Hassu höpöttäjä

Eevi puhuu jo valtavasti ja toistaa mitä tahansa perässä. Suurin osa jutuista on kuitenkin joko äärettömän liikuttavia tai sitten todella huvittavia. Ongelmia tulee tietysti, kun pitäisi olla naama pokkana ja tiukalla sävyllä patistella vaikkapa nukkumaan. Muutama helmi esimerkiksi:

Eevi on kiivennyt kolmannen kerran pois sängystä, kello on jo paljon ja oma hermo kiristyy uhkaavasti. Aluksi kuuluu rytmikästä oven hakkaamista, sitten muutama painokas "äittii", kerran anovasti "huutaa" ja lopuksi, pienen tauon jälkeen, hyvin anovalla äänellä oven takaa kuuluu: "Äävi huutaa". Ole siinä sitten menemättä tai hymyilemättä, kun toinen kutsuu itseään ääviksi ja epäilee muutoinkin, ettei äiti enää muutoin tiedä kuka mekastaa.

Muutama päivä sitten Eevi yksin räpläsi kaukosäädintä olohuoneessa. Yhtäkkiä alkoi kuulua suuren oivalluksen äänellä "peppupää, peppupää". Mietittiin keittiössä kuumeisesti mitä uusi sana tarkoittaa, jotain r:llä tai s:llä alkavaa. Eevi juoksi pian keittiöön edelleen innoissaan hokien peppupäätä ja repi Aslakin mukaansa. Olkkarissa salaisuus paljastui osoittamalla. Kanavaksi oli valikoitunut Nelonen ja ohjelmaksi Dr. Phil. Hyvin vakavasti yritimme sitten kertoa, että setä on kalju.

Yhtenä sunnuntaina ajateltiin tilata pizzaa ja katseltiin listaa sohvalla. Valikoituamme pizzat Aslak laittoi listan pois, jonka Eevi tulkitsi niin, ettei mitään tilatakaan. Surkeana hän haki listan takaisin ja totesi taas hyvin anovasti: "Piirakkaa *tauko* haluan *tauko* oikeasti".

Sopivasti ajoitetusta "Oho"-tokaisusta olisikin sitten monta tarinaa.

Huomenna kustannuspaikalle

Sairausloma on loppu. Tänään palloilin Peijaksessa jättämässä kepit ja ortoosin ja tapaamassa lääkäriä+jumpparia. Kävely sujui heti aika jouhevasti, pientä kireyttä jänteessä tuntuu, muttei kipua. Kuukauden verran pitää tosin varoa aikalailla ja harrastaa kevyttä kuntoutusliikuntaa. Suunnitelmana on käydä aamuisin ennen töihin menoa vesijuoksemassa, sain synttärilahjaksi 10 kerran lahjakortinkin. Koiven pitää olla priimakunnossa kuukauden päästä, kun lähdemme Assun kanssa katselemaan keväistä Pariisia. Nyt ainakin on hyvin luottavainen mieli, parantuminen vaikuttaa sujuvan aivan käsikirjoituksen mukaisesti.

Vajaa 7 viikkoa kotona meni sittenkin yllättävän nopsasti ja tekemistä riitti niin, että ihmettelen kuinka ehdin jatkossa tehdä töitä kaiken muun ohessa. Vähän on kyllä samanlainen olo kuin vanhempainvapaalta palatessa. Toki aika kotona oli nyt moninkertaisesti lyhyempi, mutta tällä välillä vaihtui työnkuvani. Täysiaikaisesti siirryin 1.3. järjestösihteerin hommiin, siis noin puolessa välissä kotona makaamistani. Uusi nuorisosihteeri sai hyvistä aikeista huolimatta perinteisen perehdytyksen, eli: Soittele jos on jotain, kaikki on kyllä siellä kovalevyllä.

