Kuluneella viikolla järjestettiin vantaalaisten yhdistysten ja järjestöjen kuulemistilaisuus liittyen järjestöavustusten uudistamiseen. Uudistustyö on aloitettu jo aikaa sitten ja vihdoin ollaan edistytty siihen pisteeseen, että lautakuntamme käsittelee työryhmän loppuraportin ja muutosesitykset. Keväällä järjestötoimijat koottiin kaupungintalolle ja nyt oli uusinta ja paikalla oli jälleen arviolta sata henkeä. Kaikista "järjestöryhmistä" oli onneksi edustajia paikalla, joten sain tuntumaa hyvin erilaisten toimijoiden fiiliksistä. Piikkinä todettakoon, ettei lautakunnan jäsenistä kukaan muu ollut paikalle ehtinyt.
Tavoite on saada avustuskäytännöistä helpompia ja saada näkyväksi kaikki erilaiset tuen muodot. Erityistä painetta poliitikkojen puolelta on luoda valmisteluun malleja, jotka lisäisivät läpinäkyvyyttä ja asettaisivat erilaiset hakijat enemmän samalle viivalle. Tässä kohtaa jonkin verran kannatusta, erityisesti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten taholta, on saanut pisteytys. Itse olen koko ajan suhtautunut hyvin skeptisesti mekaanisten pisteytysmallien löytymiseen. Nimenomaan oikeudenmukaisten ja neutraalien pistejärjestelmien löytymiseen. Jäsenmäärän, oman varainhankinnan, tapahtumamäärien, koulutusten jne. tarkasteleminen on aina hyvin ongelmallista johtuen yhdistysten erilaisista toimintakentistä ja kohderyhmistä. Oikeastaan ainoa mikä voitaisiin pistetyttää olisi hakemusten ja tilitysten toimittaminen määräaikaan mennessä.
Merkittävää oli myös järjestötoimijoiden hyvin yhtenäinen kanta, että pisteytys ei ole heidän intressissään. Ryhmätöissä käytiin laajoja keskusteluita ja luottaisin, että kokemus ja näkemys, joita toimijat edustivat, on syvempää kuin lautakunnassa. Erityisen jyrkkää suhtaútuminen oli liikuntajärjestöissä ja he myös olivat tyytyväisimpiä nykytilaan. Terveys- ja hyvinvointijärjestöillä kokemusta pisteytyksestä jo onkin, kun sosiaali- ja terveyspuolella sitä avustusvalmistelussa käytettiin hieman huonolla menestyksellä ja ymmärrettävästi järjestöt haluaisivat systeemistä luopua.
Itse pitäisin parhaana järjestöjen ryhmittelyä pienempiin ryhmiin, jolloin voisimme ohjata avustuspotin jakaantumista nykyistä paremmin. Samassa ryhmässä olisivat siis mahdollisimman samankaltaista toimintaa järjestävät tahot. Lautakunnan jäsenille täytyisi myös saada hakijoista laajemmat taustatiedot, jotta tunne kumileimasinjaosta häipyisi. Kaikki tiedothan jo kerätään, mutta kokouspapereissa niitä on hyvin laihasti. Perusasioiden hyvin hoitamisesta saisi plussaa, eli kun paperit yms. olisivat ojennuksessa, niin siitäkin jotain hyvää seuraisi. Vuosittaisia painotuksia voisimme tehdä kaupungin arvojen pohjalta, jotka kuulemistilaisuudessa läsnä olleiden mukaan kuulostivat jo tutuilta ja toiminnassa usein näkyviltä. Painotuksia olisi helppo tehdä mainitsemieni pienempien järjestöryhmien mukaan, eli esim. yhtenä vuonna tuettaisiin lapsi- ja varhaisnuorisojärjestöjä, toisena vammaisjärjestöjä jne. Uudistus ei olisi järin suuri, mutta ainakaan järjestöjen puolelta ei tullut ilmi tarvettakaan suurremontille. Tärkeintä on saada kuvioon läpinäkyvyyttä ja tasa-arvoa ja sen saavuttaminen voisi olla mahdollista ilman koe-eläimiä, eli kokeilematta hyvin riskialttiita malleja.
