Tuntematon sotilas

Kansalliseen veteraanipäivään sopii hyvin hehkuttaa viikonloppuna näkemääni Tuntematonta sotilasta. Tosin hieman särähti korvaan, kun radiossa kertoivat tämän päivän toiveen kuuluneen, että nykyiset sukupolvet muistaisivat vaalia sotaperintöä. Eiköhän sodistamme pitäisi oppia vaalimaan rauhan perintöä. Tämä oli mielestäni Smedsin versionkin ydinsanoma. Kansallisteatterin esitys on ehdottomasti pasifistisin kuvaus näkemistäni Tuntemattoman sovituksista.

Täytyy myöntää, että hieman etukäteen jännitti minkälaista meuskaamista menemme katsomaan, niin erikoisilta kritiikit ja lööpit aikoinaan kuulostivat. Kaikki muumimammasta Turkkaan ammutaan ja pesukoneita lahdataan. No löytyiväthän em. elementitkin, mutta en olisi varmaan edes jäänyt ihmettelemään, jollei niitä joku muu olisi aiemmin päivitellyt päivätolkulla lehdissä. Kaikki kuuluivat jotenkin saumattomasti moderniin toteutukseen. On hankala edes kuvailla mitä katsomossa koin. Perinteisen näyttelijäntyön rinnalla hyödynnettiin todella toimivasti videota, livekuvaa (siis kameramies todella kuvasi käsivaralta keskellä näyttämöä), erilaisia musiikkeja ja näyttämökin laajentui katsomon lisäksi kaduille kuvan välityksellä. Meteli oli välillä liian kova, pienimmilläkin desibeleillä olisi teho saavutettu. Samaten häiritsi välillä repliikkien huutaminen. Ei siis se huutaminen, vaan se, että sanat menevät ohi. Nykyään ilmiöön tosin törmää jokaisessa esityksessä, jossa on vihainen tai tuskainen mies. Mutta nämä nyt olivat pieniä haittoja.

Näytös kesti lähes 4 tuntia, siis kauan. Kertaakaan ei kuitenkaan tarvinnut kelloa katsoa. Esitys energiallaan ja monentasoisilla viittauksillaan ja piikeillään imaisi totaalisesti matkaansa. Tuntemattoman kuolemattomia lausahduksia odottaneet varmaan pettyivät, vaikka toki tärkeimmät (täs siul on hyvä mies jne.) löytyivätkin. Hahmoista oli löydetty ihan uutta. Ja niin täytyykin, kuka oikeasti haluaa katsoa sata kertaa legendaarisen elokuvan näyttämösovituksen? Smeds työryhmineen on onnistunut tuomaan koko homman tähän päivään. Erityisen herkullinen oli narsistinen Lammio, jonka vastine löytyy varmaan monen mielessä oman firman keskijohdosta. Aikaan osui myös irvailu miesten saumattomasta yhteishengestä ja kaverin tukemisesta...Kasan jälkeen räjähti soimaan Mertarannan "Ihanaa leijonat, ihanaa" ja viina virtasi.

Kyllä lämpimästi suosittelen, jos vaan liput onnistuu saamaan!

Kyllä ihmisiä kiinnostaa!

Edelleen on euforinen olo. Länsimäki-Rajakylän demarit olivat kutsuneet eiliselle koolle alueen asukkaita ja eri yhdistysten aktiiveja ja tottakai tämän kylän valtuutettuja puhumaan terveysasemamme tulevaisuudesta. Säästötoimet uhkaavat sulkea hyvin toimivan sosiaali- ja terveysasemamme, joten päätimme käynnistää nimiadressikeräyksen. Paikalle saapui yli 140 ihmistä! Tila kävi pieneksi, osa ihmisistä kävikin vain oven suussa allekirjoittamassa adressin ja antamassa tukensa "operaatiolle". Läsnäolleet käyttivät lukuisia puheenvuoroja ja olivat intoa puhkuen järjestemässä mielenilmausta ja jopa terveysaseman valtausta. Uutiskynnys ylittyisi varmasti, kun Länkkärin harmaat pantterit valtaisivat tilan :)

Lukuisat ottivat mukaansa listoja naapurustossa tai työpaikalla kierrätettäväksi ja lisäksi nimensä voi listaan rustata kirjastolla tai terveysasemalla toukokuun loppuun asti. On hyvä tutina, että saamme kerättyä lähemmäs tuhat nimeä. Parin bussilastillisen kanssa sitten luovutetaan adressi sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja valtuustolle kesäkuussa.