Jännittääkin hippasen. Pitää saada uusista hommista lennosta kiinni, kaikki kevään ja kesän projektit on aloitettu muiden toimesta ja vanhat työt jäivät kunnollisesti siirtämättä. Onneksi oli jo aikoja sitten sovittu, että lähden vielä joihinkin nuorten juttuihin takapiruksi. Siitä syystä matkaankin ensi viikonlopuksi Kiljavalla SAKKI:n liittariin, hupaisaa.

Kotoa käsin oli onneksi päivisin aikaa hoidella kunnallisvaalikuvioita. Osastollamme on tällä hetkellä todella positiivinen ongelma, meillä on nyt 5 ehdokasta varmana, joista yksi on Kimmo Kiljunen. Ja muista tiedossa olevista ehdokkaista minä olen vanhin! Maanittelemalla, kehumalla ja lähes uhkailemalla on haettu eläkkeensaajista ehdokasta, vaan ei ole vielä löytynyt. Keski-ikäisten aukon saavat suosiolla muut yhdistykset hoitaa, siihen meillä ei ole edes kyseenalaisin keinoin mahdollisuuksia, mikä on suuri harmi. Muutoin sanoisin, että hyvältä näyttää tulevaisuutemme, mikäli uudet tulijat malttavat olla muuttamatta pois ja innostuvat aktiivisesti toimimaan myös osastossamme. Pikkuisen on jo elätelty toiveita Kotka-kerhon käynnistämisestäkin, kun nuorempia vetäjiä voisi olla puhuttavissa. Saattaa olla liian aikaista haaveilua :)

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Hyvää ruokaa, Falkullan tipuja, hieman hiljentymistä, ystävien tapaamista Joutsenossa ja sukulaisia Sipoossa; siinä meidän pääsiäisen viettomme lyhyesti. Kaiken kaikkiaan mukava pikku loma edessä.

Onko puoluekokous vain pj valintaa varten?

Nyt taas ärsytyskynnys ylittyi ja olen vuorokauden puhissut itsekseni. Sain eräältä jäseneltä viestin, jossa tiedusteltiin miksi henkilöt X ja Y olisivat hyviä puoluekokousedustajia, kun emme tiedä heidän pj-kantaansa ja se kun on kuulemma ainoa syy äänestää. Argh. Hämeenlinnassa toki käydään mielenkiintoinen henkilövaali, mutta sen lisäksi listalla on mm. piirijärjestöjen sääntömuutokset, 5 asiakirjaa ja 444 aloitetta. Jos edustajalla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin kantansa puolueen puheenjohtajaksi, niin hyvinkö meillä sitten menee? Ei edes väliä ketä tukee puoluesihteeriksi tai varapuheenjohtajiksi. Tosin vpj. kisaan on vaikea ottakaan kantaa, kun ehdokkaista ei ole varmuutta. Osa nyt pj-kisassa mukana olevista varmasti siirtyy eri sarjaan vielä ennen kesäkuuta tai viimeistään kokouspaikalla.

Jos puoluekokouksella ei "rivijäsenen" näkökulmasta ole muuta merkitystä kuin valita uusi puheenjohtaja, joka sitten ilmeisesti yksin pelastaa Suomen ja sosialidemokratian, niin pikkuisen voisi rahaa säästää ja järjestää vain kahden tunnin pyrähdyksen vaikkapa HTY:llä. Ja toisaalta vahvistui taas käsitykseni, että suuri muutoksemme tapahtuu vain ajan kanssa sukupolven vaihdoksen myötä. Valitaan johtopaikoille ketä tahansa, niin valinta on enemmän mediaa ja vaalimenestystä varten. Perustyö osastoissa ei muutu miksikään. Vaikka kuinka yrittää puhua muista asioista, niin äänestyspäätös näemme perustuu helposti vain henkilövalintoihin. Eikä nyt varmaan tarvitse alleviivata, että ko. ihminen ei hakenut ehdokasta, joka tukisi naista, puhumattakaan nuoresta.