Ehdottomasti suurin ongelma on tietysti klassinen rahan puute ja joillakin tilojen vähäisyys tai vuoroaikojen sopimattomuudet. Hakulomakkeisiin toivottiin myös yksinkertaistamista ja neuvonnalla on myös kysyntää. Iso huoli oli myös vapaaehtoistoimijoiden jaksamisesta. Kaikenlaisia ajatuksia pyöriikin virkamiesten päissä, kuinka voisimme turvata sen, etteivät ihmiset uuvu. Salista kuului toive risteilystä yhtenä kiitoksena tuhansista henkilötyövuosista ja voi olla, että sellainen saataisiin kruunamaan vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011. Vielä voi myös ajatuksiaan ja huomioitaan toimittaa valmistelun loppumetreille vaikkapa osoitteeseen avustusuudistus@vantaa.fi
13.9.10
Hiekkaharju 36
Olen todella pettynyt ja turhautunut. Lautakunnan kokous on takana ja ehkä yksi kautemme järjettömimmältä tuntuva päätös nuijittu. Vähän taustaa. Hiekkaharjussa on vanha nuorisotalo, tuttavallisemmin kolmekutonen, joka on niin nuorten kuin alueen kaikkien muidenkin asukkaiden vilkkaassa käytössä. Tila on itse asiassa Vantaan kolmanneksi suosituin nuorisotila kävijämäärien perusteella. Merkittävänä lisänä kerrottakoon, että rakennus on rinnetontilla siten, että tiloihin on käynti maatasosta ja vaikka autosta suoraan, eli vammaiset nuoret käyttävät mm. diskoihin suurta salia hyvin mielellään. Tontti kaiken kaikkiaan on noin 5000 neliötä ja sillä sijaitsee kaupungin lähiliikuntapaikka ja ympäristö on hyvin puistomainen. Lähimmät nuorisotalot sijaitsevat tällä hetkellä Korsossa ja Havukoskella. Käyttöneliöitä sisällä on hieman yli 800.
Ongelma vaan on, että talo on rakennettu lähes 70 vuotta sitten ja on nyt kipeästi talotekniikan uusimisen tarpeessa. Osa tiloista on jo käyttökiellossa ja nuorisotoimi yhdessä tilakeskuksen kanssa katsoikin välttämättömäksi ehdottaa peruskorjausta alkaen ensi vuodesta. Hankeselvityksen mukaan kustannus olisi 1,3 miljoonaa euroa ja siihen voisimme hakea opetus- ja kulttuuriministeriöstä avustusta 20-50% kokonaiskustannuksista. Vantaa on aina saanut nuorisotalohankkeisiin tukea, joten avustusta voisi pitää aika varmana. Meillä olikin siis tänään käsittelyssä tilakeskuksen laatima suunnitelma, jossa tekstiä ja kuvia riitti lähes sadan sivun verran. Lähtökohta vaan käsittelyllemme on, että iso osa jäsenistä ajattelee niin nuorisotoimen kuin tilakeskuksenkin viranhaltijoiden kusettavan meitä minkä ehtivät ja vääristelevän summia. Peruskorjaus ei voisi kuulemma mitenkään olla edullisempaa kuin purkaminen ja uuden rakentaminen ja arvio siitä, että vastaavan kokoinen uusi maksaisi noin 1,8 miljoonaa, on tietoista harhaanjohtamista jne.
Lukuisista selvityskerroista huolimatta edelleen Kokoomuksen johdolla osa valtuutetuista halusi, että korvaavien vuokratilojen (kaupungin omien) etsintää jatketaan. Mitään väliä ei ole sillä tiedolla, että Hiekkaharjusta ei löydy edes soveltuvia väistötiloja ja Tikkurilassa nuoret ovat olleet koko ajan ilman tiloja. Jos siis kaupungin vuokratiloja olisi vapaana, niin kai nuorisotoimesta olisi jo asian hyväksi toimittu? Asia erikseen on tietysti se, että kannattaako toiminta ylipäätänsä keskittää Tikkurilaan, vaikka tila löytyisikin. Miten käy vanhus-, päiväkoti- ja asukastoiminnan? Enkä edelleenkään jaksa uskoa, että Tikkurilassa makailee tyhjänä tiloja, joihin on mahdollista sijoittaa muun muassa bänditoimintaa ja skeittipuisto.