Mediakin tarttui mukavasti aiheeseen. Ennen tilaisuutta oltiin Ylen aikaisessa ja Vartin nettisivuilla ja nyt tiedotteemme pohjalta tehdään juttua ainakin Varttiin ja Hesariin, toivottavasti Vantaan Sanomatkin noteeraavat tilaisuutemme. Kylän väki synnytti hetkessä kansanliikkeen, on tämä homma välillä hienoakin. Toki tähän fiilikseen liittyy myös vahva usko siihen, että lopputulos on mieluisa...Tiedotteen voi lukaista Länsimäki-Rajakylän blogista, linkki tuossa oikealla palkissa.

Ryhmäpuheenvuoro asumisesta

Alla reilu viikko sitten valtuustossa pitämäni lyhyt ryhmäpuheenvuoro Vantaan asuntopoliittisesta ohjelmasta. Kuvassa näkyvästä taulusta näkyvät vihreänä pyydetyt puheenvuorot, joten kovin vilkasta keskustelua ei asuntopolitiikka kirvoittanut, muutama kommenttipuheenvuoro sentään pyydettiin minun ja vasemmistoliiton Tuula Saastamoisen puheiden perään. Tekstini toki eli puheen mukana ja kannattaa lukea itsekseen mutisten ääneen, jotta painotuksia syntyy :)

Sosialidemokraattinen ryhmä haluaa aluksi kiittää laaja-alaisen, hyvin informatiivisen ja asiantuntevan asunto-ohjelman valmistamisesta. Asuntopolitiikan ongelmana erityisesti pääkaupunkiseudulla on usein markkinoiden selän taakse piiloutuminen, levitellään käsiä suhdanteiden edessä. On kuitenkin hyvin vahvasti lautakuntien ja viime kädessä tämän salin päätettävissä minkälaista asunto- ja maankäyttöpolitiikkaa teemme, kenen tarpeisiin haluamme vastata.

Ryhmämme haluaa korostaa - ohjelmassakin vahvasti esiin nousevan - eheän yhdyskuntarakenteen merkitystä. Uusien asuinalueiden suunnittelussa ja täydennysrakentamisessa on tehtävä nimenomaan asumis-, ei ainoastaan asunto-politiikkaa. Ilmastonmuutoksen, kaupunkiseutujen toimivuuden, eri ryhmien integraation, palvelurakenteen ja yhteisöllisyyden kannalta on aivan olennainen kysymys, millaisissa yhdyskunnissa asumme, teemme työtä ja vietämme vapaa-aikaamme. Mitä eheämpi ja urbaanimpi yhdyskunta, sitä enemmän säästämme kustannuksia, vähennämme päästöjä ja parannamme elinympäristömme toimivuutta. Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa näkemyseroilta ja törmäyksiltä ei voi välttyä, joten avoin ja rakentava suunnittelutyö ja itse toteutuskin yhdessä eri osapuolten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Huonoja esimerkkejä ei tarvitse hakea Tukholman lähiöitä kauempaa. Ei tehdä Länsimäestä uutta Tenstaa.

Asunto-ohjelmasta käy kiitettävästi ilmi myös sitoutuminen Helsingin seudun aiesopimukseen. On erittäin tärkeää, että huomioimme erityisryhmät asuntotuotannossamme ja haemme ennakkoluulottomasti keinoja neliöhintojen kustannusten alasajoon. Autottomat alueet, uudet innovaatiot rakennustekniikassa, yhteishankinta suunnittelussa sekä energiatehokkuuden lisääminen ovat muutamia esimerkkejä keinovalikoimasta, jolla voimme vaikuttaa asumisen kohtuuhintaisuuteen.

Viimeisenä haluamme nostaa esiin häpeätahramme, asunnottomuuden. Seitsemän vuoden laskun jälkeen asunnottomuus on jälleen lähtenyt nousuun ja valitettavan jyrkästi. Asia ei kosketa ainoastaan metsien miehiä, vaan joukossa on paljon itsenäistyviä nuoria, työn perässä muuttaneita ja lapsiperheitä. Vantaalla asunnottomia on noin 500. Hallituksen asunnottomuusohjelmassa olemme onneksi aktiivisesti mukana, mutta harmillista on, että esimerkiksi RAY:n tänä vuonna eri järjestöille myöntämistä noin 12 miljoonan hankeavustuksista ei yksikään kohdennu Vantaalle. Kumppanuuksia pitää siis hakea myös tällä sektorilla aktiivisemmin. Tuettua asumista, asumisohjausta ja sosiaalista isännöintiä voidaan viedä vielä paljon pidemmälle yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Panostetaan siis eri elämäntilanteet ja ikäryhmät huomioivaan asumispolitiikkaan, jolla luodaan koteja, ei pelkkiä seiniä.

