On se kummallista miten mieli toimii. Kaksi päivää sadattelin itseäni, kun en saanut ajatuksiani muotoiltua ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi ruotsiksi ja nyt kotona ajatukset juoksee ruotsiksi. Kaksi päivää olin siis Mälarenin rannalla ruotsalaisella country-klubilla keskustelemassa jäsenhankinnasta. Työkieli oli ruotsi, eli tanskalaiset puhuivat tanskaa, norjalaiset norjaa jne. Korva kuitenkin tottuu yllättävän nopeasti ja tänään tanskastakin alkoi jo erottaa joka neljännen sanan. Hyödyllinen kokoontuminen joka tapauksessa, kuten pohjoismaiset tapaamiset meillä useimmiten ovat. Ja selvisin hengissä Viskin maistelusta.
Reilun vuorokauden poissaolon aikana ehdittiin kaupan puolella siirtyä mielenkiintoisille areenoille. Kovin paljon en työasioista voi korrektisti kirjoitella, mutta kehotan mielenkiinnolla seuraamaan miten Markantalon juttu etenee. Yli 300:lle iskettiin laput kouraan: Palkan alennus tai potkut. Selvittelyt ja neuvottelut käynnistyivät nopeasti, samaten median kiinnostus. Huomenna on ensimmäinen kunnon istunto ja jotain suuntaa on varmaan nähtävissä viimeistään viikonlopun aikana.
Ylihuomenna Särkänniemeen "töihin" PAMin huvitreffeille ja sitten alkaa loma! Ja Espanja voittaa kultaa potkupallossa.
24.6.08
Media-ahdistusta
Olen hyvin ahdistunut jälleen kerran. En median toiminnasta, vaan saamastani informaatiosta. Oikeasti ahdistunut eilisen ykkösen dokumentin jälkeen. "Tietokoneiden hautausmaa" oli karua kertomaa atk-laitteiden "kierrätyksestä". Valtaosa kaikesta romusta päätyy tällä hetkellä Kiinaan nyrkkipajoihin. Jollei dokumenttia nähnyt, ei pysty kuvittelemaan olosuhteita, joissa haitallisia aineita käsitellään ja valutetaan joko lähivesiin tai poltetaan suoraan savuna ilmaan. Jätekaupungiksi kutsutulla alueella työntekijät perheineen asuvat hökkeleissä, suurin osa heistä on kouluttamattomia maaseudulta muuttaneita, jotka itse ovat kuitenkin tyytyväisiä saadessaan tehdä töitä.
Saastepitoisuudet niin ilmassa, vedessä kuin maaperässäkin olivat hurjia. Vielä hurjempia olivat veriarvot. Esimerkiksi alueen lapsilla veren lyijypitoisuudet olivat linjassaan yli 15, kun maksimit saisivat olla 10. Erilaiset syövät olivat haastatellun lääkärin mukaan hyvin yleisiä, vaikkeivat alueen asukkaat itseään erikoisen sairaina pitäneetkään. Vesi oli luonnollisesti juomakelvotonta, kauniin syvän vihreää toki.
Eikä kehitykselle näyttäisi mahtavan mitään. Koneita rahdataan päivittäin tuhansittain kyseiselle alueelle ja moni pelkää, että vastaavia kaupunkeja syntyy Aasiaan lisää.
Mitä siis jos laitankin joskus pahvia paperinkeräykseen tai jätän biojätteen lajittelematta? Ymmärrän, että jos jokainen ajattelisi, ettei oma panos auta mitään, ei mitään tapahtuisi, mutta...Ja mitä tapahtuu työkoneelleni, kun siitä joskus aika jättää? Miten varmistan, ettei kukaan pura piirilevyjä myrkkykaasujen keskellä ja valuta syövyttäviä aineita maahan ja veteen? Enpä kai mitenkään. Paitsi varastoimalla koneen ikuisiksi ajoiksi vaatekaappiini.
Ajattelin lievittää ahdistustani väliaikaisesti iltapäivälehdillä. Onnistuin skippaamaan jokapäiväisen tanjaolli-osion, mutta mikäs se siellä odottikaan: Satu ja Antti! Voi miksi teette tämän? Jos lääkärin tekemistä toimenpiteistä ei halua kertoa, niin miksi niistä pitää kertoa. Kevyempikin tiedotus lapsettomuudesta, muutosta, tulevasta lomasta, häistä ja häävalssista riittää ihan hyvin. Sen verran vahingoniloinen olen, ettei minua haittaa, jos muiden puolueiden edustajat vievät itse itseltään uskottavuuden, mutta miksi meilläkin!?
Saastepitoisuudet niin ilmassa, vedessä kuin maaperässäkin olivat hurjia. Vielä hurjempia olivat veriarvot. Esimerkiksi alueen lapsilla veren lyijypitoisuudet olivat linjassaan yli 15, kun maksimit saisivat olla 10. Erilaiset syövät olivat haastatellun lääkärin mukaan hyvin yleisiä, vaikkeivat alueen asukkaat itseään erikoisen sairaina pitäneetkään. Vesi oli luonnollisesti juomakelvotonta, kauniin syvän vihreää toki.
Eikä kehitykselle näyttäisi mahtavan mitään. Koneita rahdataan päivittäin tuhansittain kyseiselle alueelle ja moni pelkää, että vastaavia kaupunkeja syntyy Aasiaan lisää.
Mitä siis jos laitankin joskus pahvia paperinkeräykseen tai jätän biojätteen lajittelematta? Ymmärrän, että jos jokainen ajattelisi, ettei oma panos auta mitään, ei mitään tapahtuisi, mutta...Ja mitä tapahtuu työkoneelleni, kun siitä joskus aika jättää? Miten varmistan, ettei kukaan pura piirilevyjä myrkkykaasujen keskellä ja valuta syövyttäviä aineita maahan ja veteen? Enpä kai mitenkään. Paitsi varastoimalla koneen ikuisiksi ajoiksi vaatekaappiini.
Ajattelin lievittää ahdistustani väliaikaisesti iltapäivälehdillä. Onnistuin skippaamaan jokapäiväisen tanjaolli-osion, mutta mikäs se siellä odottikaan: Satu ja Antti! Voi miksi teette tämän? Jos lääkärin tekemistä toimenpiteistä ei halua kertoa, niin miksi niistä pitää kertoa. Kevyempikin tiedotus lapsettomuudesta, muutosta, tulevasta lomasta, häistä ja häävalssista riittää ihan hyvin. Sen verran vahingoniloinen olen, ettei minua haittaa, jos muiden puolueiden edustajat vievät itse itseltään uskottavuuden, mutta miksi meilläkin!?
23.6.08
22.6.08
Lövhyddanin terveiset
Juhannuksesta tuli jalkapalloton, kun vetäydyimme Lövhyddanille Sipooseen Pujuilemaan. Yleensä leirikeskuksista löytyy telkka viimeistään ohjaajien tiloista, mutta ei tällä kertaa. Muutoin ei kyllä valittamista ollut. Puitteet kunnan omistamalla tilalla ovat loistavat, kun vielä ilmat suosivat ulkoilua lauantaista eteenpäin. Olisin laittanut heti kuviakin, mutta kun blogger ilmoittaa vain "virhe sivulla", niin pitänee yrittää kuvailla sanoin.