Me siis äänestimme. Lopputulos oli 8 kunnostusta vastaan, 7 puolesta, 1 tyhjä ja 1 oli joukosta poissa. Hankkeen halusivat hylätä Kokoomus (poislukien Harun Osmani), Vihreiden toinen edustaja, Persujen toinen edustaja, RKP ja Kristilliset. Näillä voimin siis veimme nuoriso- ja järjestötilan Hiekkaharjusta. Toiminta toki vielä jatkuu vielä tovin ja tilakeskus joutuu joka tapauksessa tekemään pikaiset korjaukset, kuten katon huoltotöitä. Korvaavia tiloja etsitään taas tuntipalkalla ja lopulta päädytään todennäköisesti siihen, ettei niitä edelleenkään ole alueelle siunaantunut sitten viime kevään ja edessä on kaksi vaihtoehtoa. Joko 1) tila suljetaan pysyvästi ja huonokuntoiset talot isolla tontilla jäävät kaupungin taseeseen odottelemaan ostajaa tai 2) Alueella halutaan säilyttää nuorisotila ja päädytään tilaamaan uusi hankesuunnitelma ja korjaukset aloitetaan 2012/2013, jolloin talo on jälleen hieman huonommassa kunnossa ja väliaikaiskorjauksiin on upotettu sievoinen summa.
En todellakaan voi ymmärtää miten valmistelusta ei uskota sanaakaan, vaan ihmeellisellä musta tuntuu meiningillä viedään nuorilta ja muilta alueen aktiivisilta asukkailta kohtaamis- ja toimintapaikka. Ja perustellaan 1,3 miljoonan (ennen avustusta) euron investoinnin kalleudella! Kaupunkitasoisesti investoimme tulevana vuonna noin 160 miljoonalla ja porukka on valmis hylkäämään nuorisotilan kunnostamisen. Perspektiiviä antaa varmaan tieto, että ilman yhtään puheenvuoroa hyväksyimme heti perään Hiekkaharjun urheilukentän huoltorakennuksen kunnostuksen, jonka hintalappu oli hieman päälle 700 000 euroa. Voihan olla, että siitä sitä korvaavaa tilaa oli ajateltu.
Ongelma vaan on, että talo on rakennettu lähes 70 vuotta sitten ja on nyt kipeästi talotekniikan uusimisen tarpeessa. Osa tiloista on jo käyttökiellossa ja nuorisotoimi yhdessä tilakeskuksen kanssa katsoikin välttämättömäksi ehdottaa peruskorjausta alkaen ensi vuodesta. Hankeselvityksen mukaan kustannus olisi 1,3 miljoonaa euroa ja siihen voisimme hakea opetus- ja kulttuuriministeriöstä avustusta 20-50% kokonaiskustannuksista. Vantaa on aina saanut nuorisotalohankkeisiin tukea, joten avustusta voisi pitää aika varmana. Meillä olikin siis tänään käsittelyssä tilakeskuksen laatima suunnitelma, jossa tekstiä ja kuvia riitti lähes sadan sivun verran. Lähtökohta vaan käsittelyllemme on, että iso osa jäsenistä ajattelee niin nuorisotoimen kuin tilakeskuksenkin viranhaltijoiden kusettavan meitä minkä ehtivät ja vääristelevän summia. Peruskorjaus ei voisi kuulemma mitenkään olla edullisempaa kuin purkaminen ja uuden rakentaminen ja arvio siitä, että vastaavan kokoinen uusi maksaisi noin 1,8 miljoonaa, on tietoista harhaanjohtamista jne.
Lukuisista selvityskerroista huolimatta edelleen Kokoomuksen johdolla osa valtuutetuista halusi, että korvaavien vuokratilojen (kaupungin omien) etsintää jatketaan. Mitään väliä ei ole sillä tiedolla, että Hiekkaharjusta ei löydy edes soveltuvia väistötiloja ja Tikkurilassa nuoret ovat olleet koko ajan ilman tiloja. Jos siis kaupungin vuokratiloja olisi vapaana, niin kai nuorisotoimesta olisi jo asian hyväksi toimittu? Asia erikseen on tietysti se, että kannattaako toiminta ylipäätänsä keskittää Tikkurilaan, vaikka tila löytyisikin. Miten käy vanhus-, päiväkoti- ja asukastoiminnan? Enkä edelleenkään jaksa uskoa, että Tikkurilassa makailee tyhjänä tiloja, joihin on mahdollista sijoittaa muun muassa bänditoimintaa ja skeittipuisto.
Me siis äänestimme. Lopputulos oli 8 kunnostusta vastaan, 7 puolesta, 1 tyhjä ja 1 oli joukosta poissa. Hankkeen halusivat hylätä Kokoomus (poislukien Harun Osmani), Vihreiden toinen edustaja, Persujen toinen edustaja, RKP ja Kristilliset. Näillä voimin siis veimme nuoriso- ja järjestötilan Hiekkaharjusta. Toiminta toki vielä jatkuu vielä tovin ja tilakeskus joutuu joka tapauksessa tekemään pikaiset korjaukset, kuten katon huoltotöitä. Korvaavia tiloja etsitään taas tuntipalkalla ja lopulta päädytään todennäköisesti siihen, ettei niitä edelleenkään ole alueelle siunaantunut sitten viime kevään ja edessä on kaksi vaihtoehtoa. Joko 1) tila suljetaan pysyvästi ja huonokuntoiset talot isolla tontilla jäävät kaupungin taseeseen odottelemaan ostajaa tai 2) Alueella halutaan säilyttää nuorisotila ja päädytään tilaamaan uusi hankesuunnitelma ja korjaukset aloitetaan 2012/2013, jolloin talo on jälleen hieman huonommassa kunnossa ja väliaikaiskorjauksiin on upotettu sievoinen summa.
En todellakaan voi ymmärtää miten valmistelusta ei uskota sanaakaan, vaan ihmeellisellä musta tuntuu meiningillä viedään nuorilta ja muilta alueen aktiivisilta asukkailta kohtaamis- ja toimintapaikka. Ja perustellaan 1,3 miljoonan (ennen avustusta) euron investoinnin kalleudella! Kaupunkitasoisesti investoimme tulevana vuonna noin 160 miljoonalla ja porukka on valmis hylkäämään nuorisotilan kunnostamisen. Perspektiiviä antaa varmaan tieto, että ilman yhtään puheenvuoroa hyväksyimme heti perään Hiekkaharjun urheilukentän huoltorakennuksen kunnostuksen, jonka hintalappu oli hieman päälle 700 000 euroa. Voihan olla, että siitä sitä korvaavaa tilaa oli ajateltu.
3.9.10
Nuorille töitä
Nuorisotyöttömyys on yksi vaikemmista kysymyksistä juuri nyt niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla. Kunnallisella ehkäpä vielä enemmän, koska täällä ruohonjuurellahan kaikki projektit, työpajat, kuntouttava työtoiminta, ohjaus jne. toteutetaan ja hallitus viisaudessaan on valmis rahoja leikkaamaan jo ensi vuoden budjetista. Talous toki näyttää epävarmoja toipumisen merkkejä, mutta nuorten työllistyminen ei tapahdu hetkessä, päinvastoin, historian valossa näyttäisi siltä, että nuorten työllisyysaste ensiksi laskee muuta väestöä nopeammin (poislukien yli 55-vuotiaat) ja nousee taantuman jälkeen hitaammin. Tällä hetkellä koko maassa työttömiä on noin 300 000, joista nuoria noin 40 000. Vantaalla alle 25-vuotiaita työttömiä on tällä hetkellä noin 1600. Onnettomia lukuja.
Mitä pitäisi tehdä? Karkeasti porukan voi jakaa kahteen osaan; niihin, joiden työllistymisen esteenä on ainoastaan avoimien työpaikkojen puute ja niihin, joilla esteenä on lisäksi puutteita koulutuksessa tai ongelmia joko terveyden tai elämänhallinnan kanssa. Suurin osa onneksi kuuluu siihen joukkoon, jotka ovat joutuneet vain taantuman jyräämiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että 90-luvulta vakiintuneet pätkätyöt ja vuokratyö ovat suurelta osin nuorten työllistymisväyliä ja ensimmäisenä lähtöjonossa. Nuoria käytetään valitettavan usein puskurityövoimana tasoittamassa suhdanteita, jolloin on aivan samantekevää kuinka hyvin on työnsä ja asiansa hoitanut, työsuhdetta ei jatketa tiukempina aikoina. Työmarkkinoiden uusille tulokkailla on vähemmän suhteita, luonnollisesti lyhyempi työhistoria/cv ja siten hankalampaa löytää uutta työtä. Näin ollen tämän porukan kanssa apukeinoina toimii erittäin hyvin tehostettu työnhaku yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Myyrmäessä aloitti loppukeväästä juuri tällainen alle 25-vuotiaiden oma TE-toimisto, jonka tavoite on hakea yhteyksiä yrityksiin ja poistaa kohtaanto-ongelmia näiltä osin. Toiminta on lisäksi laajenemassa siten, että syksyllä samoissa tiloissa aloittaa saman toiminnan puitteissa hanke, jonka kohderyhmänä on nuoret maahanmuuttajataustaiset työttömät. Olennaistahan on löytää nuorelle työ- tai harjoittelupaikka ennenkuin työttömyys venyy yli kolmen kuukauden, sen jälkeen usein kuvaan alkaa astua muita ongelmia ja motivaatio työnhakuun laskee olennaisesti.
Enemmän resursseja ja aikaa vaativatkin ne nuoret, joilla koulutus on jäänyt kesken tai joilla on muita ongelmia arjessaan. Aika, monialainen yhteistyö ja henkilökohtaisuus ovat avainkysymykset, jolloin toiminta syö myös kiitettävästi rahaa. Lähes jokainen kuitenkin jo muistaa ulkoa, että yksi yhteiskunnasta pysyvästi syrjäytynyt nuori maksaa noin miljoonan, joten kymppitonnin sijoitus ei paljon paina, jos on kykyä ennaltaehkäisevään ajatteluun. Erilaiset työpajat, kuntouttava työtoiminta, päihdekuntoutus, tuettu asuminen ja usein velkaneuvonta vaativat osaavaa henkilökuntaa ja rahaa. Jos on intoa ja politiikoilla tahtoa, niin syrjäytymisuhan alla olevat tai jo syrjäytyneetkin nuoret on mahdollista poimia vaikka yksitellen ja lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta. Kuten sanottua, monen kohdalla työ on hidasta, jopa vuosien mittaista, mutta se on inhimillisesti katsottuna ainoa mitä voimme tehdä.
Palatakseni isoon joukkoon, joiden työttömyyden syy on vain väärä ikä vääränä aikana, niin ehdottomasti tehokkain keino on kuitenkin tehokas elinkeinopolitiikka. Työvoimavaltaisten alojen kasvun tukeminen, esimerkiksi verotuksen ja kaavoituksen keinoin, on paras tapa saada nuorillekin töitä. Uudellamaalla ja erityisesti Vantaalla työpaikkoja syntyy nimenomaan vähittäis- ja tukkukaupan sekä logistiikan aloille. Eniten avoimia työpaikkoja on tälläkin hetkellä nimenomaan kaupan alalla. Vaikka ala koetaankin usein läpikulkuhommana, niin se tarjoaa monelle nuorelle juuri tarvittavan turvan vaikeimpien aikojen yli. Koulutuksen ja koulutukseen ohjaamisen tulisi olla työelämälähtöistä ja oppisopimuspaikkojen määrää pitäisi kasvattaa edelleen. Tosin oppisopimukseenkaan ei pitäisi ohjata vain sen takia, että saadaan tilastot paremmiksi. Jos ala ei miellytä, ei motivaatio riitä nuorella, eikä kyllä työnantajallakaan. Olennaista on kuitenkin, että oppareita oikeasti ohjataan ja perehdytetään, eikä käytetä jälleen uutena porukkana paikkamaan heikkoa taloudellista tilannetta ja osaltaan säästetä henkilöstömenoissa.