Haluaisin, että puoluekokoukseen pääse ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla osana järjestöllisiä ja sisällöllisiä uudistuksiamme. Omilta ehdokkailtani (äänestin muitakin kuin itseäni) vaadin ehdottomasti kokemusta puoluetoiminnastamme eri tasoilla ja jonkun alan substanssiosaamista. Ja äänestin juuri näistä syistä täysin eri tyyppisiä ehdokkaita, jotka vieläpä kaikki tukevat eri puheenjohtajaehdokasta. Joku voi pitää minua täysin taktisesti kyvyttömänä, mutta nyt on mielestäni muitakin tärkeitä asioita esillä, kuin pelaaminen oikein.

Pidän kuitenkin edelleen peukkuja itselleni ja toivon, ettei valinta kaadu pj-kantaani. Asiakirjoista olen lukenut kokonaan vasta työelämää koskevan pumaskan ja aloitteista käsiini olen saanut vain asumista ja maankäyttöä koskevat paperit. Työelämä-asiakirjan kanssa on vähän sama ongelma kuin aina ennenkin, asiaa on niin paljon ja joka kantilta, ettei oikein mistään saa otetta, eikä kertalukemisella mitään jää mieleen. Ansiokasta tekstiä ja hyviä linjauksia sinällään, mutta terävämpiä kärkiä kaipaisin. Palaan asiakirjoihin varmasti myöhemmin, kun olen paremmin tutkiskellut ja ylipäätänsä saanut paperiversiot kaikista. Netin käyttö on jees, mutta monisivuisten tekstien lukeminen ja jäsentäminen ruudulla on todella raskasta ja hankalaa.

Kohti Hämeenlinnaa!

Puoluekokouksen edustajavaalin materiaalit saapuivat eilen. Äänestysaika on 14.-31.3. Huolellisella taustatyöllä ja rohkealla ideoinnilla Uusimaa on aina ollut merkittävimpiä vaikuttajia puoluekokouksissa. Edellytyksenä on kuitenkin aina ollut, että porukassa on erilaisia ihmisiä, erilaisin osaamisineen. Ihmisiä, jotka uskaltavat avata suunsa ja ottavat kantaa. Ennen Tampereen puoluekokousta nautin suuresti ryhmämme ennakkotyöskentelystä ja toivon todella pääseväni mukaan jälleen tänä keväänä. Asiakirjoja on monta ja henkilövalinnat puhuttavat kiihkeästi, miten herkullista Hämeenlinnassa tuleekaan olemaan!

Pro Nuorisokoulu

Kirjoittelin aamulla Demariin, kun luin Raija Vahasalon vastineen Heikki Salmelle. Laitanpa tekstin tännekin.

Mielenkiintoista huomata, että nimenomaan koulutuksen ja sivistyksen puolestapuhujina itseään pitävät Kokoomuslaiset ovat kaiken vastahankaisimpia kaiken kehittämisen suhteen. Raija Vahasalo (Uutispäivä Demari 12.3.) vastusti nuorisokoulujen perustamista hyvin heille epätyypillisin argumentein. Tai sitten nuorisokoulu törmää porvaripuolella samaan kuin yhtenäinen koulupäivä; kun ei ihan ymmärretä mistä voisi parhaimmillaan olla kyse, niin takerrutaan vanhaan. Opiskelijan kannalta raskaan kaksoistutkinnon suorittamisen tukeminen ei vastaa minun mielikuvaani joustavasta ja tehokkaasta koulutuksesta.