Paikka sijaitsee Kalkkirannassa, suojaisassa poukamassa. Päärakennus on vanha mansardikattoinen kaksikerroksinen huvila, jonka edusta on peitetty liuskekivellä. Kivetyksellä on reilusti pöytiä penkkeineen, kiinteä grilli ja edessä aukeaa suuri nurmikenttä. Kentän yläpäässä on lentopallokenttä, joka on kuin tehty perinteikkäälle petankkiturnaukselle. Turnauksen muuten voitti tällä kertaa joukkue BAH (Böke, Assu, Hanna). Tämä vain ohimenevänä itsekehuna, kultakantahan ei ole vieras joukkueellemme ja samalla terveisiä monivuotiselle joukkueen selkärangalle Juha Walliukselle :) Toisessa päässä nurmialuetta on pieni leikkipaikka ja sitten hiekkaranta. Tontilla hieman ylempänä sijaitsee uudempi hirsisauna, eli lämpimään suihkuun pääsee, mikäli edelliset eivät ole käyttäneet kaikkea vettä. Uimaan voi hipsutella suoraan laituria pitkin. Ei kuitenkaan ollut minulle ajankohtaista, jos sitten elokuulla miettisi varpaiden kastelemista. Paikan voi vuokrata sipoolaiset yhdistykset/seurat ja hinta on naurettava. Ihan vaan vinkkinä, jos haluaa tunnelmallista grilli-iltaa viettää.
Paikka on siis mahtava rentoon yhdessä oloon, chillailuun, kuten tuoreemmat toverit asian ilmaisivat. Porukka on uusiutunut, mutta samalla myös paluuta vanhaan pujuiluun on tapahtunut...Aattoiltana sateen väsyttyä viriteltiin nuotio rantaan ja laulettiin ja istuttiin lämmittelemässä. Ja mikäs muu se sieltä kuin Jussin pussit. Ei siis Juhannuksen kaljakassi, vaan tuplaviuhahdus, reipas nuotion ympärijuoksu ja pulahdus. Toisella kierroksella oli jo naisiakin mukana. Deja vú - tästä kuulin jo -98 puhelimen välityksellä. Taitanevat vanhat juoksijat jo viettää aikuisten juhannuksia housut jalassa, mutta onneksi on uusi sukupolvi kasvamassa. Muutoinkin tuntui pitkästä aikaa, että tulevat vuodet ovat hyvissä käsissä. Järjestöelämän aaltoliike on taas menossa rantaa kohti vaahtopäinä.
Merellisen ensikasteen sai myös MEIDÄN VENE! Pohjois-Karjalan sisävesillä seilaillut Yamarin matkasi peräkärryllä torstaina Vantaalle ja heti neitsytmatkalle Sipooseen. Mistään jahdista ei puhuta, vaan ukkini pienestä avoveneestä, jossa on 20 heppanen perämoottori vauhtia antamassa. Juuri sopiva Assun kalatarpeille ja koko perheen saaristoretkille. Olisi ensi hetkistä kuviakin, mutta kun edelleen on se virhe sivulla. Oma lomani alkaa reilun viikon päästä ja sitten olisi tarkoitus pakata eväskorit ja hypätä veneeseen. Eevi tosin on koko ajan menossa laivaan, mutta se on hieman harhaanjohtava ilmaus.
Nyt kuitenkin juhlat ovat ohi ja vielä viikko töitä ja reissut Tukholmaan&Tampereelle edessä. Kaikki suosikkini ovat jo rähmäköineet EM-kisoissa, joten toisella silmällä seurailu riittää. Italialle pienellä lipulla liputan, mutta voisi Turkkikin räjäyttää potin, vaan eipä taida olla mahdollisuuksia pidemmälle. Hauskempaa on kuitenkin päästä taas vuoden tauon jälkeen sanomaan paksulla ällällä ja leveällä w:llä Wimbledon.
Paikka sijaitsee Kalkkirannassa, suojaisassa poukamassa. Päärakennus on vanha mansardikattoinen kaksikerroksinen huvila, jonka edusta on peitetty liuskekivellä. Kivetyksellä on reilusti pöytiä penkkeineen, kiinteä grilli ja edessä aukeaa suuri nurmikenttä. Kentän yläpäässä on lentopallokenttä, joka on kuin tehty perinteikkäälle petankkiturnaukselle. Turnauksen muuten voitti tällä kertaa joukkue BAH (Böke, Assu, Hanna). Tämä vain ohimenevänä itsekehuna, kultakantahan ei ole vieras joukkueellemme ja samalla terveisiä monivuotiselle joukkueen selkärangalle Juha Walliukselle :) Toisessa päässä nurmialuetta on pieni leikkipaikka ja sitten hiekkaranta. Tontilla hieman ylempänä sijaitsee uudempi hirsisauna, eli lämpimään suihkuun pääsee, mikäli edelliset eivät ole käyttäneet kaikkea vettä. Uimaan voi hipsutella suoraan laituria pitkin. Ei kuitenkaan ollut minulle ajankohtaista, jos sitten elokuulla miettisi varpaiden kastelemista. Paikan voi vuokrata sipoolaiset yhdistykset/seurat ja hinta on naurettava. Ihan vaan vinkkinä, jos haluaa tunnelmallista grilli-iltaa viettää.