Mitä pitäisi tehdä? Karkeasti porukan voi jakaa kahteen osaan; niihin, joiden työllistymisen esteenä on ainoastaan avoimien työpaikkojen puute ja niihin, joilla esteenä on lisäksi puutteita koulutuksessa tai ongelmia joko terveyden tai elämänhallinnan kanssa. Suurin osa onneksi kuuluu siihen joukkoon, jotka ovat joutuneet vain taantuman jyräämiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että 90-luvulta vakiintuneet pätkätyöt ja vuokratyö ovat suurelta osin nuorten työllistymisväyliä ja ensimmäisenä lähtöjonossa. Nuoria käytetään valitettavan usein puskurityövoimana tasoittamassa suhdanteita, jolloin on aivan samantekevää kuinka hyvin on työnsä ja asiansa hoitanut, työsuhdetta ei jatketa tiukempina aikoina. Työmarkkinoiden uusille tulokkailla on vähemmän suhteita, luonnollisesti lyhyempi työhistoria/cv ja siten hankalampaa löytää uutta työtä. Näin ollen tämän porukan kanssa apukeinoina toimii erittäin hyvin tehostettu työnhaku yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Myyrmäessä aloitti loppukeväästä juuri tällainen alle 25-vuotiaiden oma TE-toimisto, jonka tavoite on hakea yhteyksiä yrityksiin ja poistaa kohtaanto-ongelmia näiltä osin. Toiminta on lisäksi laajenemassa siten, että syksyllä samoissa tiloissa aloittaa saman toiminnan puitteissa hanke, jonka kohderyhmänä on nuoret maahanmuuttajataustaiset työttömät. Olennaistahan on löytää nuorelle työ- tai harjoittelupaikka ennenkuin työttömyys venyy yli kolmen kuukauden, sen jälkeen usein kuvaan alkaa astua muita ongelmia ja motivaatio työnhakuun laskee olennaisesti.
Enemmän resursseja ja aikaa vaativatkin ne nuoret, joilla koulutus on jäänyt kesken tai joilla on muita ongelmia arjessaan. Aika, monialainen yhteistyö ja henkilökohtaisuus ovat avainkysymykset, jolloin toiminta syö myös kiitettävästi rahaa. Lähes jokainen kuitenkin jo muistaa ulkoa, että yksi yhteiskunnasta pysyvästi syrjäytynyt nuori maksaa noin miljoonan, joten kymppitonnin sijoitus ei paljon paina, jos on kykyä ennaltaehkäisevään ajatteluun. Erilaiset työpajat, kuntouttava työtoiminta, päihdekuntoutus, tuettu asuminen ja usein velkaneuvonta vaativat osaavaa henkilökuntaa ja rahaa. Jos on intoa ja politiikoilla tahtoa, niin syrjäytymisuhan alla olevat tai jo syrjäytyneetkin nuoret on mahdollista poimia vaikka yksitellen ja lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta. Kuten sanottua, monen kohdalla työ on hidasta, jopa vuosien mittaista, mutta se on inhimillisesti katsottuna ainoa mitä voimme tehdä.
Palatakseni isoon joukkoon, joiden työttömyyden syy on vain väärä ikä vääränä aikana, niin ehdottomasti tehokkain keino on kuitenkin tehokas elinkeinopolitiikka. Työvoimavaltaisten alojen kasvun tukeminen, esimerkiksi verotuksen ja kaavoituksen keinoin, on paras tapa saada nuorillekin töitä. Uudellamaalla ja erityisesti Vantaalla työpaikkoja syntyy nimenomaan vähittäis- ja tukkukaupan sekä logistiikan aloille. Eniten avoimia työpaikkoja on tälläkin hetkellä nimenomaan kaupan alalla. Vaikka ala koetaankin usein läpikulkuhommana, niin se tarjoaa monelle nuorelle juuri tarvittavan turvan vaikeimpien aikojen yli. Koulutuksen ja koulutukseen ohjaamisen tulisi olla työelämälähtöistä ja oppisopimuspaikkojen määrää pitäisi kasvattaa edelleen. Tosin oppisopimukseenkaan ei pitäisi ohjata vain sen takia, että saadaan tilastot paremmiksi. Jos ala ei miellytä, ei motivaatio riitä nuorella, eikä kyllä työnantajallakaan. Olennaista on kuitenkin, että oppareita oikeasti ohjataan ja perehdytetään, eikä käytetä jälleen uutena porukkana paikkamaan heikkoa taloudellista tilannetta ja osaltaan säästetä henkilöstömenoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)