Ammatillisten ja yleissivistävien opintojen keskittäminen samoihin opintotarjottimiin ei tarkoita puolikasta koulutusta molemmin puolin. Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen mahdollistaa nimenomaan opiskelijan kannalta yksilöllisemmän opintosuunnitelman, jota voi myös opiskeluiden edetessä muuttaa. Edelleen olisi tietysti mahdollista suorittaa vain ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto. Tai kursseja voi valita ristiin riippuen omasta suuntautumisvaihtoehdosta, myös siis kahden ammatillisen linjan välillä. Koulutuksen järjestäjien osalta suuremmat yksiköt takaavat paremmin osaavan henkilökunnan ja pienentyvät hallintokustannukset. Kurssitarjonnassa olisi mahdollista säilyttää harvinaisempia kieliä tai vaikkapa hyvin spesifejä ammatillisen puolen kursseja. Joillakin paikkakunnilla olisi mahdollisuus kehittää toisen asteen campuksia, jolloin kaikki suuria investointeja vaativat laitteet ja tilat saataisiin palvelemaan monipuolisesti eri ikäisiä opiskelijoita ja alueen elinkeinoelämää. Oppilaanohjaukseen toki pitää panostaa, jotta opiskelija pystyy valitsemaan itseään ja tulevaisuuden opintojaan parhaiten palvelevan kokonaisuuden.

Vahasalon kommentti koululaitoksen rapauttamisesta on kummallinen, sillä onhan meillä jo nyt nuorisokoulun kaltaisia järjestelyitä. Sipoossa aloitti muutama vuosi sitten puhdas nuorisokoulu-malli. Matematiikkapainotteinen lukio yhdistettiin Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Sipoon toimipisteen kanssa. Uusissa uljaissa tiloissa opiskelijat voivat nyt valita tietotekniikan, datanomin ja ylioppilastutkinnon väliltä ja opiskeluaikana hyödyntää kaikkia tarjolla olevia kursseja. Eikä Sipoossa nuoret nyt erityisen rapautuneilta näytä. Kokoomuslaisittain pahimman skenaarion mukaan siellä onkin opiskelijoita, jotka ovat ensin olleet 6 vuotta yhtenäisen koulupäivän piirissä, siiten palautelleet 3 vuotta vanhaan malliin ja sitten siirtyneet nuorisokouluun. Sipoo käy minun mielestäni kuitenkin ennen kaikkea loistavasta esimerkistä, kuinka ennakkoluulottomasti koulutusta voidaan koko matkalta kehittää vastaamaan paremmin nuorten, perheiden sekä työelämän tarpeita.

Hokin vaalit päättyivät

Iso kiitos kaikille HOK-Elannon vaaleissa minua äänestäneille (kai joku täältä kiitokset bongaa) ja kaikille ylipäätänsä äänestäneille. Sain 144 ääntä, mikä oli todella suuri yllätys, kun nämä oli hieman "välivaalit", eli mitään kummempaa omaa mainostamista en harrastanut. Äänestysprosentti laski hurjasti, jääden nyt alle 27%, kun se viimeksi oli yli 40%. Vaaleja kuitenkin mainostettiin näkyvästi telkassa ja ulkomainoksin. Ja tietysti kaikille tuli materiaali kotiin. Ihmettelen.

Netin kautta äänoioikeuttaan oli käyttänyt 22%. Valitettavasti kuulin pariltakin taholta, että äänestäminen netissä ei ollut onnistunut, vaikka ohjeiden mukaan oli toimittu. Lapsuksia tietysti sattuu, mutta valitettavaa silti. Nettiäänestyksen muita analyysejä olisi kuitenkin kiintoisa saada luettavaksi. Minkälaista palautetta on tullut, mitä ongelmia tuli vastaan laajemmin, mitkä kustannukset olivat jne. Ammattiliitot voisivat olla seuraavat koekaniinit. Ainakin PAMin seuraaviin edustajiston vaaleihin pitäisi mahdollisuus hyödyntää ja katsoa vaikuttaisiko se äänestysaktiivisuuteen. HOK-Elannon kohdalla siitä on nyt vaikea tehdä johtopäätöksiä - olisiko prosentti ollut jopa alle 20 ilman nettiäänestystä?

Sukulaisten äänimäärät vielä: Aslak (mieheni) 74 ja Kalle Kuntsi (isä) 47. Klaanimme kannatus kokonaisuudessaan siis yhteensä 265, sillä olisi mennyt jo heilahtaen läpi :)

Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä

Vähän Vantaan kunnallispolitiikkaa väliin. Eilen istuttiin asukaspalvelu- ja vapaa-ajan lautakunnan porukoiden kanssa pari tuntia miniseminaarissa pohtimassa vuoden alussa aloittaneen toimialamme näkymiä. Uutena toimialajohtajana aloitti Timo Juurikkala (vihr.) ja vaikka valintaan toki liittyi kaikenlaista puoluekantavääntöä, niin minä olen kyllä tyytyväinen. Juurikkala on pitkään istunut valtuutettuna ja ainakin vielä ote virkamiehenä olemiseen on mukavan rento ja tuore. Tosin olen hyvin tyytyväinen muihinkin "oman" sektorimme johtaviin virkamiehiin.

Ihan selvillä en ole vieläkään uuden toimialan nimestä, mutta jotain tekemistä sillä on osallisuuden ja asumisen kanssa. Erilaisia asukkaille suunnattuja palveluita on nyt niputettu saman katon alle valtavasti, mutta toisaalta niin pitääkin, jos todella halutaan eri tavalla organisoida asukkaiden tarpeisiin vastaavia toimintoja. Tulosalueraja-ajattelu on menneen talven lumia. Erityisesti odotan yhteistyöltä paljon pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden hoidon osalta. Jotta työ on todellakin tehokasta, niin myös poliittiset päätöksentekoelimet pitää uudistaa. Kahdesta lautakunnasta on tehtävä yksi. Tärkeä huomio eilen oli, että luottamushenkilöiden ajankäytön kannalta asiaa saattaa olla liikaakin. Listoista tulee pitkiä ja kokousvälistä lyhyt, kenellä aidosti on aikaa perehtyä taustoihin? Mikäli yhden lautakunnan malli toteutuu, niin henkilövalinnoissa pitää kaikissa ryhmissä olla tarkkana. Enää ei ole "helppojen asioiden" vapaa-ajan lautakuntaa, jonne pääsee ilmoittamalla halukkuutensa (tämä ei koske Vantaan demareita, jossa kaikista valinnoista onneksi vielä äänestetään).

Juurikkalan selkeä lempilapsi on osallisuuden edistäminen, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Vantaalla on aluetoimikunnat, jotka ovat aika tuntemattomia ja hieman hukassa funktionsa kanssa. Aluetoimikuntien toimintaa tai mallia tullaan uudistamaan ja muuttamaan. Eilen vielä heiteltiin ajatuksia siitä, mikä voisi olla hyvä tapa tuoda aluetoimikunnat arkeen. Itse tukisin sekamallia, jossa pohjarakenteet olisi resurssoitu kaupungin toimesta, joitain ihmisiä nimitettäisiin koko valtuustokaudeksi ja joka toimikunnalla olisi oma vastaava virkamies ja itse toimintaa voitaisiin järjestää alueen yhdistysten, vapaiden toimijaryhmien, yksittäisten asukkaiden jne. aloitteesta, tarpeesta ja toiveesta. Ikäänkuin luotaisiin raamit neljän vuoden mittaisille alueellisille kumppanuushankkeille. Toimijat saattaisivat vaihdella hankkeen etenemisen mukaan, "pohjaporukkaa" lukuun ottamatta. Näin ollen määrittävä tekijä ei olisi ainoastaan asuinalue, vaan jokin yhteinen projekti/hanke. Projektit olisivat varmasti hyvin erilaisia. Joku voisi haluta kunnostaa leikkipuiston, toinen kasata "iskunyrkin" kaavoitusasioihin ja kolmas käynnistää lähiöteatterin.

