yksikkönä omalla alallaan. Mitäs siitä, onhan noita. Erityisesti lasten ja nuorten osalta pelottaa mitä hoidolle käy. Kokonaisvaltaisella kasvun tukemisella, myös pitkäaikaissairaiden lasten osalta, ei taida olla merkitystä, jos kerran voidaan säästää muutama miljoona. Vieläpä tämän sairauden osalta päätös tuntuu nykypäivänä ihan uskomattomalta. Työuria pitäisi pidentää, saada jokainen kantamaan kortensa kekoon ja sitten ollaan valmiita uhraamaan ryhmä, jonka hyvällä hoidolla on selkeät tulokset. Huono hoito usein johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen tai vajaa työkykyisyyteen, hyvä ja oikea-aikainen hoito puolestaan usein mahdollistaa lähes normaalin aikuisuuden. Omasta lähipiiristäni löytyy juuri tällainen esimerkki.
Meillä ei ylipäätänsä ole Suomessa kuin kolme sairaanhoidon yksikköä, joissa olisi korkealla profiililla keskitytty lasten sairauksien tutkimiseen, hoitotyön kehittämiseen, koulutukseen ja uusien hoitomuotojen kokeiluihin; lastenlinna, lastenklinikka ja reumasairaala. Mitä ihmettä liikkuu Risikon päässä? Miten ihmeessä hoidon laatu, hoitojen aikainen koulunkäynti, eri terapiat ja pitkäaikaisseuranta hoidetaan hajautetusti ja ennenkaikkea nykyisin resurssein? Ja kenelle siirtyy tutkimus- ja kehitystyö?
Toivon sydämestäni, että jollain sosiaali- ja terveysministeriössä vielä silmät aukeavat ja toinen ratkaisu löytyy. Huonolta vaan kuulostaa, että osa lääkäreistä on jo irtisanoutunut ja hoitajia on hakeutunut muuntokoulutukseen. Pahalta myös tuntuu se, että Heinolan varassa olleiden perheiden tuskasta ei pari viikon lehtikirjoittelua enempää kiinnostuttu. Kansanedustaja Merja Kuusisto asiasta tiedotteen laittoi pari päivää sitten, mutta juuri muuta ei minun silmiini osunut. Ilmeisesti Heinola on juuri riittävän kaukana Helsingistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti