14.12.06

9.1. lähestyy

Palaan töihin 25 päivän päästä! Tuntuu epätodelliselta, innostuneelta, pelokkaalta ja vähän kaikelta siltä väliltä. Jäin äitiyslomalla 21.6.2004, eli lähes 2,5 vuotta sitten. Aivan valtava elämänmuutos on tapahtunut parin vuoden aikana, vaikka tuntuu, että tässähän tämä arki on vaan rullannut.

Kesäkuussa -04 ei ollut vielä mitään tietoa Hetan "erityisyydestä", toinen lapsi ei todellakaan ollut edes mielen vieressä ja ajattelin palaavani töihin joskus syksyn -05 aikana. Vaan elämä päätti heitellä vähän eri tavalla ja erilaiset vapaat ovat jatkuneet tähän saakka.

En ajatellut palaavani nuorisosihteerin tehtäviin, mutta niin nyt kuitenkin asian laita on. Tammikuussa Next Step- messuille...Kuusi vuotta sitten oli SAKKI:n leivissä ja messuilla talkoolaispäällikkönä. Kovin pitkälle ei ihminen elämässään pääse, vaikka kuinka pyristelisi :)

Miltä paluu tuntuu, on vakiokysymys. Olen innostunut, pääsen aikuisten ihmisten pariin tekemään asioita, joista yleensä saa jotain palautetta, saan lämmintä ruokaa (lähes) joka päivä, eikä kukaan kuolaa kaikkia vaatteita (yleensä). Toisaalta taas huomaan pitäväni Eeviä varastoon sylissä. Tammikuussa en enää voi juoda aamukahvia toista tuntia ja pitää pikku akkaa hönnöttämässä kainalossa. En pääse näkemään leveää, suuren onnistujan hymyä päiväunien jälkeen. Tuntuu siis myös äärettömän haikealta.

Oikeastaan enää joulureissu pohjoiseen ja sitten onkin töiden vuoro. Paniikkia ilmassa. Miten hyödynnän vielä jokaisen hetken?!

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Se on kauheeta, yritti siihen suhtautua millä tavalla tahansa... Ja aina on niitä, joka kauhistelee. Ja aina on myös niitä, jotka on kokenut saman. Laittaa nyt lapsi NIIN nuorena hoitoon.

Nautipa tosiaan nyt niistä hetkistä, sillä töihin siirtyminen on taas niin eri juttu. Vaikka mä en ollut kun reilun vuoden pois, tuntu sekin jo niin mukavalta palata aikuisten pariin. Silti mulla oli huono omatunto alussa joka ikinen päivä.

Voimia ja mä varaan ekat subit, eikös se ollut tonnikala se tavallinen? =)

Hanna Kuntsi kirjoitti...

Ihanaa! En ole ollutkaan ikuisuutta pois, mun subi muistetaan :) Parmesan-oregano ja hunajasinappikastike...