Netin käytön mahdollisuuksia on myös kartoitettava. Juurikkala kuulosti eilen idearikkaalta erilaisten menetelmien suhteen ja jotenkin tuli luottavainen olo. Jos todella löytyy tekemisen meininki ja rohkeus kokeilla vähän kaikenlaista, niin kultajyviäkin löytyy. Ja mä haluan jatkaa uudessa lautakunnassa! Asiakokonaisuudet ovat kutkuttavan mielenkiintoisia. Siis luotan, etteivät porvarit saa tahtoaan läpi ja jatkaisimme toimialan asioiden käsittelyä kahdessa puljussa.

Kevät!

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaa...No en todellakaan kulje, eikä jalka kanna. Mutta muutoin tuntuu keväiseltä. Aurinko paistaa ja tutut kevätpakkaset ovat saapuneet - ehkä kahdeksi päiväksi. Sen verran kuitenkin, että päiväkodin pihassa varmuudella pääsee pulkkailemaan. Ja aurinko lämmittää! Se on aina varma kevään merkki. Samoin lintujen herääminen. Tai eihän ne nuku, mutta tähän aikaan vuodesta kovaäänisimmät ovat aina löytäneet takaisin vakkarimestoille visertelemään.

Sisällä kasvit ovat keväässä. Pieni posliinikukka, jonka sain pistokkaana tuparilahjaksi Miialta yli kuusi vuotta sitten, avasi ensimmäisen kukkansa tänään. Kukan monta kuukautta kestävä kukinta olohuoneessamme on täysi mysteeri. Olen erikoistunut puolikuolleilla kukilla sisustamiseen ja toisaalta hortonominen elvytys on myös erikoisalaani. Siispä vaativana pidetyn pienen posliinikukan olisi kaiken järjen mukaan pitänyt poistua keskuudestamme jo monta kevättä sitten. Vaan ei, kukka roikkuu ikkunan edessä vuosi vuodelta rehevämpänä, puskien putkessa kauniita valkopunaisia kukkia. Ehkäpä yksilö on kunnon sosialidemokraatti. On tiettyjä reunaehtoja, kuten: "Olen amppelikukka ja kaipaan ajoittain vettä ja valoa". Ja sitten on paljon neuvoteltavia ja joustettavia asioita, kuten: "Ymmärrän, jos et ehdi kastella minua säännöllisesti, en ole maailman napa" tai "Olen tyytyväinen tähän muutaman prosentin suurempaan ruukkuun seuraavan 2 1/4 vuotta, katsotaan sitten uudelleen yhteistyöhalukkuutta". Tänä keväänä, jos jalka suo, täytyy syventyä jonain kauniina päivänä ruukkupoliittisiin toimenpiteisiin.

Keväisille tarmonpuuskille olisi muutenin käyttöä. Astianpesukoneemme ei halua enää pestä astioitamme. On siis siirryttävä käsitiskiin, joka on epämiellyttävin kotityö jonka tiedän. Kyllä, putsaan pöntönkin mieluummin. Opiskeluaikoina teimme kämppikseni kanssa diilin, että minä imuroin ja hän tiskaa. Näin vältyin siirtymästä kertakäyttöastioihin kahdeksi vuodeksi. Vähän on sellainen tutina, ettei moiselle sopimukselle ole nyt suotuisaa ilmapiiriä, vaan jouduin tarttumaan tiskiharjaan. Toisaalta Eevi on kyllä aika nopea oppimaan uusia asioita...

Uusi kysely

Puolueen puheenjohtajakyselyni keräsi 85 vastausta ja lopputulos oli:

Miapetra Kumpula-Natri 30 ääntä
Erkki Tuomioja 24 ääntä
Jutta Urpilainen 21 ääntä
Joku muu 10 ääntä

Vilkkaasta vastailusta innostuneena vierestä löytyy uusi kysely, nyt uudesta puoluesihteeristä. Vastausaikaa on 2 viikkoa, joten uusia nimiä saattaa tulla kisaan mukaan sillä välin. Pahoittelut heidän mahdollisille faneilleen, vain nopeat elävät minun gallupeissani.

Ja tiedoksi, olen puoluekokoukseen ehdolla nro 11 Vantaalta. Äänestys alkaa 14.3.