Paikka on siis mahtava rentoon yhdessä oloon, chillailuun, kuten tuoreemmat toverit asian ilmaisivat. Porukka on uusiutunut, mutta samalla myös paluuta vanhaan pujuiluun on tapahtunut...Aattoiltana sateen väsyttyä viriteltiin nuotio rantaan ja laulettiin ja istuttiin lämmittelemässä. Ja mikäs muu se sieltä kuin Jussin pussit. Ei siis Juhannuksen kaljakassi, vaan tuplaviuhahdus, reipas nuotion ympärijuoksu ja pulahdus. Toisella kierroksella oli jo naisiakin mukana. Deja vú - tästä kuulin jo -98 puhelimen välityksellä. Taitanevat vanhat juoksijat jo viettää aikuisten juhannuksia housut jalassa, mutta onneksi on uusi sukupolvi kasvamassa. Muutoinkin tuntui pitkästä aikaa, että tulevat vuodet ovat hyvissä käsissä. Järjestöelämän aaltoliike on taas menossa rantaa kohti vaahtopäinä.
Merellisen ensikasteen sai myös MEIDÄN VENE! Pohjois-Karjalan sisävesillä seilaillut Yamarin matkasi peräkärryllä torstaina Vantaalle ja heti neitsytmatkalle Sipooseen. Mistään jahdista ei puhuta, vaan ukkini pienestä avoveneestä, jossa on 20 heppanen perämoottori vauhtia antamassa. Juuri sopiva Assun kalatarpeille ja koko perheen saaristoretkille. Olisi ensi hetkistä kuviakin, mutta kun edelleen on se virhe sivulla. Oma lomani alkaa reilun viikon päästä ja sitten olisi tarkoitus pakata eväskorit ja hypätä veneeseen. Eevi tosin on koko ajan menossa laivaan, mutta se on hieman harhaanjohtava ilmaus.
Nyt kuitenkin juhlat ovat ohi ja vielä viikko töitä ja reissut Tukholmaan&Tampereelle edessä. Kaikki suosikkini ovat jo rähmäköineet EM-kisoissa, joten toisella silmällä seurailu riittää. Italialle pienellä lipulla liputan, mutta voisi Turkkikin räjäyttää potin, vaan eipä taida olla mahdollisuuksia pidemmälle. Hauskempaa on kuitenkin päästä taas vuoden tauon jälkeen sanomaan paksulla ällällä ja leveällä w:llä Wimbledon.
19.6.08
Tammisaaren kuvia
Tammisaaren tapahtumasta on jo päiviä ja kaikkea muutakin olen jo ehtinyt touhuta, mutta muutama kuva kuitenkin näytille. Yllä olemme vielä kulkueen järjestäytymistä odottelemassa. Aslak kuvasi ja haastatteli järjestäjiä, osallistujia ja katselijoita, joten kunnon dokumenttikin tapahtumasta valmistuu aikanaan. Eevi kunnostautui eväiden syönnissä, kun muuten meinasi käydä aika välillä pitkäksi.
Osallistuimme kulkueeseen vain puolen kilometrin verran ja sitten käännyimme rattailla sivukadulle hakeaksemme auton. Eevi ilmoitti hyvin pian: "Haluan takaisin taisteluun!". Hienoa, että nuorisomarssi alkaa hahmottua ja punaiset liput elähdyttävät, mutta taitaa meillä olla vielä työtä edessä...
Esimieheni R.Sorsa kunniakkaasti osallistui kulkueen historialliseen osaan. Historian kulkua kuvasi myös nuoremman porukan kantamat kyltit, jotka oli liitetty "punaisella viivalla" yhteen. Hieno oivallus ja toteutus. Kuvan saa klikattua isommaksi, niin jotain erottaakin...
Hauskaa Juhannusta kaikille! Me suuntaamme PuJuun, punaiseen juhannukseen Sipooseen Lövhyddanille. Nuorempia Demarinuoria on paikalla lähes 30, joten eiköhän mukava viikonloppu ole tiedossa.
Osallistuimme kulkueeseen vain puolen kilometrin verran ja sitten käännyimme rattailla sivukadulle hakeaksemme auton. Eevi ilmoitti hyvin pian: "Haluan takaisin taisteluun!". Hienoa, että nuorisomarssi alkaa hahmottua ja punaiset liput elähdyttävät, mutta taitaa meillä olla vielä työtä edessä...
Esimieheni R.Sorsa kunniakkaasti osallistui kulkueen historialliseen osaan. Historian kulkua kuvasi myös nuoremman porukan kantamat kyltit, jotka oli liitetty "punaisella viivalla" yhteen. Hieno oivallus ja toteutus. Kuvan saa klikattua isommaksi, niin jotain erottaakin...
Hauskaa Juhannusta kaikille! Me suuntaamme PuJuun, punaiseen juhannukseen Sipooseen Lövhyddanille. Nuorempia Demarinuoria on paikalla lähes 30, joten eiköhän mukava viikonloppu ole tiedossa.
13.6.08
Tie Tammisaareen
Jos huomiseksi ei vielä ole suunnitelmia, niin kannattaa aamusta suunnata Tammisaareen. Tie Tammisaareen 90 - muistotapahtuman historiallinen kulkue lähtee liikkeelle 11.00 (jos muistan oikein) päättäen matkansa reilun kolmen kilometrin jälkeen 1918 muistomerkille. Paikalle odotetaan satoja ihmisiä.
Dragsvikissa, valtatie 25:n varrella sijaitsee punaisten 1918 hautausmaa. Paikalle on haudattu noin 3000 punaista, jotka sodan päätyttyä menehtyivät Tammisaaren vankileirissä. Kuolleisuus vankilerillä muodostui poikkeuksellisen korkeaksi. Leirille tuoduista vangeista kuoli lähes joka kolmas, useimmat heistä vain muutaman kesäisen kuukauden aikana.
Vuonna 1951 Entiset Punakaartilaiset r.y. Helsingistä pystytti muistomerkin. 4.-5.6.1988 pidettiin muistotilaisuus jossa paljastettiin laajennettu muistomerkki, jonka pronssilevyn pintaan oli kaiverrettu kuolleiden nimet ja henkilötiedot. 1993 kokoonnuttiin uudelleen. Piispa Erik Wikström vihki kuolleet haudan rauhaan ja Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vaimoineen kunnioitti muistohetkeä läsnäolollaan. Tarja Halonen puhuu huomenna muistomerkillä ennen seppeleiden laskua. Edellinen juhla on jäänyt mm. Viljo Sohkasen koskettavan, omakohtaisen puheen johdosta paikalla olleiden mieliin lähtemättömästi. Huominen tullee olemaan yhtä sykähdyttävä päivä.
Hakaniemestä on lähdössä myös yhteiskuljetus, jossa ymmärtääkseni on vielä tilaa. Bussikyydistä saa lisätietoja SAK:sta Antti Lindtmanilta. Toivottavasti tavataan lippujen alla!
11.6.08
Ihmisenä olemisen opettelusta
Palaan vielä hieman puoluekokouksen asiakirjoihin. Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia, eli tuttavallisemmin runo ja rakkaus- työryhmä esitti yhtenä vaatimuksena Tommy Tabermannin ajatusta kouluihin lisättävästä ihmisenä olemisen- oppiaineesta. Uudenmaan ryhmä esitti vaatimuksen poistamista, koki rökäletappion valiokunnassa ja toisaalta voitti saliäänestyksen selvästi, eli kyseistä oppiainetta ei puolueen asiakirjassa nyt vaadita. Pia Viitanen kommentoi lehdessä asiaa sanomalla, ettei puolueväki ollut vielä valmis kyseiseen radikaaliin vaatimukseen. Hoh hoijaa. Valmiudella ei ollut poistoesityksen kanssa mitään tekemistä. Esitys perustui puhtaasti siihen, että vaatimus oli meidän mielestämme älytön.
Jokainen joka on ollut yhtään tekemisissä tuntikehysasioiden kanssa, tietää kuinka vaikeaa (lähes mahdotonta) on saada kehyksiin lisätunteja edes vanhoille aineille, puhumattakaan kokonaan uusista aineista. On jopa erittäin vaikeaa saada kuntatalouden kurjimuksessa edes nykyisille aineille jakotunteja, jotta ryhmäkoko säilyisi inhimillisenä. Ja samalla me vaadimme uusiksi aineiksi työmarkkinatietoutta ja yrittäjyysopetusta, ensiapua, parempia kielivalikoimia, lisää tunteja taide- ja taitoaineisiin ja uskonnonopetuksen uudistamista. Joku realismi pitää olla ja priorisointi mitä ihan oikeasti haluamme lisää koulujen opetukseen ja millä tavalla. Ihmisenä oleminen on aihe, jonka pitäisi läpileikata kaikki opetus. Kyse on siis enemmänkin opettajankoulutuksesta kuin koulujen opetussuunnitelmista.
Aikanaan puhuttiin ns. piilo-opetussuunnitelmista. Tarkoitettiin siis sitä, kuinka normaalin opetuksen lisäksi ikääkuin "salaa" opetettiin myös kansalaistaitoja: puheenvuoron pyytämistä, ajoissa olemista, käsien pesua, kohteliaisuutta toisia kohtaan jne. Eli ihmisenä olemista. Näin kai nykyisinkin pitäisi toimia ja toimitaankin. Tai toimittaisiin, jos ryhmät olisivat sen kokoisia, että opettajilla ja avustajilla olisi mahdollisuus oikeasti huomioida kaikki oppilaat ja puuttua myös perusasioihin pelkän häiriöpuuttumisen sijaan.
Eheytetty koulupäivä toisi osaltaan ratkaisun myös kasvavaan tarpeeseen erilaisten elämisen taitojen opettelussa. Koulupäivän sisällä tai päätteeksi voisivat järjestöt ja yhdistykset järjestää ohjausta ja opetusta vaikka mistä mitä nyt tärkeänä pidetään ja mikä on kulttuurisesti merkittävää. Kaikkea ei tarvitse yrittää ympätä tuntikehykseen, mikä on toivoton tehtävä. Siis meidänkin tulisi puolueena vahvasti ajaa edelleen eheytettyä koulupäivää, joka takaisi tasa-arvoisesti kaikille lapsille mahdollisuudet harrastaa ja oppia uutta turvallisessa ja tutussa ympäristössä. Eheytetyn koulupäivän yhteisöllisistä menestystarinoista en nyt kirjoita enempää, vaan pitäydyn aiheessa edes jotenkin. Sen sijaan, että menemme vanhan kaavan mukaan ja kuittaamme kaikki tavoitteet vaatimalla tuntikehysten paisuttamista, voisimme oikeasti olla rohkeita ja laajalti tutustua eheytetyn koulupäivän mahdollisuuksiin ja ajaa tämän vuosituhannen peruskoulua!
Jokainen joka on ollut yhtään tekemisissä tuntikehysasioiden kanssa, tietää kuinka vaikeaa (lähes mahdotonta) on saada kehyksiin lisätunteja edes vanhoille aineille, puhumattakaan kokonaan uusista aineista. On jopa erittäin vaikeaa saada kuntatalouden kurjimuksessa edes nykyisille aineille jakotunteja, jotta ryhmäkoko säilyisi inhimillisenä. Ja samalla me vaadimme uusiksi aineiksi työmarkkinatietoutta ja yrittäjyysopetusta, ensiapua, parempia kielivalikoimia, lisää tunteja taide- ja taitoaineisiin ja uskonnonopetuksen uudistamista. Joku realismi pitää olla ja priorisointi mitä ihan oikeasti haluamme lisää koulujen opetukseen ja millä tavalla. Ihmisenä oleminen on aihe, jonka pitäisi läpileikata kaikki opetus. Kyse on siis enemmänkin opettajankoulutuksesta kuin koulujen opetussuunnitelmista.
Aikanaan puhuttiin ns. piilo-opetussuunnitelmista. Tarkoitettiin siis sitä, kuinka normaalin opetuksen lisäksi ikääkuin "salaa" opetettiin myös kansalaistaitoja: puheenvuoron pyytämistä, ajoissa olemista, käsien pesua, kohteliaisuutta toisia kohtaan jne. Eli ihmisenä olemista. Näin kai nykyisinkin pitäisi toimia ja toimitaankin. Tai toimittaisiin, jos ryhmät olisivat sen kokoisia, että opettajilla ja avustajilla olisi mahdollisuus oikeasti huomioida kaikki oppilaat ja puuttua myös perusasioihin pelkän häiriöpuuttumisen sijaan.
Eheytetty koulupäivä toisi osaltaan ratkaisun myös kasvavaan tarpeeseen erilaisten elämisen taitojen opettelussa. Koulupäivän sisällä tai päätteeksi voisivat järjestöt ja yhdistykset järjestää ohjausta ja opetusta vaikka mistä mitä nyt tärkeänä pidetään ja mikä on kulttuurisesti merkittävää. Kaikkea ei tarvitse yrittää ympätä tuntikehykseen, mikä on toivoton tehtävä. Siis meidänkin tulisi puolueena vahvasti ajaa edelleen eheytettyä koulupäivää, joka takaisi tasa-arvoisesti kaikille lapsille mahdollisuudet harrastaa ja oppia uutta turvallisessa ja tutussa ympäristössä. Eheytetyn koulupäivän yhteisöllisistä menestystarinoista en nyt kirjoita enempää, vaan pitäydyn aiheessa edes jotenkin. Sen sijaan, että menemme vanhan kaavan mukaan ja kuittaamme kaikki tavoitteet vaatimalla tuntikehysten paisuttamista, voisimme oikeasti olla rohkeita ja laajalti tutustua eheytetyn koulupäivän mahdollisuuksiin ja ajaa tämän vuosituhannen peruskoulua!
7.6.08
Uusi ja raikas ja lempeä
En ole opetellut ulkoa deodorantti-mainoksia, vaan saavuin tovi sitten kotiin Hämeenlinnasta SDP:n puoluekokouksesta. Varaedustajan hommiin en joutunut, vaan tein talkootöitä ja nautiskelin täysin siemauksin ilmapiiristä ja tuttujen tapaamisesta. Ehdinpä jopa shoppaamaan Finnakarelian tehtaanmyymälälle, kun toveri Pääkkö kaappasi lähes lennosta mukaansa. Pikkuisen alkoi jo puskea vastaan kaikkialta tunkeva uudistuminen, mutta muutoin olen todella iloinen porukkamme meinigistä. Jutta Urpilaisella on vain taivas rajanaan. Lähtökohdat ovat nyt niin herkulliset, että eikun vaan vahvaa linjaa nopeasti vetämään ja pökköä pesään.
Ainoa todella hampaankoloon jäänyt asia oli Kimmo Kiljusen putoaminen varapuheenjohtajiston ulkopuolelle. Kimmo hävisi 3. varapj:lle, Pia Viitaselle, vain 34 ääntä. Lähellä siis oli, muttei riittänyt. Itsellä ei oikein ymmärrys riitä. Vajaan vuoden päästä koittavat EU-vaalit, joissa Kimmolla olisi todella paljon annettavaa. Laajat tiedot yhdistettynä sujuvaan, konkretiaa aina hakevaan puheenparteen - sitähän joka vaaleissa kaivataan! Ja huvittavaa on myös, että Stubbille Kiljunen kelpaa erityisasiantuntijaksi, muttei omalle väellä...Ehkä kuitenkin toivun tästä.
Tänään puolueen toimihenkilötyöryhmä järjesti ensimmäisen tilaisuutensa. Hälystä ja läpikulkijoista huolimatta tilaisuus sujui hyvin, tekemäni tiedote tässä.
Kokouksen yhteenveto minun lasieni läpi:
+ Verkatehtaan miljöö
+ kokouskanslian työskentely
+ ruoka
+ majoitus Vaakunassa
+ Ari Korhonen ja Jutta Urpilainen
+ rohkeus vaatia maksutonta päivähoitoa
+ asuntopolittiisen toimenpideohjelman teon käynnistys
- opastus kokouspaikalla
- kokouksen juoksutus
- kansalaisjärjestöjen karkoitus "takapihalle"
- liian ahdas yleisölehteri
- Miapetran 4. sija
- Kiljusen 4. sija
- "runo ja rakkaus"-valiokunnan ponnettomuus
- tukiryhmäläiset, joilta oli mopo lähtenyt käsistä luultavasti jo vuosi sitten
Ja loppukevennys: Kakkosen puoluedokumenttisarjan aloitti tänään SDP, luonnollisesti Hämeenlinnasta. Lopussa esiteltiin demareiden kesämuotia ja -muodittomuutta. Ja vantaalaiset vatsat olivat jopa kahdessa pitkässä lähikuvassa! Hyvä me! Suurin ja kaunein on sitä joka suhteessa :)
Ainoa todella hampaankoloon jäänyt asia oli Kimmo Kiljusen putoaminen varapuheenjohtajiston ulkopuolelle. Kimmo hävisi 3. varapj:lle, Pia Viitaselle, vain 34 ääntä. Lähellä siis oli, muttei riittänyt. Itsellä ei oikein ymmärrys riitä. Vajaan vuoden päästä koittavat EU-vaalit, joissa Kimmolla olisi todella paljon annettavaa. Laajat tiedot yhdistettynä sujuvaan, konkretiaa aina hakevaan puheenparteen - sitähän joka vaaleissa kaivataan! Ja huvittavaa on myös, että Stubbille Kiljunen kelpaa erityisasiantuntijaksi, muttei omalle väellä...Ehkä kuitenkin toivun tästä.
Tänään puolueen toimihenkilötyöryhmä järjesti ensimmäisen tilaisuutensa. Hälystä ja läpikulkijoista huolimatta tilaisuus sujui hyvin, tekemäni tiedote tässä.
Kokouksen yhteenveto minun lasieni läpi:
+ Verkatehtaan miljöö
+ kokouskanslian työskentely
+ ruoka
+ majoitus Vaakunassa
+ Ari Korhonen ja Jutta Urpilainen
+ rohkeus vaatia maksutonta päivähoitoa
+ asuntopolittiisen toimenpideohjelman teon käynnistys
- opastus kokouspaikalla
- kokouksen juoksutus
- kansalaisjärjestöjen karkoitus "takapihalle"
- liian ahdas yleisölehteri
- Miapetran 4. sija
- Kiljusen 4. sija
- "runo ja rakkaus"-valiokunnan ponnettomuus
- tukiryhmäläiset, joilta oli mopo lähtenyt käsistä luultavasti jo vuosi sitten
Ja loppukevennys: Kakkosen puoluedokumenttisarjan aloitti tänään SDP, luonnollisesti Hämeenlinnasta. Lopussa esiteltiin demareiden kesämuotia ja -muodittomuutta. Ja vantaalaiset vatsat olivat jopa kahdessa pitkässä lähikuvassa! Hyvä me! Suurin ja kaunein on sitä joka suhteessa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)