Reaaliajassa valtuustosta

Hih, sähköisessä päätöksenteossa on se hauska puoli, että voi tällä tavalla reaaliajassa raportoida valtuustotyöskentelyä. Olemme - ryhmäkokoukset poislukien - istuneet epämukavilla tuoleillamme nyt 3 tuntia ja 15 minuttia. Oman neitsytmatkani tein puhujanpönttöön kokouksen alkupuolella, kun käsittelimme Vantaan asunto-ohjelmaa. Sain pitää ryhmäpuheenvuoron :) Laitan sen todennäköisesti myöhemmin tännekin näkyviin.

Nyt käynnistyi illan odotetuin aihe, Vantaan ja Helsingin liitosselvitykseen kannanottaminen. Puheenvuorot taitavat olla suurta teatteria ja rintamalinjat selvillä, mutta show kestänee jokusen tunnin. Nyt äänessä on ensimmäisenä Sirkka-Liisa Kähärä, joka jo nauratti (ainakin minua) mikrotason esimerkillä: "Ilmoittaisin naapurilleni, että haluan selvittää yhdessäasumisemme haitat ja hyödyt, ja aion tehdä sen joka tapauksessa yksinkin, jollei ajatus miellytä." Vitsailut taitavat todellisuudessa olla vähissä. Kokoomuksen ryhmästä on aiemmin jo useaan kertaan todettu, että ei pidä keskustella liitoksesta vaan selvityksestä ja että keskustelu on ikävän asenteellista. Siis päätöksemme seurauksista ei pitäisi keskustella. Taitaapa toive kaikua kuuroille korville. Perussuomalaisten Pietari Jääskeläisen puheenvuoro nyt ainakin on täynnä todennäköisimpiä uhkakuvia uudesta suurkaupungista. He tukevat meidän muutosesitystämme, jossa korostetaan laajempaa seutuyhteistyötä, seutuhallinnon selvittämistä ja suoraan sanottuna annetaan piut paut kahden kaupungin rahaa nieleville selvityksille.

Ensimmäinen Kokoomuksen puhuja on Paula Lehmuskallio, jota en olisi arvannut näin mainioksi. Lehmuskallio lensi lomalta Milanosta vain kokoustamme varten ja on Kokoomuksen erittäin pienen toisinajattelijoiden joukon kärki. Häntä on painostettu, kiristetty ja yritetty palkita, jotta hän olisi ollut pois tämän iltaisesta käsittelystä. Vaan eipä ollut, vaan antoi palaa turhia itseään säälimättä.

Puheenvuoroja on jonossa 19 ja aikaa tämän kirjoituksen alusta on kulunut 35 minuuttia. Julkaisen äänestystuloksen, kun se on selvä. Nyt keskityn Markku J. Jääskeläisen herkullisiin kielikuviin. Harmillista, ettei valtuustosalissa saa taputtaa.

Oi voi, nyt on keskusteltu 1,5 tuntia. On oikeasti hyvin mielenkiintoista, ainoa häiritsevä seikka on se, että en usko hetkeäkään käytettyjen puheenvuorojen muuttavan yhdenkään valtuutetun jo olemassa olevaa - ryhmässä sovittua - kantaa. Kummasti vaan Vihreätkin ovat sulassa sovussa samassa ruodussa. Heistä jo 3 on käyttänyt puheenvuoron, jossa he kannattavat seudullisen yhteistyön tiivistämistä, mutta viimeisessä lauseessa toteavat: "Kuitenkin kannattaa selvittää Helsingin ja Vantaan yhdistymisen edut ja haitat, sillähän saadaan vain tietoa päätöksenteon pohjaksi."

No nyt äänestetään! Käsittely alkoi 2 h 15 min sitten. Jännittää...Aloitammeko tien kohti suur-Vantaata...Tulos 37-30. Siis hypätään Helsingin syliin. Asia loppuun käsitelty.