Eivät lupailleet Joensuun toverit turhia pedatessaan koko kevään kaikkien aikojen parasta puoluekokousta. Ilo todellakin kupli koko neljän päivän ajan. Jo lähtötunnelmissa oli hupaisia ja tunnelmia nostattavia piirteitä. Tikkurilan asemalla asiantuntija Vuorento onnistui eksymään Tampereen junaan. Lasin läpi vaihdetun "VÄÄRÄ JUNA!" - "VÄÄRÄ?" huuliltaluvun tuloksena sekä Tampereen että Joensuun junat pysähtyivät poikkeuksellisesti Keravalla. Jos on tahtoa, niin kaikki onnistuu. Siltä tuntui kokouksessakin aika ajoin.
Hieman yllätyinkin kuinka vahvasti henkilövalinnat leimasivat lopulta kokouksen kulkua. Etukäteen ajateltuna pelkän puoluesihteerikisan ei pitänyt niin valtaisan merkittävä olla. Lopputulos ei ollut kuitenkaan mikään jymy-yllätys. Itse veikkasin Jungnerin asetuttua ehdolla äänijakaumaa 350-150 ja pieleen ei mennyt kuin 24 ääntä. Kannustin kuitenkin Paanasta loppuun saakka ja pelkkien esittelypuheenvuorojen perusteella ihan oikeaa ehdokasta kannustinkin, niin totesi moni muukin. Logiikka toimii kuitenkin näissä valinnoissa toisin, ei haeta pätevää vaan sopivaa, jos vähän kärjistää. Tottakai Jungnerkin on pätevä, mutta itse korostin eri asioita valintaa tehdessäni. Mutta jos nyt nähty mediakiinnostus ja tempaukset jatkuvat ja kantavat vaaleihin asti, niin valinta on siinä mielessä ollut napakymppi.
Varapuheenjohtajien kohdalla olin ihan yhtä lailla väärissä joukoissa. Susanna Huovinen olisi pitänyt ehdottomasti valita varapuheenjohtajaksi. Nalkissa vaan tässäkin hommassa ollaan median kanssa. Perustyöllä ja pitkällä kokemuksella kisaavat ehdokkaat taistelevat periaatteessa vain yhdestä vpj-paikasta ja sehän on epäreilua. Jossain lehdessä olikin ihan oikea huomio, että kaksien hävittyjen vaalien jälkeen olemme valmiita vaihtamaan vain puoluesihteerin, joka itse ilmoitti jäävänsä pois. Kaikille muilla pedattiin jatko jo muutama viikko sitten piirien epävirallisella paketilla. Näistä joulupukin apulaisista pitäisi jo luopua.
Asiakysymyksistä on oikeasti vaikeampi kirjoitella, kun mitään mullistavaa ei juurikaan ollut. Puheenvuorojakin käytettiin kokoussihteerin ja omien huomioideni mukaan vähemmän kuin aiemmissa kokouksissa, vaikka edustajia oli 150 enemmän. Ja loppuun asti miettimättömien extra ohjelmien johdosta keskusteluaikakin rajaantui. Jostain käsittämättömästä syystä torstaina kuunneltiin 2,5 tuntia tyhjänpäiväistä paneelia, jossa nykyiset varapuheenjohtajat jonkun asiantuntijan kanssa pohdiskelivat tulevaisuusasiakirjan teemoja. Kaipa sekin show oli rakennettu toimittajille, muuta järjellistä selitystä en keksi. Ylipäätänsä kokouksen juoksutuksesta haistoi joka kohdasta laskelmoinnin median suuntaan ja välillä tuntuikin kulissilta. Ei kuitenkaan liiaksi, hyvin saattoi pöntössä käydä tilittämässä. Paneelissa nimittäin Maria G-R tarjosi perheiden köyhyyteen yhdeksi ratkaisuksi kotihoidontuen progressiivisuutta. Hermohan siinä meni. Tiukasti, mutta mielestäni onnistuneen kohteliaasti kävin puhumassa, että meidän pitäisi keskittyä vanhempainvapaauudistukseen eikä agraariyhteiskuntaan sopivaan kotihoidontukijärjestelmään. Helppoja pisteitä voi toki keräillä ehdottelemalla kuntalisien korotuksia jne., mutta pienipalkkaisten naisten työmarkkina-asemaa sillä ei helpoteta, ei pidennetä työuria tai tasata vanhempainvapaita nykyistä enempää.
Lauantaina äänesteltiin toki monesta aloitevastauksesta. Useimmiten valiokunnan esitys voitti, kuten pitääkin, siellä varsinaiset piirien esitykset ovat olleet puntarissa ja laajempi keskustelu käyty. Pientä irvokkuutta kuitenkin liittyi nimeomaan valiokuntien kokoihin. Puheenjohtaja korosti useaan kertaan eri puheissa demokratian merkitystä, kansakuntaamme murentavaa demokratiavajetta ja kansan äänen kuulemista. Sisäistä demokratiaamme kuitenkin juuri tässä kokouksessa kavennettiin enemmän kuin aikoihin. Edustajia kyllä lisättiin, mutta valiokunnissa työskenteli 170 ihmistä vähemmän kuin aiemmin. Siis varsinaisen linjan muodosti kapeampi kärki ja kun salissa oli sallittua vain esitysten teko, ei yleiskeskustelu aloitteiden osalta, niin siinähän sitten oltiin äänestyslappujen kanssa osallisuutta toteuttamassa.
Merkittävä asiakysymys, jossa tehtiin minusta väärä päätös, oli Jaana Leppäkorven aivan oikea huomio tulevaisuusasiakirjamme päivähoito-osioon. Enkä sano tätä siksi, että tiedän Jaanan tämän lukevan. Hän oli oikeassa sanoessaan, että on hölmöyttä määrittää päivähoitoa nykyisten hallintorakenteiden mukaan, vaan lähtökohdaksi tulisi kirjata lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Nyt siis teksti alkaa siten, että totemme varhaiskasvatuksen olevan osa opetustointa. Näinhän ei ole Vantaallakaan, vaan päivähoito on oma kokonaisuutensa sivistystoimen sisällä. Ja osalla pienten hoito on sosiaali- ja terveystoimessa ja on hyvin todennäköistä, että vuosien kuluessa joku keksii rakentaa jonkin ihan uuden lasten- ja nuorten toimialan jollaista emme oikein osaa edes hahmottaa tässä päivässä. Hallinnollisessa lähestymiskulmassa kuitenkin pitäydyttiin, joten Jaanan taisto jatkukoon muilla foorumeilla.
Varjosta valoon-tulevaisuusasiakirja on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä. Työelämäosio on se, johon parhaiten perehdyin. Ote elinkeinopolitiikkaan eri toimialat huomioiden on entistä aktiivisempi, kasvupolitiikkaa linjataan niin vihreän kasvun kuin palvelualojen vahvan nousun kautta ja teollisiakaan työpaikkoja ei unohdettu. Yksittäisistä asioista tietysti lämmittää, että vaadimme vuokratyöntekijöille takuupalkkaa ja toistaiseksi voimassaolevaa työsopimusta välittäjäfirmaan.
Henkilökohtainen minimedianäkyvyys tuli katettua torstaina Yle ykkösen klo 18 ja 20.30 uutisissa. Areenasta ne vielä löytyvät. Toisessa pätkässä kommentoin puoluejohdon tilaa ja toisessa pohdin ovatko eduskuntavaalit kohtalonkysymys Urpilaiselle. Ja töitä tuli tehtyä sen verran, että lobbailin painotuoretta PAMin tavoitteet hallituskaudelle 2011-2015 esitettä. On muuten hyvä, vaikka itse sanonkin.
Seuraava puoluekokous onkin sitten 2012 vielä määrittämättömässä hallissa. Toivottavasti kuitenkin jollain pienemmällä paikkakunnalla, jossa koko "kylä" elää kokouksemme mukana, kuten nyt Joensuulaiset (ja erityisesti taksikuskit) tekivät.
4 kommenttia:
Kiitos ajatuksistasi ja tuestasi! Jako A- ja B-luokan puoluekokousedustajiin on tärkeä pitää mielessä, kun tehdään aloitteita seuraavalle puoluekokoukselle. Tai itse asiassa siitä kai olisi syytä tehdä jo muutosaloite ennen kuin seuraavaa aletaan suunnittelemaan.
Kun en ole ihan terävimmästä päästä niin vasta nyt tajusin, että valiokuntatyön ulkopuolelle jätettiin siis enemmän edustajia kuin mitä niitä lisättiin. Miksi ihmeessä näin?
Toivon, että avoimuuden ja rakkauden puoluesihteeri läytää tähänkin yhtä oivan, avoimuutta ja vuorovaikutusta lisäävät ratkaisun kuin puoluetoimistollekin ;)
Siitä olen samaa mieltä, että demokratiankin puolesta voi puhua vain, jos on myös tekoja sen edistämiseksi.
Jatkuva aloiteoikeushan on nyt käytössä (tai ollut jo jonkin aikaa), että voisi oikeastaan kasata useamman osaston kimppaan ja laatia kirjelmän/aloitteen puoluehallitukselle. Oikeastaan voisi olla todella hyvä idea.
Tosin avoin ja rakastava ratkaisu voi olla, ettei meillä enää ole valiokuntia. Suunnitelmahan oli sammuttaa valot, heivata tuolit ja seurustellen ideoida :)
Itse olin lastenhoidollisista syistä kotosalla, mutta seurailin ahkerasti nettitv:stä. Pari juttua sieltä mietitytti.
Ensinnäkin, outoa että Mikael Jungerin valinnasta puhutaan etupäässä jonkinlaisena imagotemppuna, vaikka hän on itseasiassa koko puoluejohdon poliittisesti kaikkein kokenein henkilö. Tuota ei juuri kukaan huomioinut edes kehupuheessaan - tosin erityisavustajuushan onkin puolueväen keskuudessa ollut perinteisesti dismeriitti eikä meriitti.
Minusta hölmöintä kokousantia oli vpj-kisa, joka esittelyineen, kymmenine kannatuspuheenvuoroineen ja äänestyksineen kesti puoli päivää - ja lopputulos: sama kolmikko jatkaa. Näin ulkopuolisen katsojan silmin oli kyllä totaalinen ankeutus. Koomiselta tuntui myös mahtipontinen taustamusiikki tilanteessa, jossa eteläisten piirien kesken juntattu vpj-paketti vahvisettiin nuijankopautuksella.
On koomista puhua ulospäin uudesta poliittisesta kulttuurista jos omat toimintatavat ovat yhä jostakin kampakeraamiselta kaudelta.
Ja muuten: tavalliselle palkansaajalle on kaksi - ja Joensuun ollessa kyseessä monelle kolme - arkipäivää aika kova uhraus, kun sen joutuu käyttämään omasta vuosilomastaan.
"tavalliselle palkansaajalle on kaksi - ja Joensuun ollessa kyseessä monelle kolme - arkipäivää aika kova uhraus, kun sen joutuu käyttämään omasta vuosilomastaan."
On erittäin hyvä huomio. Tiedän muutaman jotka lähtivät Joensuusta päivää aiemmin tai tulivat päivän myöhässä töiden takia. Paheksuntaahan siitä saa osakseen, mutta on hyvin ymmärrettävää, ettei työnantaja kaikkeen veny - tai oma lompakko.
Lähetä kommentti