10.7.06

Forza Italia

Huh, kuukauden tiukka penkkiurheilupuserrus päättyi eilen. Jalkapallon MM-tittelin vei Italia, kuten arvasin Brasilian pudottua. Suuria tunteita koin minäkin kotisohvalla. Zidanen käsittämätön ulosajoon johtanut purkaus kosketti syvältä. Ensinnäkään jalkapalloon ei moinen kuulu, enemmänkin jääkiekkoon ja toisekseen säälittää mies itse. Kuinka monta kertaa hän tuleekaan vielä katkeruudella muistelemaan viimeistä arvokisaotteluaan, johon ura piti päättää varmasti aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Tiedä häntä jättikö tulematta palkintojen jakoon kiukkuaan vai häpeää. Rangaistuslaukauksilla homma sitten ratkesi. Aina jotenkin julmaa. Ei yhtään torjuntaa, vaikka sykkyrässä Buffonia kannustinkin, vain yksi epäonnistuja. Jalkapalloihmiset tulevat muistamaan Trezeguetin ja hän päässee erilaisiin visoihin kyseenalaisin ansioin. "Kuka ranskalainen epäonnistui rangaistuslaukauksesaan Saksan MM-kisojen loppuottelussa 2006?" Ja voi sitä riemua mestaruuden ratkettua. Miljonäärit hyppivät ringissä tasajalkaa, kaulailevat ja istuvat toistensa syliin. Iloitsemisen hyväksyvät homofobisimmatkin fanit. Hymy tarttuu kauas kotisohvallekin. Pokaalia ei malteta odottaa, kuin pienet lapset lahjojen kanssa. Ja tämä vilpittömän positiivisessa mielessä. Aito ilo on aina hyväksi. Kahden vuoden päästä EM- lopputurnaus, tsemppiä Suomi. Haluan jännittää omien puolesta.

Kisojen aikaan haastateltiin useita vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka kertoivat jalkapallon suuruudesta. Laji on joskus ainoa väline saada nuorille valistusta vaikkapa aidsista jne. Ihmettelenpä vain miksei siis FIFA tee konkreettisia tekoja jalon lajin kautta ja käytä virallisina palloina reilun kaupan palloja. Teamgeistit oli jälleen valmistettu osaksi lapsityövoimalla, ihmiskaupan uhreilla. Missä on fair play, kun ei puhuta korteista vaan kohtaloista?

Ei kommentteja: