Niin vaan kävi, että raamisopimuksen pohjalta käydyt neuvottelut ja sovintoesitys saivat kyytiä Metallin valtuustossa ja teknologiateollisuuden lakko yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen on totta. Huomenna työt seisahtuvat kymmenissä yrityksissä ja jatko on suuri kysymysmerkki. Sovintoesityksen sisältö ei minulle tietenkään ole vielä tuttu, mutta se ei voi olla edes keskusjärjestöjen raamin mukainen, sillä eihän se olisi muutoin niin selvin luvuin kaatunut palkansaajapuolella. Jo kertaalleen Metallin valtuusto oli hyväksynyt neuvotteluiden jatkamisen raamin pohjalta ja siten edustajat olivat "nielleet" yhteisen edun nimissä jo osan alkuperäisistä vaatimuksistaan esim. palkkojen osalta. En siis usko, että ihan herkästi olisi hyvää sovintoesitystä hylätty. Ilmeisestikin työnantajapuolelta on aika lailla vedätetty raamisopimuksen soveltamisen ja kustannusvaikutusten tulkinnan osalta ja lopullinen tulos ei työntekijöiden näkökulmasta olisi ollut niin auvoinen, kuin raamisopu vielä antoi ymmärtää.
Sopimukseen tietenkin teknologiateollisuudessa jossain vaiheessa päästään. Mielenkiintoisempaa ulkopuolisena onkin seurata, mitä vaikutuksia lakolla muutoin on. Keskusjärjestöjen raamisopimuksen toteutuminen on pitkälti kiinni siitä, ovatko suurimmat vientialat mukana vai eivät. Rakennusliittohan ilmoitti poisjäännistään jo päivä ennen sopimuksen syntyä. Muutoin liittojohtajat ovat suhtautuneet suosittelevasti omien neuvotteluidensa käymiseen raamien pohjalta ja yhtään ei varmaan enää tarvitse alleviivata, kuinka merkittävää olisi saada kaikille toimialoille niin palkkojen osalta maltillinen, kuin työehtokysymysten osalta laadukas paketti aikaiseksi. EK jo unohti tupo-hautajaishehkutuksensa ja maan hallitus on tullut hyvin vastaan, joten itse ainakin toivon edelleen vahvasti, että myös Teknologiateollisuus ry. pysyisi ruodussa ja kykenisi sopimaan kolmen palkansaajajärjestön kanssa kohtuullisen ja oikeudenmukaisen sopimuksen. Kai siten olisi vielä toivoa kokoavan sopimuksen pelastamisesta. Lakon venyminen voi kuitenkin tarkoittaa suurta turhautumista ja propagandasotaa Etelärannassa, jolloin lähtökohdat muiden toimialojen neuvotteluille ovat erittäin huonot - jos niitä edes päästään raamin pohjalta enää aloittamaan.
Mielenkiintoinen seurattava on myös Metallin jatkokäsittelyt. Kun PAMissa muutama vuosi sitten hallitus hylkäsi puheenjohtajiston suositteleman sovintoesityksen, kommentoitiin minulle tien toiselta puolelta, ettei moinen olisi koskaan mahdollista Metallissa. Nyt kuitenkin puheenjohtajan suosituksesta huolimatta Lonkan esitys kaadettiin. Vaihtuvatko neuvottelijat? En usko, mutta en myöskään usko, että ilman jälkipuheita homma jatkuu. Liittovaalit ovat ovella, joten sisäpolitiikkaakin varmasti harrastetaan ja pahimmassa tapauksessa taka-alalle jää niin maan talous, kuin solidaarisuus muita työntekijäryhmiä kohtaan.
Yksi vaihtoehto on toki sekin, että sovintoesitys tuli yksinkertaisesti liian myöhään. Porukat olivat jo valmistautuneet aloittamaan lakon alle 12 tunnin päästä ja vähänkään heikolta tuntuvan esityksen hyväksyminen olisi ollut henkisesti jo mahdotonta. Jos kyseessä olisi siis vain ajan loppuminen kesken, niin ratkaisun löytäminen ei ehkä olisi kovin kaukana. Tämän vaihtoehdon puolesta en kuitenkaan vetoa löisi - sen verran velmulta työnantajien Alanko aina vaikuttaa.
